Suomen ilmastotavoitteet tarvitsevat päivitystä

Climate March Helsinki Save the EarthTällä viikolla tehtiin historiaa, kun yli 165 maata allekirjoitti Pariisin ilmastosopimuksen pe 22.4.2016.

Suomen ilmastotavoitteet kaipaavat päivitystä.

Ohessa minun ja WWF Suomen Liisa Rohdewedin nimissä Helsingin Sanomissa perjantaina 22.4.2016 julkaistu mielipidekirjoitus.

***

Helsingin Sanomat
Mielipide 22.4.2016

Suomen ilmastotavoitteet tarvitsevat päivitystä

Halutessaan Suomi voi olla edelläkävijä täysin uusiutuviin energiamuotoihin nojaavan energiajärjestelmän rakentajana.

Tänään perjantaina allekirjoitettavan Pariisin ilmastosopimuksen viesti on selvä: fossiiliset polttoaineet jäävät historiaan. Lähes kaikki maailman maat ovat antaneet sitoumuksensa päästöjen vähentämiseksi ja YK:n mukaan noin 130 valtiota aikoo allekirjoittaa sopimuksen heti.

Valitettavasti maiden, mukaan lukien EU:n, tavoitteet ja toimenpiteet eivät ole linjassa ilmastosopimuksen uuden lämpötilarajan eli selvästi alle kahden asteen saati sitten 1,5 asteen tavoitteen kanssa.

Suomen omat ilmastosuunnitelmat tulee saattaa ympäristön reunaehtojen rajoihin. Niin tavoitteet kuin keinotkin kaipaavat päivitystä.

Halutessaan Suomi voi olla edelläkävijä täysin uusiutuviin energiamuotoihin nojaavan energiajärjestelmän rakentajana. Ministeri Olli Rehn (kesk) onkin kertonut, että Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa selvitetään, miten tämä onnistuisi vuoteen 2050 mennessä.

Koska uusiutuviin nojaava energiajärjestelmä eroaa ratkaisevasti nykyisen järjestelmämme toiminnasta, tutkimuksiin perustuvat oletukset ovat ensisijaisia sen uskottavuuden kannalta.

Energiaremontissa on hyödynnettävä energiatehokkuus ja energiansäästö täysimääräisesti, sillä täysin haitattomia energiantuotannon muotoja ei ole olemassa. Kysyntäjouston, varastoinnin ja pientuotannon hyödyntäminen sekä verkon kehittäminen ovat avainasemassa.

Jotta hyödynnettävä uusiutuva energia olisi tuotettu mahdollisimman kestävästi, sen tulisi täyttää kestävyyskriteerit. Tämä on erityisen ajankohtaista bioenergian osalta, sillä Juha Sipilän (kesk) hallitus on nostamassa metsien hakkuumääriä. Samalla suojelumäärärahoja on leikattu, vaikka metsäluonnon monimuotoisuuden hupeneminen jatkuu.

Bioenergian hyödyntämisen lisäämisessä on runsaasti riskejä ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, vesistöjen ja maaperän kannalta.

Suomen ilmastopaneelikin on todennut, että puunkäytön lisääminen pienentää metsien hiilinielua verrattuna tilanteeseen, jossa metsien käyttöä ei tehosteta. Tällä ja erityisesti pitkään kasvaneen puumassan poltosta vapautuvalla hiilidioksidilla on haitallinen vaikutus ilmastoon.

Onneksi käytettävissä on poltosta riippumattomia vaihtoehtoja. Lämmityksessä keskeisiä ovat rakennusten energiatehokkuus, lämpöpumput, aurinkolämpö ja geoterminen energia.

Liikenteessä katseet kääntyvät aurinko- ja tuulienergialla tuotettuun sähköön ja kaasuun, muun muassa jätepohjaiseen biokaasuun sekä vetyyn.

Ilmastoneutraalia yhteiskuntaa rakennettaessa meidän täytyy punnita talouttamme, elämäntapojamme ja energiajärjestelmäämme uudelleen. On aika tarttua aidosti kestäviin vaihtoehtoihin ja rakentaa maailmaa, jossa elämme 2050-luvulla.

Leo Stranius
vs. toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto

Liisa Rohweder
pääsihteeri, WWF Suomi

***

2 kommenttia artikkeliin ”Suomen ilmastotavoitteet tarvitsevat päivitystä”

  1. 2050. vuosi on vasta 34 vuoden päästä. Koska jo nyt voi olla mahdotonta nopeillakaan keinoilla välttää katastrofin edelleen ryöstäytymistä hillitsemättömäksi, muutoksen on syytä olla nopeampi.
    Kestävän tilan saavuttamiseksi on taloutta supistettava, kulutusta ja tuloja vähennettävä. Myös ihmisten määrää vähentäen tai se vähenee muuten.
    Nykyinen valtiovalta toimii pääasioissa päinvastoin ja kansa moittii hallitusta siitä, että se ei onnistu tavoitteissaan.

  2. Katsoppa Leo mitä Valtion Taloudellisen Tutkimuskeskuksen ( VATT:n ) uusin analyysi sanoo mm. suomalaisten suuryritysten ilmastoystävällisyydestä ( Kansan Uutiset verkkolehti 21.06.2016 ).
    VATT on analysoinut suuryrityksille annettuja 200 miljoonan euron verohuojennuksia ja energiaverojen palautuksia ja niiden vaikutuksia.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa