Oheinen kolumnini julkaistiin Kirkko & Kaupunki -lehdessä tällä viikolla (5.3.2014).
Rakkaus on totta
Tasa-arvoisessa avioliittolaissa kyse on mielestäni siitä, kenen rakkaus tunnustetaan virallisesti.
Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta keräsi yli 166 000 allekirjoitusta. Eduskunta kävi aloitteesta helmikuun lopussa lähetekeskustelun. Lopullisesti eduskunta päättää asiasta todennäköisesti ennen kesää.
Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa sen, että jokainen pari voi mennä avioliittoon riippumatta puolison sukupuolesta. Mielestäni jokaisella tulee olla yhtäläinen oikeus lain edessä.
Monille homojen ja lesbojen oikeus mennä naimisiin tuntuu vastenmieliseltä, jopa biologian vastaiselta. Monet ajattelevat myös, että avioliittoon liittyy lapsia, ja on lapsen etu, että kotona on isä ja äiti.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole kuitenkaan keneltäkään pois. Homojen ja lesbojen oikeus ei heikennä omaa heteroavioliittoani. Homo- ja lesbosuhteet ovat totta riippumatta siitä, mitä me niistä ajattelemme. Näissä suhteissa on myös lapsia, halusimme tai emme. Eikä nykyinen lainsäädäntö varmista lapselle kahta vanhempaa.
Nykyisen lainsäädännön puitteissa myös yksin elävä mies tai nainen voi hakea adoptiota. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, mikäli henkilöllä sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva puoliso. Uskon, että lapsen kannalta on kaikkein parasta, että hänellä on rakastavat vanhemmat. Myös tutkimusten mukaan lapsen kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta – ei kahta eri sukupuolta olevaa vanhempaa.
Avioliitto on muuttunut ajan saatossa ja heijastelee aikansa arvoperustaa. Kyselyiden mukaan suurin osa suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa tätä ei vielä ole. Olennaista on, että kaikkia virallistettuja parisuhteita kohdellaan samoin periaattein, ja että niistä käytetään samaa termiä.
Kun oma lapseni kasvaa aikuiseksi, toivon, että hänellä on mahdollisuus mennä halutessaan avioon riippumatta siitä, kumpaan sukupuoleen hänen rakkautensa kohdistuu. Lisäksi toivon, että häntä kohdellaan seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta kunnioittavasti, oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.
Leo Stranius
leo.stranius@iki.fi
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.
