Kansalaisareenassa työntekijät saavat käyttää kaksi päivää vapaaehtoistoimintaan vuodessa.
Hyödynsin tätä mahdollisuutta ja olin yhden lauantain koko perheen voimin ystäväni Eveliina Lundqvistin perustamassa Saparomäessä talkootöissä. Saparomäki on turvallinen loppuelämän koti entisille tuotantoeläimille Porvoossa.
Otimme pyörät mukaan ja lähdimme eräänä lauantai aamuna bussilla Porvooseen koko perheen voimin. Porvoosta pyöräilimme puolisoni sekä viisi- ja seitsemänvuotiaiden lasten kanssa vielä kuuden kilometrin matkan perille.
Idea talkoista Saparomäessä tuli ystävältäni. Hän oli sopinut Saparomäen kanssa ajankohdasta ja kerännyt joukon ystäviään mukaan. Olikin mukavaa, kun paikalla oli läheisiä ystäväperheitä ja lapsilla näin leikkiseuraa.
Mitä sitten viikonlopun aikana teimme?
Lauantaina aamupäivällä kannoin lautoja pinosta toiseen ja siivosin kellaritilaa, johon on tulossa näyttelytila. Lounaan jälkeen maalasin päärakennuksen talon seinää. Samalla sain opetella käyttämään henkilönosturia. Varsinkin lapset olivat tästä innoissaan ja halusivat kovasti maalata kanssani. Iltapäivällä korjasin vielä auton peräkärryn laidat ja autoin muita.
Muut aikuiset asensivat tulevan eläinsuojan laudoitusta ja maalasivat tai laittoivat aluetta kuntoon. Lapset kirmasivat pitkin tilaa ja pitivät vapaana tallusteille kanoille seuraa. Lounasta ja päivällistä syötiin yhdessä. Illalla saunottiin.
Seuraavana aamuna minun pitikin jo lähteä. Pyöräilin Porvoosta Helsinkiin. Muu perhe jäi vielä aamupäiväksi talkootöihin ja tuli bussilla perässä.
Normaaliin työhöni harvoin kuuluu mitään näin fyysistä. Yleensä istun päivät kokouksissa, seminaareissa tai tietokoneen ja puhelimen ääressä sinkoillen paikasta ja tilaisuudesta toiseen pitkin pääkaupunkiseutua. Nyt oli mahdollisuus olla päivä ilman puhelinta ja tietokonetta. Pelkkä fyysinen työ oli mukavaa vaihtelua toiminnanjohtajan muuhun arkeen verrattuna.
Kaiken lisäksi hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli!
Eläinten turvakoti Saparomäki toimii täysin vapaaehtoisvoimin ja tarvitsee tukeasi. Täällä lisätiedot ja lista auttamismahdollisuuksista.
No niin sitä pitää! Tässä nyt tulee esille se yhteisvoimin talkoona tehdyn toiminnan ja vapaaehtoistyön välinen periaatteellinen ja konkreettinen ero .Talkootouhu kestää yleensä vain vähän aikaa ja talkoihin osallistuvat pääasiassa ystävät ja tuttavat. Talkoihin osallistuminen ei ole kenellekään oikea rasitus, vaikka ruumiillista työtäkin tehdään. Se liittyy auttamiseen, josta tietenkin tulee ,hyvä mieli niin autettaville kuin auttajillekin. Se on perinteistä toimintaa, johon voi osallistua ” osaamatonkin ” auttaja taitojensa mukaan
.
Vapaaehtoistyö puolestaan on jo vaativampaa ja sitovampaa työtä, joka voi olla ihan oikeata pitempiaikaistakin työtä , ja muutakin kuin pelkkää auttamista. Eikä se aina ole auttajallekaan edes hyvää mieltä tuottavaa Se ei ole välttämättä yhtä satunnaista kuin talkootyö ystävien ja tuttavien kesken. Kaikki oikea sitova työ on niin arvokasta, että siitä pitäisi maksaa sen tekijälle korvaus.
Saparomäki- suunnitelma on oikeansuuntaista eläintensuojelutyötä., mutta harmi vain, että harvat tuotantoeläimet pääsevät nauttimaan ansaitusta elämästä. Parempi olisi vaatia eläinten käyttämisen lopettamista ihmisten hyväksikäyttäminä ” tuotantoeläiminä ” ja toimia sen mukaisesti.
.