Maanantaina 6.10.2014 julkaistiin Vihreiden vaihtoehto Fennovoimalle sekä itsenäisen professoriryhmän raportti Hyvän energiapolitiikan perusteet.
Tiistaina 7.10. eduskunta keskusteli myös pääministerin ilmoituksesta koskien energiapolitiikan kokonaisuutta.
Professoriryhmä haluaa kiinnittää erityistä huomiota energiaratkaisujen talous- ja työllisyysvaikutuksiin. Näistä tulisi johtaa energiapolitiikan arvioinnin kriteerit, jotka ovat (1) Suomelle ominaisten resurssien hyödyntäminen, (2) saatavuus ja varmuus, (3) päästöt ja (4) energiakustannukset.
Vaikka Suomessa on hyvät energiavarat, käytämme vuosittain 8,5 miljardia euroa ulkomaisen energian tuontiin. Käytännössä siis noin miljoona euroa joka ikinen vuorokauden tunti.
Konkreettisemman esityksen energiaratkaisuksi teki Vihreiden eduskuntaryhmä Oras Tynkkysen johdolla.
Vihreiden mallissa Fennovoiman mahdollisen 1200 MW tuottama noin 10 TWh teho voidaan korvata esimerkiksi seuraavilla toimenpiteillä vuoteen 2025 mennessä:
– Bioenergia noin 2 TWh
– Tuulivoima noin 2 TWh
– Aurinkosähkö noin 1 TWh
– Sähkölämmityksen korvaaminen noin 3 TWh
– Palveluiden energiatehokkuus noin 1 TWh
– Kotitalouksien energiatehokkuus 1 TWh
Esimerkiksi aurinkosähkön lisäys on Vihreiden mallissa noin 15 kWh/henkilö/vuosi siinä, missä esimerkiksi Tanskassa vastaava lisäys on ollut viime vuosien aikana 45 kWh/henkilö/vuosi ja Saksassa peräti 90 kWh/henkilö/vuosi.
Tuulisähkön lisäys on vastaavasti Vihreiden mallissa 200 kWh/henkilö/vuosi, joka vastaa Ruotsin tasoa ja on selvästi vähemmän kuin Tanskassa (lisäys 270 kWh/henkilö/vuosi).
Mitä vaikutuksia Vihreiden mallilla käytännössä olisi?
1. Sähkön hinta alenisi, koska energiatehokkuuden parantaminen vähentää sähkön kysyntää, tuuli- ja aurinkosähkön lisääminen vähentäisi muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimman hiililauteen käyttöä ja kysyntäjoustot tasoittaisivat kulutushuippuja.
2. Työpaikkoja tulisi lisää, koska tuontienergiaa korvattaisiin kotimaisilla energialähteillä ja tehokkuustoimilla, luotaisiin kotimaisia cleantech-markkinoita ja alennettaisiin teollisuuden sähkön hintaa.
3. Lisäkustannuksia syntyisi yhteensä noin 30-40 miljoonaa euroa vuosittain siitä, että metsähankkeen tuotantotuen leikkuri poistettaisiin, toteutettaisiin julkisen sektorin energiatehokkuusohjelma ja parannettaisiin alueellista energianeuvontaa.
4. Vaihtotase paranisi kun sähkön tarvetta ja siten ulkomailta tuotuna raaka-aineita katetaan kotimaisin ratkaisuin.
Lisäksi Vihreiden malli parantaisi energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta sekä vähentäisi energiantuotannon päästöjä.
Toisaalta voi kysyä. Eikö ilmaston kannalta olisi järkevä toteuttaa sekä Vihreiden kotimainen energiaratkaisu että Fennovoiman ydinvoimahanke?
Valitettavasti molemmat vaihtoehdot eivät ole mahdollisia. Fennovoima lamauttaisi investoinnit uusiutuvilta ja on iso riski pääomien riittävyyden kannalta. Mikäli Fennovoiman hanketta yritetään toteuttaa, tarkoittaa se sitä, että kotimainen cleantech-sektori ei lähde kukoistamaan. Meille ei synny kotimarkkinoita.
Olkiluoto 3 -hanke on jo nyt surullinen esimerkki siitä, miten olemme menettäneet asemamme uusiutuvien energialähteiden markkinoilla.
Ernst & Young julkaisee säännöllisesti listaa maista, jotka ovat kaikkein houkuttelevimpia investointikohteista uusiutuville energialähteille. Tässä listauksessa Suomi on yksi kaikkein vähiten houkutteleva maa ollen sijalla 37/40. Verrattuna edelliseen katsaukseen Suomen ohi on noussut esimerkiksi Kenia. Suomen edellä on myös sellaisia maita kuin Saudi Arabia ja Filippiinit.
Kannattaa siis ehkä vielä kerran miettiä, mille tielle lähdemme Suomen energiapolitiikkaa viemään.
Tehdään Suomelle uusi energiapolitiikka!
Onko professori-ryhmä oikeasti itsenäinen, ja ennenkaikkea onko sen työ puolueetonta? Onko tietoa?
Tuossa itse raportissa todetaan seuraavaa:
”Tämän julkitulon kirjoittaneet tutkijat eivät ole saaneet työlleen ulkopuolista rahoitusta. Työryhmän sihteerin, Oskari Nokso-Koiviston, työn on rahoittanut joukko hankkeesta kiinnostuneita yrityksiä ja järjestöjä. Tarkemmin rahoittajalistaan voi käydä tutustumassa osoitteessa http://www.energiapolitiikka.fi.”
http://www.energiapolitiikka.fi/download.php?liite_id=10043
Voi olla juuri ja juuri mahdollista, että Fennovoimaa ja Vihreiden koko suunnitelmaa ei voi toteuttaa yhtä aikaa, mutta mikä ihme estäisi toteuttamasta Fennovoiman yhdessä energiansäästön kanssa? Katsauksessanne annetaan ymmärtää, että energiansäästötavoitteiden kiristäminen tulisi melko halvaksi, jopa ilmaiseksi.
Lisäksi on kyseenalaista, pitäisikö koko suunnitelmaa edes toteuttaa. Siinä suurin yksittäinen lisätuotannon lähde on puuhake, jonka riittävyys on jo Energia- ja ilmastostrategiassa sovittujen lisäysten jälkeen kyseenalaista, ja jonka päästötaseessakin on suuria kysymysmerkkejä. Metlan mukaan (kts. vaikka tämä mainio juttu: http://www.vihrealanka.fi/reportaasit/hyv%C3%A4-paha-bioenergia) jo sovittukin bioenergian laajennus, Vihreiden esittämästä lisälaajennuksesta puhumattakaan, voisi jopa kasvattaa Suomen päästöjä, jopa verrattuna siihen, että saman verran energiaa tehtäisiin fossiilisilla polttoaineilla!
Ilmaston ystävien kannattaa nyt vaatia edustajiltaan yhtä lausetta tarkempia perusteluja sille, miksi tehokkuustoimia ei voi yhdistää ydinvoimaan, ja miksi suurin osa vaihtoehdoista perustuu biomassan käytön laajentamiseen, vaikka vähintäänkin on epäiltävissä, että siten ei saavuteta todellisuudessa tarvittavia päästövähennyksiä.
Oma kommenttini Vihreiden suunnitelmasta on täällä:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/177433-vihreiden-vaihtoehto-fennovoimalle
Professoriryhmän esityksestä sen verran, että sen väitteet uusiutuvan energian potentiaalista perustuvat lähdeviitteiden mukaan Peter Lundin yhteen, poliittista päätöksentekoa tarkastelleeseen julkaisuun. Kyseessä on 3,5 sivun pintapuolinen suuruusluokkatarkastelu, jossa esitetään mm. biomassasähköä (!) rakennettavaksi kymmenen kertaa tuulisähköä enemmän. Mitään diskurssia biomassan ongelmista ei tietenkään ole.
Tämä tuli ainakin Oskari Nokso-Koivistolle yllätyksenä kun asian otin puheeksi, joten pientä skeptisyyttä voi olla suositeltava käyttää muutenkin. Esimerkiksi taloudellinen analyysi on jokseenkin erikoista ja yksipuoleista.
Aktiivisen ja passiivisen aurinkotalon mahdollisuuksien vertailu
tekijä: Taito Mikkonen päivä: 29. tammikuuta 2010 kello 16:02
Miksi auringon hyödyntäminen huoneiden lämmittämisessä on tarpeellista?
Energialähteiden jako:
UUSIUTUVAT ja UUSIOUTMATTOMAT on hyvä kun vaihdamme nimet:
JATKUVUUDEN MAHDOLLISTAVAT ja ELÄMÄN HÄVITTÄVÄT.
Ymmärrämme, että hiilidioksidia ilmaan lisäävät aineet on jätettävä polttamatta.
Hyväksyttäviä energiaresursseja on ylikansoitetussa Virossa niukasti. Niiden käytön lisäksi on tarpeen vähentää energian tarvetta.
Virossakin kulutetaan huoneiden lämmittämisessä suurehko määrä energiaa turhaan eli tuhlataan.
Suomessa lämmityksen osuus kaikesta energian kulutuksesta on noin neljännes. Siirtyminen bioenergiaan merkitsisi Suomessa, että yli puolet metsän kasvusta käytettäisiin huoneiden lämmitykseen, mutta biopolttoainetta tarvitaan muihin tarpeisiin. Suomessa kasvaa 16 m³ puuta asukasta kohti, mutta Virossa vain 6 m³ ja vesivoiman käytön mahdollisuus on vähäinen.
Talojen lämpöhäviöt voisivat olla nykyistä huomattavasti pienemmät. Tuntuu että monet rakentavat talon täsmälleen minimivaatimusten mukaiseksi, eli niin tyhmästi kuin laki sallii ja – komeaksi.
Tavoitteena ei pidä olla aurinkoenergian suurikäyttö, vaan huoneiden lämpötilan pitäminen miellyttävänä käyttäen mahdollisimman vähän muuta energiaa. Niin on tärkeää saada lämpöhäviöt pieniksi ja sitten yrittää saada auringon säteilystä hyötyä taloudellisesti.
Tässä esityksessä ajatellaan pääasiassa omakotitaloa.
Talo menettää aina kylmällä ilmalla lämpöä, jonka korvaamiseksi auringon säteilyn käyttö on hyvä mahdollisuus.
Aurinkotaloja on kaksi lajia: AKTIIVISET ja PASSIIVISET
Aktiivisuus tarkoittaa, että laitteiden avulla kerätään säteilyä, siirretään lämpöä ja varastoidaan tavanomaisen talon lämmöksi.
Passiivinen aurinkotalo on itse säteiden kerääjä ja lämmön varaaja. Auringon säteilyenergia tulee taloon ikkunoista ja varastoituu talon rakenteisiin. Passiivisuus tarkoittaa sitä, että ei ole tarpeen tehdä mitään, antaa vaan auringon paistaa. Kaikki talot saavat jonkin verran auringon lämpöä ikkunoiden läpi ja on niin ollen pikkuisen passiivinen aurinkotalo.
Aktiivisessa aurinkotalossa on huoneissa konvektorit ja ulkona aurinkokerääjä. (Konvektorista lämpöä siirtyy enemmän johtumalla huoneilmaan kuin radiaattorissa, joka luovuttaa lämpöä enimmäkseen säteilemällä. Konvektorissa tarvitaan enemmän pintaa kuin radiaattorissa. Konvektorissa riittää matalampi lämpötila. Ne molemmat ovat arkikielellä lämpöpattereita.) Niiden välillä kiertävä neste lämpenee kerääjässä ja jäähtyy konvektorissa eli antaa lämpöä huoneeseen. Kerääjä menettää lämpöä ulkoilmaan sitä enemmän mitä lämpimämpi se on, mutta sen pitää olla riittävästi lämpimämpi kuin konvektori, jotta lämpöä johtuisi kerääjässä nesteeseen ja siitä taas konvektoriin, jonka on oltava lämpimämpi kuin huoneilma.
Jotta kerääjän lämpötila ei olisi korkea, täytyy konvektorien olla suuret, että ne luovuttaisivat lämmön pienellä lämpötilaerolla huoneilmaan ja nesteen virtaaman pitää olla suurenpuoleinen, että sen lämpötilan muutokset olisivat pienet.
Siksi aktiivisen aurinkotalon huoneissa on konvektorit eikä radiaattorit. (Konvektorista ja radiaattorista konventoituu huoneilmaan lämpöä ja ne molemmat myös säteilevät. Konvektorin lämmönjohtumisen osuus on suurempi kuin radiaattorin, joka säteilee enemmän koska on kuumempi.)
Ikkunan ja kerääjän vertailu
Sekä kerääjään että ikkunoista huoneeseen säteily tulee lasien läpi. Molemmissa niiden lasipinnalta heijastuu yhtä paljon takaisin – noin 20%.
Koska kerääjä on lämpimämpi kuin ikkuna, johtuu sen lasien ja takaseinän sekä reunojen läpi lämpöä enemmän kuin yhtä suuresta ikkunasta. Kerääjästä saadaan lämpöä huoneeseen vasta sitten kun säteily on niin voimakasta, että siitä riittää häviöiden lisäksi vielä konvektoriin asti. Mutta ikkunaan tuleva heikkokin säteily vähintään korvaa ikkunan lämpöhukkaa.
Nesteen virtaa kerääjän läpi kannattaa säätää niin, että se on heikon säteilyn aikaan niin pieni, että se lämpenee riittävästi ja auringon voimakkaamman paisteen aikaan niin suuri, että pitää kerääjän lämpötilan kohtuullisen matalana lämpöhäviön pienentämiseksi.
Aktiivisen aurinkotalossa on ikkunoita kaikilla seinillä ja niillä on tavalliset lämmön menetykset.
Passiivisen aurinkotalon ”kerääjän” lasiosa on ikkuna. Siksi talon ikkunat sijoitetaan eteläseinälle. Niiden sopii olla tavallista suuremmat.
Passiivisen aurinkotalon ikkunoiden lämpöhukka ei suurene sen vuoksi, että aurinko paistaa niistä huoneisiin.
Kerääjä on aamulla kylmä, ja tarvitaan ensin säteilyä sen lämpenemiseen toimintakuntoon. Samoin vaihtelevan pilvisyyden aikaan, kun auringon paiste vaihtelee, kerääjä ei saa lämpöä huoneeseen lyhyinä aurinkoisina hetkinä. Mutta ikkunasta tulee energiaa lyhyestäkin välähdyksestä.
Ikkunan hyötysuhde on suurempi kuin kerääjän, sillä ikkunan lämpöhäviö ei suurene auringon paisteen mukaan ja sisältyy jo tavallisen talon, myös aktiivisen aurinkotalon normaaleihin lämpöhäviöihin. Lisäksi on merkittävää, että myös ikkunaan tuleva heikko säteily on hyödyksi.
Niinpä passiivisen aurinkotalon ikkuna on parempi ”kerääjä” kuin aktiivisen järjestelmän kerääjä.
Lämmön varaaminen
Syksyllä ja talvella päivä on lyhyt, mutta talon pitää olla lämmin yötäpäivää. Lämpöä pitää varata päivällä illaksi, yöksi ja aamuksi sekä jos mahdollista muutamaksi pilviseksi päiväksi.
Energian varastoiminen lämpönä kesästä talveen on niin vaikea tehtävä, että siitä ei kannata puhuakaan.
Aktiivisessa aurinkotalossa lämpöä varataan kohottamalla suuren nestemäärän lämpötilaa. Jos kerääjän teho riittää yhtä aikaa talon lämmittämiseen ja varaamiseen, pitää kerääjän lämpötilan olla korkeampi kuin ainoastaan konvektoreihin lämpöä antaessaan. Ja häviöt suurenevat aina kerääjän lämpötilan noustessa.
Jos sama neste kiertää kerääjässä ja jää sinne myös yöksi, se jäähtyy alle 0°C. Silloin se ei voi olla pelkkää vettä, sillä se jäätyisi ja rikkoisi kerääjän vaan on oltava pakkasnestettä.
Jos käytetään varaamisessa vettä ja kerääjän kierrossa pakkasnestettä, niin niiden välillä täytyy olla lämmönsiirrin. Lämmön siirtymiseen tarvitaan lämpötilaero, eli kerääjän pitää olla entistä lämpimämpi ja silloin kerääjän lämpöhäviöt edelleen suurenevat. Mitä suuremmat häviöt, sitä voimakkaampaa auringon paistetta tarvitaan, jotta edes jonkin verran lämpöä saataisiin.
Lämpöä varaavan nestemäärän pitää olla suuri, jotta sen lämpötilaa ei tarvitsisi nostaa paljon jaJ lisätä kerääjän häviöitä.
Kun on tarpeen varata esimerkiksi 100 kWh lämpöä nesteeseen 10 °C lämpötilan nousulla, pitää nestettä, jonka ominaislämpö on 3,6 kJ/kg/°C, olla 10 m³.
Sellaisen säiliön pitää olla hyvin eristetty, minkä vuoksi sen kokonaistilavuus voisi olla vaikkapa 18 m³. Sen pitäisi olla talon sisällä, jotta siitä ulos johtuva lämpö jäisi taloon hyödyksi. Sen sijoittaminen talon keskelle on vaikeaa. Se pitäisi tuoda sisään jo talon rakentamisen aikana, tai sen pitäisi koostua monesta pienemmästä varaajasta. Todennäköisesti varaajien ympärille tarvitaan työtilaa. Kaikkiaan se veisi huomattavasti tilaa talosta, minkä vuoksi talon pitäisi olla kaiken kaikkiaan suurempi. Suuremman talon lämpöhäviötkin ovat suuremmat – yleensä.
Pakkasnestettä tarvittaisiin paljon sekin maksaa ties kuinka paljon. Ehkä on hyvä ottaa huomioon myös pakkasnesteen vuotamismahdollisuus. Miten?
Jos valitsemme pienen varaajan ja suuremman lämpötilan muutoksen, niin kerääjän häviöt ovat suuret ja varaajan eristyksen pitää olla paksumpi, jolloin sen kokotilavuus on sittenkin suurenpuoleinen.
Passiivisen aurinkotalon suurista ikkunoista tulee välillä suuri lämpöteho. Säteily pitää saada suurelta osalta suoraan seinien, lattian ja muiden talon osien lämmöksi, että ilma ei kuumenisi liiaksi.
Passiivinen aurinkotalo rakennetaan niin, että seinät, lattia ja sisäkatto ovat samalla lämmön varaajana. Niiden materiaaleja on kivi, betoni, klinkkerilaatat ja jossain määrin tiilet. Niiden ominaislämpö on suuri tai ainakin suurempi kuin toisten tavallisten rakennusaineiden. Niinpä lämpöä varaavalla massalla on paljon pintaa säteilyn vastaanottamiseksi ja lämmön siirtoon huoneilman kanssa.
Betonin ominaislämpö on tilavuuden suhteen sama kuin veden. Jopa vaatimattoman kokoisessa talossa on tätä varaavaa massaa 70 m³. Se varaa 100 kWh lämpöä 1,23 °C nousulla. Se voi siis varastoida lämpöä kohtuullisella lämpötilan muutoksella muutamaksi yöksi. Passiivisessa aurinkotalossa lämpötila vaihtelee lämmönvarauksen suuruuden mukaan. Todellisuudessa lämpötila vaihtelee enemmän, koska materiaalien lämmönjohtavuus on pienempi kuin ihanteellinen ja säteilyä osuu huonekaluihin ja muihin huonosti lämpöä johtaviin ja varastoiviin kappaleisiin, jolloin huoneilma lämpenee ja jäähtyy taas säteilyn loputtua. Kun lumesta heijastuu ikkunoihin kirkkaan auringonpaisteen lisäksi säteilyä ja jos ihminen on suorassa auringon paisteessa, hänelle tulee kuuma epämiellyttävä olo. Tähän on hyvä apu tropiikista tunnettu kattoon asennettu puhallin. Se panee ilman liikkeelle, mikä viilentää ihoa ja edistää lämmön siirtymistä ilmasta varaaviin massoihin.
Tämän kirjoittajan mielestä hänen oman talon sisäseinät, joissa on työstämätöntä luonnonkiveä, ovat kauniit. Ainakin kivet ovat halpoja tai ilmaisia.
Raskaat umpinaiset lasitiilet olisivat hyvät paikoissa, joihin aurinko paistaa suoraan ikkunoista, koska energia menisi massaan syvälle säteilynä, jolloin lämmönjohtuvuuden hitaus ei aiheuttaisi huoneilman kuumenemista.
Ja muuta
Aktiivisen aurinkotalon kerääjien pitäisi olla hyvin suuret, että niistä olisi apua, kun auringon paiste on heikko, päivä lyhyt ja sää kylmä eli kun talo tarvitsee eniten lämpöä. Niin suuria kerääjiä ei voi asentaa katolle eikä pihaankaan. Ja ne olisivat hyvin kalliit. Niiden pitäisi olla myrskynkestävät.
Jos jonkun on vaikea hyväksyä passiivisen aurinkotalon erilaisuuksia verrattuna tavallisiin taloihin, niin luulisi olevan vielä vaikeampaa sietää suurten kerääjien vaikutusta talon ulkonäköön ja pihaan. Monille on tärkeää, miltä talo näyttää. Vältetään erikoisuutta, mikä ei ole varmasti hieno muiden mielestä. Mutta ei ole häpeä olla muita viisaampi ja vastuullisempi tulevaisuuden suhteen. Eloonjäämisestähän tässä on kysymys.
Kannattavuudesta eli taloudellisuudesta
Aktiivisessa järjestelmässä on suuret kerääjät, suuri varaaja, putket, pumput, säätöventtiilit, automatiikka ja ohjauspaneeli. Nesteen virtaamista kollektorin läpi on säädeltävä säteilyn tehon mukaan. Lämpöä on mitattava monesta kohdasta ja sen mukaan ohjattava nesteen virtaamista kerääjästä konvektoreihin ja tai varaajaan, tai varaajasta konvektoreihin.
Järjestelmä ja sen huolto on kallis. Sen suunnittelu, rakentaminen ja huolto ovat vaativaa erikoisosaajien työtä. Kaikilta ei voi edes vaatia, että tietäisi, toimiiko järjestelmä oikein.
Talossa pitää olla lämmitysmahdollisuus silloinkin, kun sähköä ei ole, lämmitysöljyä, maakaasua tai kivihiiltä ei saa esim. sodan tai muun häiriötilan vuoksi. Niillähän ei saa lämmittää ekologisistakaan syistä.
Aktiivinen aurinkolämmitys ei toimi yleensäkään ilman sähköä. Aurinkotalot Suomessa ja Virossa tarvitsevat lisälämmitystä, niistä aktiiviset enemmän. Ainakin maalla lisä- ja kriisilämmitys saadaan helposti uunissa puita polttamalla.
Suomessa kirjoittajan kaksikerroksisessa talossa on yksi suuri uuni keskellä taloa, Virossa hän lämmittää yksikerroksisen talon pelkästään saunan kiukaalla, joka on joka tapauksessa oltava saunomisen vuoksi. Siinä talossa ei ole mitään erikseen lämmityksen vuoksi.
Kun talvella pitää lämmittää, samalla tulee sauna valmiiksi kylpemiseksi. Talon suuren lämpökapasiteetin vuoksi lämmityksen ei tarvitse olla säännöllistä. Pitää vain lämmittää riittävästi kun kotona ollaan. Lämmitys ei rajoita asukkaan liikkumista niin kuin tavallisen talon uunilämmitys.
Kerääjiä voisi sijoittaa paljon talon eteläseinälle, jos siinä ei olisi ikkunoita. Kun kerääjät olisivat seinää vasten tai suorastaan seinän osa, kerääjästä pääsisi lämpöä hukkaan vain lasin puolelta. Mutta se vaikuttaisi talon pohjaratkaisuun jopa enemmän kuin passiivisen vaatimukset. Eteläseinän ikkunat antavat enemmän lämpöä taloon kuin kerääjät. Tavallisen talon, myös aktiivisen aurinkotalon etelän puoleiset ikkunat eivät saa olla suuria, sillä kirkkaalla auringon paisteella tulee kuuma.
Yhdistelmä?
Voi tulla mieleen, että talossa voisi käyttää aurinkoenergiaa sekä aktiivisesti että passiivisesti. Toisin sanoen passiivisen aurinkotalon katolle tai viereen sijoitettaisiin kerääjät muut vehkeet taloon. Mikä ettei, jos haluaa nähdä vaivaa ja tuhlata rahaa. Silti on varmaa, että tarvitaan lisälämmitystä ja kriisin varalta pitää olla uunilämmitys. Aktiivinen järjestelmä antaisi lämpöä silloin kun passiivisestikin saatu riittää mutta ei silloin kun sitä tarvittaisiin.
Koska passiivinen aurinkotalo tarvitsee vähän lisälämmitystä, sen vähentämiseksi aktiivinen aurinkolämmitysjärjestelmä on liian kallis, samoin kuin pääasialliseksi lämmitystavaksi.
Niin kallis on kyseenalainen myös ympäristön kuormittamisen vähentäjänä.
Kehitysmahdollisuus
Selektiivilasiset ikkunat valitettavasti vähentävät auringon säteilyn sisäänpääsyä mutta säästävät lämpöä.
Kaikissa taloissa voisi olla eteläpuolella ikkunat, jotka päästävät hyvin säteilyä sisään, mutta koska niiden lämmön eristyskyky on huonohko, pitäisi yöksi panna eteen eristetyt luukut niin kuin myös muille ikkunoille. Koska passiivisessa aurinkotalossa on kaikki ikkunat eteläseinällä ja ne ovat suuret, niin luukuista olisi suuri hyöty, ehkä suurempi kuin aktiivisesta aurinkolämmitysjärjestelmästä ja halvemmalla.
Päätelmät
Aktiivinen aurinkotalo on tavallista taloa paljon kalliimpi.
Passiivinen aurinkotalo on tavallista taloa halvempi rakentaa ja lämmittää.
Passiivinen aurinkotalo tarvitsee vähemmän lisälämpöä kuin aktiivinen.