Älä osta mitään -päivä ja krääsätön joulu

kraasaton-fbTänään 28.11.2014 vietetään Älä osta mitään -päivää teemalla Krääsätön joulu!

Teemapäivä haastaa meidät pohtimaan jokapäiväisiä kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutuksia ympäristöömme.

Sopivasti MTV3 Huomenta Suomi kyseli aamulla Twitterissä: ”Aamun gallup: Paljon ajattelit tänä vuonna laittaa rahaa joululahjoihin?”  Oma vastaukseni oli seuraava: ”En yhtään. Mielummin aineettomia palvelulahjoja. Krääsätön joulu. Ja tänään Älä osta mitään -päivä :)”

Kirjoitin aiheesta tällä viikolla myös Kirkko & Kaupunki -lehteen. Alla kirjoittamani kolumni kokonaisuudessaan.

Krääsätön joulu

Tiedätkö tunteen, kun saat lahjan, jota et oikeasti tarvitse? Krääsää, joka vie kaappitilaa. Sinulla on tavara, joka pitää säilyttää vain siitä syystä, että sitä ei kehtaa laittaa kierrätykseen, koska sen antoi sinulle tärkeä ihminen.

Joulun perinteeseen kuuluu lahjojen antaminen. Valitettavan usein lahja muuttuu krääsäksi. Joulun kulutus perustuu helposti vain muiden ihmisten mielitekojen arvailuun ja lasten hetkellisten toiveiden täyttämiseen.

Antaminen lisää tunnetusti hyvinvointia. Paitsi silloin, kun se on pakonomaista. Muistan itse kierrelleeni useana jouluna ahdistuneena tavarataloja ja kauppakeskuksia vain keksiäkseni sukulaisille sopivia joululahjoja. Tavaran valinta on usein vaikeaa. Se vie aikaa ja rahaa eikä lopputuloksesta ole takeita.

Tilanne on ristiriitainen. Halumme ilahduttaa muita. Kuitenkin ostamalla tavaroita, joita kukaan ei tarvitse, aiheutamme stressiä niin itselle kuin läheisillekin. Tämän seurauksena myös luonnonvarojen kulutus kasvaa.

Itse asiassa jo elokuussa vietettiin maailman ylikulutuspäivää. Tuolloin ihmiskunta oli kuluttanut kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat loppuun. Elämme siis tällä hetkellä velaksi tulevilta sukupolvilta. Paras joululahja lapsillemme olisi kulutuksesta pidättäytyminen.

Turhien tavaroiden sijaan kannattaa antaa aineettomia aikalahjoja tai palveluksia. Itse sain viimeksi isänpäivälahjaksi puolisoltani aika- ja apulahjakortin, joka piti sisällään paitojen silitysapua ja vaatteiden korjausapua. Lapsiperheelle paras lahja voi joskus olla vaikka kodinhoito- tai lastenhoitoapu. Tavaroiden sijaan voi lahjoittaa ammattijärjestäjän vierailun, joka auttaa kodin tavarakaaoksen vähentämisessä.

Perjantaina 28.11. vietetään Älä osta mitään -päivää teemalla Krääsätön joulu. Voisiko tämä joulu olla krääsätön? Tärkein syy krääsättömään jouluun eivät ole krääsän ympäristövaikutukset. Paljon merkittävämpää on se, kuinka paljon krääsä vie henkistä kaistaamme ja vaatii lisää lämmitettäviä neliöitä asunnoissamme.

Leo Stranius
leo.stranius@iki.fi
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.

3 kommenttia artikkeliin ”Älä osta mitään -päivä ja krääsätön joulu”

  1. Ostit (ja koko vihreiden eduskuntaryhmä) jo kasan epäloogisuutta:

    En ymmärrä millä tavoin nykyinen avioliittolaki on epätasa-arvoinen. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, ikiaikainen brändi, käyttääkseni nykyterminologiaa. En vastusta homoliittoja, haluan että heillä on kaikki samat oikeudet kuin avioliitossa olevilla (adoptio-oikeus jne.), jopa niin, että jos kuuluvat kirkkoon, saavat veronalennuksen. Tämä siksi, koska he eivät saa kaikkia kirkon palveluja (siis avioliittoon vihkimistä, kirkollisen siunauksen taitavat saada jo nyt).

    Miksi tulla kuokkimaan toisten brändille? Varsinkaan kun ei avioliittokaan yksiselitteisesti niin hohdokas ole (vertaa esim. August Strindbergin, Ingmar Bergmanin tai Maria Jotunin kuvauksia avioliitoista). Miksei sateenkaari-porukka halua omaa liittoa, kun he kerran niin edistyksellisiä ja loistavia ovat? Rakentaisivat niin mahtavan brändin että heterotkin siihen haluavat.

    Yksi syy, miksi avioliiton käsitettä ei pidä antaa homopareille on, että tämän asian läpi saatuaan alkaa seuraava huuto: ”miksi kirkko ei vihi meitä avioliittoon kun koko muu yhteiskuntakin pitää meitä aviopareina?” Halpamaista laskelmointia.

    Kun ei homot itse ymmärrä (tai eivät halua) ajaa asiaansa toisella nimellä, niin se olisi esim. lehdistön tehtävä. Mutta sopulilauma juoksee yhteen suuntaan, missä joku huutaa tasa-arvoista avioliittolakia, eikä tule mieleenkään kysyä mitä se on? Ja mielipidetiedusteluissa esitetään kysymykset niin, että jokainen itseään fiksuna ja edistyksellisenä pitävä kansalainen vastaa kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Kysyä pitäisi ensiksi ”mikä on avioliitto?” Ja tasa-arvo sanan käyttö on törkeää manipulaatota.

    Haluan vapaamuurariksi ja rotaryksi. Jos minua ei valita yhdistyksiin, vaadin tasa-arvoista yhdistyslakia. Ja siviilipalvelusmies on syrjivä nimitys kun kerran on asepalvelun suorittanut, oikea nimitys on esim. sotamies. Vastaavia epätasa-arvon ilmentymiä on yhteiskunta täynnä. Pitääkö kaikilta asioilta poistaa oikea nimi?! Mitä se Orwell kirjoittikaan…entä H.C. Andersen?

    Eihän kuohuviiniä saa väittää shampanjaksi, saksalaista salaattijuustoa feta-juustoksi jne.. Miksi homoliittoa pitää sanoa avioliitoksi?!

    Vihreät ovat katalampia kuin maanpetosta hautoneet taistolaiset 70-luvulla. Taisi mennä ääneni vihreiltä. Mutta saattehan te Jari Tervon, Tuomas Enbusken ym. lemmenlepertelijöiden äänet.

  2. Koska tulee valtuutettujen ”emme enää kaavoita krääsäkaupoille yhtään tonttia”-valtuustokausi? Kummallista sinänsä sitten moittia jotain mainoksia katukuvassa, jos itse on ollut lisäämässä tarjontaa. Tai sitten vaatia samalla lisää rahaa ”hyvään”, ja kuitenkin vaatia sitten käytännössä tuloja alemmas. Rehellistä olisi sitten vaatia koko taloutta kaikessa laajuudessaan alemmas.

    Ylipäätään aika vaikea nähdä miten tämä nykyinen kulutuskritiikki voisi toimia siten, että tuota ylikulutuspäivää ei enää vietettäisi, tai että se edes tulisi joka vuosi myöhemmin eikä aiemmin. Ihan jos ajattelee tuota valtuuston omaa tonttia, niin jos väestö kasvaa tätä menoa, niin miten se 860 000 asukkaan kaupunkia ikinä kuluttaisi vähemmän kuin tämä nykyinen 620 000 asukkaan? Ihmisillä on kuitenkin tietty välttämätön peruskulutustaso ja jos rehellinen on, niin ei ihmiset ole halukkaita laskeutumaan nykyiseltä ylelliseltä kulutustasoltaan. Ja miten laskeutuisivat, kun ovat täysin omavarattomia ja siten pakosti mukana kasvattamassa taloutta ja kulutusta, koska leipä tulee kaupasta eikä omasta pellosta. Ainoastaan omavaraiset, joko omistavat omat ruuanlähteet tai ovat taloudellisesti omavaraisia, voivat olla kuluttamatta ja poissa pakkokasvuyhteiskunnasta ja ajatella luonnonkin säästämistä.

    Kysymys herääkin, että miten saada kumpiakin lisää ja siten tilaa luonnonsuojelulle. Koska pientilallisuus ei ole se seksikkäin hanke esitettäväksi, niin sitten varmaan pitäisi puhua vaurastumisesta. Miten vaurastuttaa monia lisäämättä rasitusta luonnolle? Pitäisikö tehdä perintöverolle Haglundit? Antaisiko se riittävän monelle sellaisen taloudellisen puskurin, esimerkiksi vuokralle laitettavan asunnon muodossa, että voisi vähentää haitallista työntekoa, eli luonnon tuhoamista rahan vuoksi.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin