Aloitetaan normien purkaminen kansalaistoiminnasta: Viisi ehdotusta

Leo Stranius mielenosoituksessaJuha Sipilän tuoreessa hallitusohjelmassa normien purkaminen on yksi hallituksen strategisista kärkihankkeista.

”Kansalaisten arkea, yritystoimintaa, maataloutta, investointeja, rakentamista, tervettä kilpailua ja vapaaehtoistoimintaa on helpotettu merkittävästi turhaa sääntelyä purkamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä ja lupaprosesseja sujuvoittamalla.”

Aiheesta on keskustellut kuluvalla viikolla myös eduskunta pääministerin ilmoituksen pohjalta.

Vapaaehtoistoimintaa ja kansalaisjärjestöjä kuormittavat esimerkiksi hankintalain soveltaminen, työnantajavelvollisuudet, verottajan kohtelu, rahankeräyslupa sekä erilaiset avustuskäytännöt ja raportoinnit.

Ohessa on viisi ehdotusta järjestötyön byrokratian keventämiseksi ja vapaaehtoistyön edistämiseksi turhia normeja purkamalla.

1. Hankintalakia kevennettävä. Järjestöjen osaaminen ei riitä hankintalain lakipykälien tulkintaan. Näin resursseja joudutaan käyttämään lakiapuun tai ulkopuoliseen konsultointiin. Hankintalain noudattamiseen kuluu paljon turhaa aikaa ja rahaa.

2. Työnantajavelvollisuuksia helpotettava. Erityisesti pienille järjestöille työnantajavelvoitteet aiheuttavat kohtuutonta kuormitusta. Vakuutusyhtiöiden, verottajan ja KELAn kanssa asioinnit ovat tällä hetkellä liian kuormittavia.

3. Verottajan kohtelu joustavammaksi. Verottaja tulkitsee joissain tapauksissa järjestöjen yleishyödyllistä toimintaa elinkeinotoiminnaksi. Verottajan käytännöt vaihtelevat lisäksi eri paikkakunnilla. Tämä lisää turhaa selvitysten määrää.

4. Rahankeräysluvasta tulisi luopua. Rahankeräysluvan hakuprosessi ja siihen liittyvä byrokratia on liian hidasta ja vaikeaa tämän päivän nopeatempoiseen ja paikoin epämuodolliseen, järjestäytymättömään kansalaistoimintaan. Rahankeräysluvasta tulisi siirtyä jälkikäteen tehtävään ilmoitusmenettelyyn.

5. Avustuskäytännöt ja raportoinnit yhtenäisiksi. Järjestöjen hallinnollista kuormaa lisää erilaiset avustus- ja projektihakukäytännöt sekä niiden raportointi. Esimerkiksi julkiset avustus- ja raportointikäytännöt voitaisiin yhtenäistää ja yksinkertaistaa.

Mitä muuta tarvitaan? Millä muulla tavalla kansalaistoimintaa voitaisiin helpottaa?

Kannattaa lukea myös nämä:
Byrokratian ongelmat ja vapaaehtoistoiminta järjestöissä
Hallinnollinen työ kuormittaa järjestöjä – byrokratiaa ja sääntelyä on vähennettävä

3 kommenttia artikkeliin ”Aloitetaan normien purkaminen kansalaistoiminnasta: Viisi ehdotusta”

  1. kohta n° 2 :

    Siitä vaan kohti yhä ultraliberaalisempaa toimintaa! Ei oikeastaan haluta mitään työnantajien toimintaa ja mielivaltaa rajoittavaa!
    Tällaiset vaatimuksethan ovat nykyisessä taloudellisessa systeemissä pysyen ihan selvästi työnantajärjestöjen vaatimuksia.Olkootpa enenevien vapauksien vaatijoina sitten suuren pääoman omistavat kansainvälisillä markkinoilla kilpailevat työnantajat tai pienet kansalaisjärjestöt , niin tavoitteena on varsinkin työlainsäädännön osittainen tai täydellinen purkaminen ja työnantajan etujen valvominen ja asettaminen etusijalle ottamatta tarpeeksi tai ollenkaan huomioon työntekijöiden turvaa! Näin valittamalla ”työnantajien muka kehnoista oloista ” pyritään palaamaan ajassa kauas taaksepäin.Eikä todellisuudessa vaikuteta juurikaan byrokratian vähentämiseksi.Eikä edistetä toiminnan nopeutumista ja sovittamista nykyajan huippukiireiseen elämänrytmiin, jonka ihmiset ovat itse luoneet elämänsä riesaksi !
    Työlainsäädäntö, ja KELAA ja verotusta koskevat säädökset eivät ole turhia liikanormeja ja olemassa turhan takia !Niissä voi olla epäkohtia koskien byrokratiaa, mutta kyllä niitä tarvitaan,Ja EU vaatii tiettyjä normeja Ja tosi kireitä sellaisia ottaen huomioon nykypäivän business-toiminnan, jollaiseksi monien järjestöjenkin tämänhetkinen toiminta voidaan rinnastaa.
    .

  2. Jotta ei olisi epäselvyyttä EU-Suomen pyrkimyksistä ( mm.SIpilän hallitus), niin lisään tuohon edelliseen:
    Juuri nimenomaan EU ajaa nyt täysillä tuollaiseen neoliberaaliseen suuntaan muka normien purkamisen ja sitä kautta byrokratian vähentämisen ja demokratian lisäämisen nimissä.EU-alueella vallitsevan taloudellis-sosiaalisen järjestelmän selvänä pyrkimuksenä on todellisuudessa antaa yhä enemmän valtaa finanssipiireille, jotka jo hallitsevat täysin EU-maita! Ja kuka tästä hyötyy ? Ei suinkaan EU-maiden kaikki kansalaiset yhtä lailla…!
    Jo Kreikan tapaus osoittaa, että nk.politiikalla ja hyväntahtoisilla poliitikoillakaan ei ole tänään paljonkaan sanomista, koska taloudenpidon hyvin tunnetun ”poliittisen ” suunnan määrää yksin finananssipääoma ja sen keinotteluvalmius! Se sanoo,mitä päätöksiä on tehtävä, välittämättä kansojen tarpeista ja vaatimuksista!
    Tällöin kysymys ei ole enää demokratiasta…eikä suinkaan kansanvallasta! Jolleivät sitten kansat itse ryhdy tositeolla päättämään kohtalostaan ja muuttamaan kehityksen suuntaa inhimilliselliseksi ja samalla ympäristöystävälliseksi …Finanssipiirit eivät tähän tähtää ollenkaan, turha niiden on uskotella päinvastaista..
    Joten, ympäristön-ja luonnonsuojeluun keskittyvät kansalaisjärjestöjen, kuten muidenkin yhteiskunnalle hyödyllisten aktivistiryhmien ei tulisi sotkeutua nykyisin Eurooppaa johtavien virittämiin pauloihin.

  3. Monen järjestön osaaminen ei tosiaan riitä Hankintalain hallintaan. Työnantajavelvollisuuksiakin olisi syytä ainakin niiden käytännön hoitamisen osalta tehdä helpommaksi hoitaa. Niiden kohdalla asioiden yksinkertaistaminen ei edellytä välttämättä edes normimuutoksia. Tarvittaisiin vain hyvä tietojärjestelmä, joka hoitaisi työnantajavelvoitteet automaattisesti (nykyinen palkka.fi -sivusto on ollut askel sellaista järjestelmää kohti, mutta siinä olisi vielä monenlaista kehitettävää). Ainakin lakisääteiset työnantajamaksut, joiden määrään ei työnantaja voi itse edes vaikuttaa, olisi hyvä voida hoitaa aidosti ns. yhden luukun periaatteella niin, että kun pientyönantaja palkan maksaa, kaikki työnantajamaksut veloitetaan tietojärjestelmässä automaattisesti ja ne päätyvät oikeisiin osoitteisiin ilman, että työnantajan täytyy useita kertoja varmistaa, että kaikki maksut on varmasti peritty.

    Sen sijaan kohtaa 3 en tainnut täysin ymmärtää. Lihavoituna otsikkona siinä kohtaa näyttäisi olevan ”Verottajan kohtelu joustavammaksi”, minkä jälkeen näkyy tekstiä olevan siitä, kuinka verottajan tulkinnat nykyään vaihtelevat sekä tapauksesta riippuen että eri paikkakunnilla. Tuo minun ymmärtääkseni tarkoittaa juuri joustavuutta (joka puolestaan ei ole verotettavien yhdenvertaisuuden kannalta ihan ongelmaton asia). Onko kirjoittajan toiveena siis se, että verottajan toiminta muuttuisi joustavammaksi vai se, että joustavuutta vähennetään ja toimintamalleja yhtenäistetään ympäri Suomen?

Kommentointi on suljettu.

Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa