Johtamiskulttuurin muutos kohti itseorganisoituvaa organisaatiota

Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin Kansalaisareenan VerkkoAreena-lehden pääkirjoituksena.

Johtamisessa on viimeisen sadan vuoden aikana siirrytty organisaatioiden ja asioiden johtamista korostavasta management-johtamisesta ensin innovatiivisuutta ja ihmisiä korostavaan leadership-johtajuuteen sekä tämän jälkeen palvelevaan johtamiskulttuuriin (servant leadership), jossa johtajan ja esihenkilön ensisijaisena tehtävänä on auttaa omaa porukkaa menestymään ja onnistumaan.

Viime vuosina on alettu puhua yhä enemmän myös itseohjautuvuudesta ja itseohjautuvasta johtamisesta. Itseohjautuva johtamismalli lähtee siitä, että paras osaaminen ei välttämättä ole aina byrokratian huipulla esihenkilöillä tai johtajilla. Väliportaita, hierarkioita ja esihenkilöitä tarvitaan vähemmän ja päätösvaltaa voidaan antaa suoraan tekijöille.

Mitä palveleva ja itseohjautuva johtaminen käytännössä tarkoittaa? Mallia voi hakea vaikka vapaaehtoisten johtamisesta. Sille tunnusomaista on, että ihmisiä johdetaan vetoamalla merkityksiin ja motivaatioon. Käskyttäminen ei tule kyseeseen, jos halutaan saada aikaan tuloksia. Ihmisiä ei kytätä vaan heihin luotetaan. Myös Kansalaisareenassa olemme ryhtyneet erilaisiin kokeiluihin.

Kansalaisareenassa olemme ottaneet käyttöön esimerkiksi elämäntilanneystävällisen työpaikan mallin. Kyseessä on laajennettu versio Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -ohjelmasta (http://www.perheystavallinentyopaikka.fi). Halusimme Kansalaisareenassa kuitenkin ajatella työhyvinvointia heteronormatiivista lapsiperhearkea laajemmin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meillä on paljon samoja elementtejä kuin Perheystävällinen työpaikka -ohjelmassakin, kuten kolmen viikon palkallinen kesäloma uusille työntekijöille, joille ei ole vielä ehtinyt kertyä lomapäiviä. Toisaalta työnantaja huomioi paremmin erilaisia elämäntilanteita, joita syntyy vaikkapa lähiomaisten tai lemmikkien hoidosta. Näin Kansalaisareenalla on käytössä joustavat työajat ja vapaa etätyömahdollisuus.

Toimistolla ollessamme pidämme yhteisiä kahvitaukoja. Tarjoamme työntekijöille mahdollisuuden käyttää hiukan työaikaa liikuntaan keskellä työpäivää ja tehdä kaksi työpäivää vuodessa vapaavalintaista vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön myötä työntekijät kasvattavat omaa osaamista ja luovat uusia verkostoja samalla, kun voivat tehdä itselle merkityksellisiä asioita.

Lisäksi Kansalaisareenassa on kokeiltu ryhmäkehityskeskusteluita. Tämä tarkoittaa sitä, että istumme koko henkilöstön voimin keskustelemaan yhteisesti ajankohtaisista kehittymistarpeista. Näin opimme tunnistamaan paremmin toistemme osaamista, tavoitteita ja tarpeita sekä olemme uskaltaneet keskustella hyvin vaikeistakin asioista avoimesti. Alkuvuodesta pidetään henkilökohtaiset kehityskeskustelut, keväällä ryhmäkehityskeskustelu. Syksyllä on taas vuorossa henkilökohtaiset välikeskustelut ja vuoden lopussa yhteinen ryhmäkehityskeskustelu.

Itseohjautuvaan organisaatioon ja johtamiseen kuuluu myös se, että työntekijät pääsevät itse määrittelemään esimerkiksi viikoittaisten toimistokokousten ja erilaisten yhteisten kehittämispäivien agendan. Työntekijöiden ylimääräinen palkitseminen on perustunut raha- tai materiaalisten lahjojen sijaan ylimääräisillä vapaapäivillä palkitsemiseen.

Haasteeksi itseohjautuvassa johtamisessa nousee se, että prosessit eivät ole aina kunnossa ja työkäytännöt saattavat olla kirjavia ja kokeilevia. Tämä voi olla esimerkiksi yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallista, jos vain ne saavat edistettyä asioita, jotka uskaltavat olla aktiivisia.

Hyvä asia kuitenkin on, että yhä useammassa organisaatioissa uskalletaan rohkeasti kokeilla erilaisia tapoja järjestää työt ja muuttaa johtamista. Toisaalta kaiken tämän muutoksen keskellä meillä voi edelleen olla organisaatioita, joilla on professori Gary Hamelia mukaillen kyllä 2000-luvun toimintamalli, mutta 1900-luvun organisaatiorakenne ja 1800-luvun johtamismalli. Tuolloin johtajat helposti luulevat, että muutos on jotain, jota he ohjaavat eivätkä ymmärrä, että juuri heidän täytyisi muuttua kaikkein eniten, jotta tekeminen ja kehittäminen pääsee vauhtiin.

4 kommenttia artikkeliin ”Johtamiskulttuurin muutos kohti itseorganisoituvaa organisaatiota”

  1. Asia, jota et tunnu pitävän jostain syystä tärkeänä, on se, että naisia ja miehiä on viisainta johtaa melko lailla eri tavoilla. Kuvailemasi perheystävällinen kahvitaukojohtaminen sopii lähinnä naisille. Miehille en tiedä onnistuneempaa tapaa, kuin Tuntemattoman Koskelan: ”asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat”. Vertaisekseen kokeman johtajan tai esimiehen johdolla suomalainen mies on parhaimmillaan. Pelkkään asemaan perustuva käskyttäminen ylempää on aina huonmmin toimiva tapa.

  2. Mikä onkaan tuon muka ” itseohjautuvan johtamisen ” lopullinen elinkelpoisuus ja päämäärä nykyajan yhteiskunnassa, jossa teknologia saa yhä enemmän tilaa ja hävittää ihmisten työmahdollisuuksia ja -työpanosta…ja samalla johtamista ? Ja jossa algorytmit määräävät voimakkaasti ihmisten ajattelua ja toimintaa ….Mistä tulevat tuon esittämäsi ”itseohjautuvuuden ” mallit ? Mihin johtamista enää tarvitaan tietotekniikan kyllästämässä maailmassa silloin, kun tekoäly ja yleinen digitaalitekniikka on se osapuoli, jolla on viimeinen sana sanottavanaan ?

    Tietotekniikka ja sen luoma tekoäly uhkaavat suoraan sanoen työntekoa , vapauttamme ja yhteiskunnallista järjestystä, jota kutsutaan demokratiaksi. Jo nykyajan ja varsinkin tulevaisuuden ihminen ei ole enää kykenevä valitsemaan itse, sillä valinnat määräytyvät etukäteen teknologialla, eikä siis ”itseohjautuvalla ” tai muunlaisella johtamisella. Kuka oikeasti johtaa työntekoa ja yleensä ajattelua nykymaailmassa ? Ajattelu on hyvin rajoittunutta tällaisessa maailmassa, jossa algorytmit, GAFA ym. yritykset ohjaavat /johtavat ihmisten yhdensuuntaista ajattelua ja käyttäytymismalleja. Suomessa tämä näkyy selvästi. Miten ” itseohjautuvalla johtamisella ” muka päästäisiin eroon tällaisesta riippuvuudesta ?
    Ja miten asia tulee olemaan lähitulevaisuudessa ? Kuka johtaa ja ketä ? Oman ajattelun kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi johtajillekin sopii kehoitus luopua kokonaan käyttämästä varsinkin nk..sosiaalisen median palveluita, ja yrittää ajatella omilla aivoillaan edes pikkuisen … !
    Nimittäin nykyajan tekniikalla toteutuva ihmisten ajattelun ja toiminnan manipuloiminen on erittäin pitkällekehitettyä ja kansainvälistä. Tämän manipuloinnin kohteina ovat muiden ihmisten ohella myös hyväntahtoiset johtajat, ja sen huomaa jo tästä blogitekstistä…
    .

  3. Hyvä E. Stranius-Herrewyn,

    Ymmärrän huolesi ja jaan sen tekoälyn ja digitalisoitumisen suhteen. Itse koin Leon korostaman itseohjautuvuuden eri tavalla, eli luonnollisena prosessina ammatillisessa kasvussa sekä työntekijän sekä johtajien työnteossa. Työ kasvattaa tekijäänsä ja lähes jokainen kehittyy jossain vaiheessa työnsä ammattilaiseksi ja osaajaksi se on aika vääjäämätöntä ja sitä tulisi arvostaa ja sitä tulee kuunnella etenkin esihenkilöportaassa, jonka tärkein tehtävä myös omasta mielestäni on olla kannustaja ja näkijä ja tarkkailija työkulttuurissa, työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa sekä itse tietysti työn laadun arvioijana ja sisäisenä auditoijana. Tämä ei poissulje sitä, etteikö alainen tai työntekijä voi nähdä tilannetta aivan yhtä hyvin, ja näistä näkemyksistä onkin erittäin hyvä keskustella keskusteluissa ja kehittää työtä ja työkulttuuria yhdessä eteenpäin. Mielestäni itseohjautuvuus kattaa koko työyhteisön ja Leo nosti erityisesti työntekijän itseohjautuvuuden, joka vastaa usein työn fyysisestä suorittamisesta tässä esille. Se on mielestäni merkki arvostettavasta ja tässä maassa uudenlaisesta johtamisesta. Meillä on perinteisesti ollut hyvin jäykät rakenteet ja hierarkiat työpaikoilla, ja tilanne suorastaan huutaa muutosta ja tervettä ravistelua. Työntekjän itseohjautuvuuden voi nähdä rakentavana ja tärkeänä elementtinä työpaikalla. Itse näen, että tässä haluttiin kannustaa työntekijää, kenties antaa tunnustustakin hänelle ja siten tukea työyhteisöä sen kenties merkittävimmän osa-alueen tuottajana. Tietenkin palvelutuottamisessa tärkein on asiakas, mutta sehän taitaakin olla sitten jo eri tarina se…

    Mukavaa päivänjatkoa kaikille! 🙂

  4. PS.

    Tällainen ovela ylihumanisoitu johtajuus ” inhimillistämisestä ” huolimatta ei ole kovinkaan kaukana taylorilaisesta työn epäinhimillistämisestä , sillä tässäkin mallissa työntekijä pysyy palkkatyölaisenä, jonka on loppujen lopuksi pakko sopeutua työtehokkuuden kasvua havittelevan työnostajan periaatteisiin ja vaatimuksiin,
    Kyse ei ole todellisesta autonomiasta, sillä työntekijä ei tässäkään ” mallissa ” varsinaisesti omista itse työtään eikä siitä syntyvää lisärvoa.Näin ollen hän ei voi omasta toimestaan määrätä ” itseohjautuvuuttaan ”, koska hän on joka tapauksessa (palkka)työntekijän riippuvuus( alistus-)suhteessa.

    Työnostajat eivät ole tyytyneet näin pelkästään käyttämään hyväkseen työntekijöitä ja heidän ” yhteisesti ” tuottamaansa tulosta, vaan he ovat symboolisesti ja poliittisesti riistäneet työnteon kokonaan haltuunsa vangitessaan sen yksityisyyden ( henkilökohtaisuuden ) piiriin.
    Siksi kansalaisten tulee puuttua tiukemmin työnteon periaatteisiin , ja käsitellä työtä tärkeänä poliittisena panostuksena.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!