Osallistuin torstaina 28.8.2014 Tampereen yliopiston ja ympäristöministeriön järjestämään seminaariin koskien ympäristöperusoikeuksia.
Suomen perustuslain 20 § mukaan ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”
Vaikka Suomessa ympäristöperusoikeudet ovat varsin hyvällä tolalla, on meilläkin aika paljon tehtävää. Tästä esimerkkinä vaikka Talvivaara.
Talvivaara ei ole toki ainoa ongelmakohta. Ongelmia löytyy niin (1) tiedonsaannissa, (2) osallisuudessa kuin (3) muutoksenhaussakin. Ohessa muutama esimerkki.
1. Tiedonsaanti. Esimerkiksi valtion metsien (Metsähallituksen) leimikkotietojen haku maksaa 80 – 100 e/tietohaku. Hinnoittelu estää käytännössä sen, että ympäristöjärjestöt voisivat valvoa tehokkaasti valtion metsien käyttöä.
2. Osallistumisoikeus. Laajoin suomalaisten ympäristöön vuosittain vaikuttava maankäyttömuoto on metsätalous. Hakkuista ei tarvitse kuulla edes naapureita. Ympäristöjärjestöjen osallistumisoikeuksissa on puutteita erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla.
3. Muutoksenhaku. Uusi metsälaki on erityisen ongelmallinen. Laissa ei ole otettu huomioon muutoksenhakua tai valitusoikeutta. Uuden kalastuslain luonnoksessa ei ole ympäristöjärjestöillä muutoksenhakuoikeutta. Lisäksi maan käyttö- ja rakennuslaissa on monia aukkoja: Rakennus- ja toimenpideluvista osa menee kuntalain mukaan, jolloin esimerkiksi maakunnallinen tai valtakunnallinen järjestö ei voi valittaa maisematyöluvista.
Kaikkein merkittävin ongelma on kuitenkin siinä, että muutoksenhakuoikeuksia yritetään kaventaa jatkuvasti kiireeseen vedoten. Valitusoikeus on kuitenkin keino testata onko päätös laillinen vai laiton.
Oma asiansa on lisäksi vielä se, miten lainsäädännössä voitaisiin huomioida esimerkiksi luonnon itseisarvo tai tulevien sukupolvien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.
Kannattaa lukaista myös nämä:
– Niina Mäntylän väitöskirja: Luonnon edustajien puhevalta (pdf).
– Hankkeen yhteydessä on toteutettu kysely: Yhteenveto Ympäristöperusoikeuden toteutuminen – tutkimushankkeen Otakantaa.fi – kyselyn tuloksista.