Usein ydinvoimaa perustellaan sillä, että ydinvoima ja uusiutuvat energialähteet täydentävät toisiaan Suomen energiajärjestelmässä. Ydinvoiman puolestapuhujat sanovat, että tarvitsemme kaikkia fossiilisia polttoaineita vähäpäästöisempiä energiamuotoja.
Ydinvoiman puolesta on puhunut esimerkiksi Teknologiateollisuuden Martti Kätkä (HS mielipide 14.11.). Teknologiateollisuuden hallituksen johdossa taas on sellaisia yhtiöitä kuin Nokia, Microsoft, Oras ja Outotec.
On vaikea uskoa, että nämä yhtiöt olisivat Teknologiateollisuuden Kätkän takana. Varsinkin kun Kätkä kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan myös Kemihaaran monitoimialtaan ja Kollajan altaan puolesta. Siis koskiensuojelulain purkamisesta.
Olisiko kuitenkin syytä toteuttaa esimerkiksi Fennovoiman ydinvoimahanke? Mielestäni ei. Perustelen tässä näkemystäni kolmella seikalla.
1. Polkuriippuvuus. Ensinnäkin Fennovoiman ydinvoimahanke johtaisi Suomen energiapolitiikan polkuriippuvuuteen. Mahdolliset investoinnit ydinvoimaan lukitsisivat energiantuotannon vuosikymmeniksi vanhentuneeseen teknologiaan. Tämä jättäisi vain vähän tilaa energiatehokkuudelle ja uusiutuville energialähteille.
2. Riippuvuus Venäjästä. Toisekseen ydinvoima, erityisesti Fennovoima, on nykyisessä epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa suuri riski. Venäjän kehitys nähtiin yhteiskuntatieteissä länsimaistuvana vielä joitakin vuosia sitten. Nykyistä käännettä ei ole osattu ennustaa.
3. Liikkumavara. Kolmanneksi Suomi on suurten muutosten edessä. Emme tiedä tarkalleen, mitä nuo muutokset tulevat olemaan. Tässä tilanteessa on tärkeää säilyttää yhteiskunnallinen liikkumavara ja joustavuus sen sijaan, että lisäämme riippuvuutta venäläisestä ydinvoimasta.
Puhdas energiakäänne tehdään ydinvoiman sijaan bioenergialla, auringolla, tuulella ja biokaasulla. Hajautetulle uusiutuvalle energiantuotannolle kannattaa jättää reilusti tilaa.
Esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja Saksa ovat kaikki valinneet toisenlaisen tien. Aurinkoenergian tuotantokustannus on Suomessa romahtanut. Puhtaan energian hinta tulee olemaan pian selvästi kilpailukykyisempää kuin likainen ruskea energia.
Vaikka Suomessa on hyvät energiavarat, käytämme vuosittain 8,5 miljardia euroa ulkomaisen energian tuontiin. Tämä on noin miljoona euroa vuorokauden jokaisena tuntina. Tätä kustannusta kannattaa mieluummin vähentää kuin kasvattaa.
Lähienergialiitto järjesti (25.11.2014) eduskunnassa seminaarin aiheesta tulevaisuuden energiat ja Suomi. Tilaisuudessa Lähienergialiiton puheenjohtaja ja professori Raimo Lovio käytti hyvän kommenttipuheenvuoron.
Lovion mukaan Nokia ei aikanaan menestynyt sillä, että yhtiö odotteli kansainvälisiä sopimuksia tai EU:n tavoitteita matkapuhelinmarkkinoiden luomiseksi. Kyse oli pikemminkin siitä, että luotiin standardit ja kotimarkkinat sekä asetettiin omat kunnianhimoiset tavoitteet.
Paneelikeskustelussa mukana olleen professori Peter Lundin mukaan Suomessa on EU:ssa eniten biomassaa ja tuulivoimapotentiaalia henkeä kohden sekä aurinkoa Keski-Euroopan verran. Tätä mahdollisuutta ei kannata jättää hyödyntämättä.
Mikäli Suomi haluaa menestyä puhtaan teknologian alalla maailmassa, jossa uusiutuvat energialähteet kasvavat huumaavaa vauhtia ja päästöjä tullaan vähentämään dramaattisesti, tarkoittaa se sitä, että tuumasta toimeen kannattaa ryhtyä heti.
Ilman omia aktiivisia toimia jämähdämme 1970-luvun energiapolitiikkaan. Fennovoiman lisärakentaminen lukitsisi Suomen energiapolitiikan väärälle uralle.
Energian loppukäyttö Suomessa on n. 300 TWh vuodessa. Fennovoima tulee tuottamaan tästä n. 10 TWh. Siis n. 3,5 %. Miten voitte sanoa:
“Tämä jättäisi vain vähän tilaa energiatehokkuudelle ja uusiutuville energialähteille.”
Minusta siihen jää tilaa vielä vaikka kuinka paljon.
Ehkä parempi olisi verrata siihen, kuinka paljon Suomessa otetaan energiakapasiteettia käyttöön vuosittain tai kymmenessä vuodessa. Silloin tilaa jää olennaisesti vähemmän.