Tämä on ollut merkittävä viikko.
Palasin viiden viikon vapaiden jälkeen töihin, vähän alle kolmevuotias esikoinen aloitti päiväkodin ja oppi pyöräilemään oikealla pyörällä (ilman apurattaita) sekä neljän kuukauden ikäinen vauva seisoi ensimmäistä kertaa (sohvaa vasten).
Lauantaina pyöräilin noin 105 km matkan Lahteen, jossa vietimme päivää hyvien ystävien, Sadun ja Michaelin kanssa. Kävimme ulkona syömässä, kävelimme puistossa ja Vesijärven rannalla sekä vietimme iltapäivää ihastuttavan omakotitalon pihalla.
Illalla, kun olimme palanneet Helsinkiin ja olin saanut esikoisen nukkumaan, piipahdin Flow-festareilla. Järjestäjät jakavat kaupunginvaltuutetuille ilmaiset rannekkeet. Muun muassa Manic Street Preachers, Miaux ja Kemialliset Ystävät vetivät hienot keikat. Muutenkin puitteet olivat inspiroivat ja Soi Soin seitansalaatti taivaallista.
Samalla tajusin kuitenkin, että vanhemmuus on sitä, että saa ilmaisen Flow-rannekkeen, mutta viettää aikaa mielummin perheen ja puolison kanssa sekä tekee pyöräretken Lahteen ystävien luokse.
Sunnuntaina tein pari kertaa 7 minuutin lihaskuntotreenin, siivosin, leikin lasten kanssa ja kävin juoksemassa. Iltapäivällä kävimme koko perheen voimin viettämässä Flow’n Perhesunnuntaita. Mukana menossa oli paljon tuttuja lapsiperheitä.
Tästä on kiva ponnistaa tulevaan viikkoon!
