Kirjoitin 12.10.2015 Helsingin Sanomien mielipidesivulla kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok) kanssa turpeen verokohtelusta.
”Turpeen tähänastinen verokohtelu on ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta suorastaan noloa.”
Alla kirjoitus kokonaisuudessaan.
Turpeen verokohtelu oikeudenmukaisemmaksi
Suomessa tuetaan turpeen käyttöä suhteessa muihin energianlähteisiin, vaikka turpeen poltto on ilmaston kannalta haitallista. Valtion talousarvioesityksessä lähdetään siitä, että turpeella on muita energialähteitä selvästi alempi veroluokka. Turpeen energiakäyttöä on haluttu tukea vedoten työllisyyteen, kotimaisuuteen ja huoltovarmuuteen.
Käytännössä alennettu veroluokka tarkoittaa sitä, että valtio menettää vuonna 2016 verotuloja yhteensä 114 miljoonaa euroa. Veroluokan korotus olisi perusteltua, sillä turpeen ilmastovaikutukset ovat kivihiiltäkin suuremmat. Turpeen hyödyntämisen haitalliset vaikutukset myös vesistöihin ja suoluonnon monimuotoisuuteen ovat suuret.
Soiden kuivattamisesta turpeen kaivua varten aiheutuu runsaasti vesistöjä pilaavia kiintoaine- ja ravinnepäästöjä. Suot ovat myös Suomen suurin hiilivarasto: luonnontilainen suo on merkittävä hiilinielu, kun taas turpeen käyttöä varten kuivatettu suo toimii päästölähteenä. Päästöjä ei aiheudu siis vain turpeen energiantuotannosta vaan myös soiden kuivattamisesta.
Suomessa turpeen energiakäyttöä puolustetaan usein vetoamalla työpaikkoihin ja kotimaiseen huoltovarmuuteen. On totta, että turveala työllistää kerrannaisvaikutuksineen muutamia tuhansia ihmisiä. Kokonaistyöllisyyteen turpeen käyttö ei kuitenkaan vaikuta.
Työllisyyttä ei määrää elinkeinorakenne vaan se, miten paljon meillä on työikäisiä, miten houkuttelevaa työnteko on ja miten tehokkaasti työmarkkinamme toimivat. Turpeen parissa toimivat työllistyisivät tietenkin jossain muualla, jos turpeen nosto lopetettaisiin.
Vaihtotasevaikutus tuskin on huomionarvoinen. Turpeen tähänastinen verokohtelu on ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta suorastaan noloa. Se vie sekä maailmalla että Suomessa uskottavuutta hallituksen tavoitteelta vähentää uusiutumattomien fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Jos työllisyydestä ja huoltovarmuudesta ollaan kiinnostuneita, ne voidaan turvata tehokkaammin, jos puuhake ohjataan korvaamaan turvetta sisämaan energiantuotantolaitoksissa.
Siirtymistä turveteollisuudesta puun energiakäyttöön voidaan tukea katkaisemalla turpeen ja metsähakkeen tukikytkös – niin sanottu kiikkulauta – sekä yhtenäistämällä turpeen verokohtelu muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa.
Ilman muutoksia turpeen verotuen osuus on kasvussa, sillä vielä vuonna 2014 tuki oli 74 miljoonaa euroa. Turpeen vero on nyt 3,4 euroa megawattitunnilta, mutta se alenee 1,9 euroon megawattitunnilta, jos EU-komissio hyväksyy metsähakkeen tukijärjestelmän muutoksen.
Muutosta kohti kestävää energiajärjestelmää edistetään myös purkamalla kaukolämpöverkon monopoliasema eli sallimalla hajautetusti uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun lämpöenergian syöttäminen kaukolämpöverkkoon.
Energiamurros etenee maailmalla vauhdikkaasti. Luomalla kotimarkkinat energiansäästö- ja tehokkuustoimille sekä uusiutuville energialähteille edistämme myös kansantaloutemme sellaista rakennemuutosta, joka on sopusoinnussa luonnon ja tulevaisuuden kanssa.
Juhana Vartiainen
kansanedustaja (kok), Helsinki
Leo Stranius
vs. toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
