Kirkko & Kaupunki: Suomi elää metsästä

Oheinen kolumni on julkaistu Kirkko & Kaupunki -lehdessä 7.1.2014. Lehden tekemä haastattelu löytyy täältä: Pyöräilevä askeetikko.

Suomi elää metsästä

Viimeistään joulukuussa käyty kamppailu Meri-Rastilan metsien säilyttämisestä opetti minulle yhden asian: metsä on helsinkiläisille tärkeä hyvinvoinnin lähde.

Kaupunginvaltuutettuna oli ilo huomata, miten asukkaat nousivat puolustamaan lähimetsiään. Tuhannet allekirjoittivat adressin kaupunkimetsien puolesta, sadat lähtivät kadulle osoittamaan mieltään ja antoivat henkilökohtaista palautetta kaupungin päättäjille. Joku toteutti näyttävän mediakampanjan verkkosivuineen, radiomainoksineen ja koko sivun lehti-ilmoituksineen metsän puolesta.

Palautetta lukiessani ymmärsin, miten lähimetsään liittyy lapsuuden muistoja, joitakin elämän koskettavimpia kokemuksia ja tärkeitä identiteetin rakennuspalasia. Oma jännittävä lapsuuden metsäni Kannuksessakin on jo kauan sitten muutettu tylsäksi puistoksi. Kun metsä hakataan tai rakennetaan, sitä ei saa enää koskaan takaisin. Metsiä tuhoamalla rikomme lasten muistot. Lähiluonto pitää asukkaat terveempinä.

Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain noin yhdestä kahteen prosenttia ja koko maassa hieman yli viisi prosenttia vaikka yli kolmannes (36 %) Suomen uhanalaisista eliölajeista asuu metsässä. Metsien suojelussa ei kyse ole vain ihmisen virkistysarvoista vaan siitä, minkä arvon annamme luonnon monimuotoisuudelle. Kansainvälisissä neuvotteluissa Suomi on sitoutunut suojelemaan 17 prosenttia maapinta-alastaan.

Kirkon omistuksessa on paljon arvokkaita metsiä. Näiden metsien suojelulla voidaan lisätä lähialueen ihmisten hyvinvointia ja tukea lajiston säilymistä. Hakattu metsä muistuttaa meitä lyhytnäköisestä taloudellisesta ahneudesta.

Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti lopulta Meri-Rastilan metsää vastaan. Näin kävi siitä huolimatta, että aluetta olisi ollut mahdollista kehittää keinoilla, jotka olisivat tuoneet lisää asuntoja mutta säästäneet arvokkaan metsän. Luontoa ja ihmisasutusta ei aina tarvitse asettaa vastakkain.

Metsä on monille pyhä. Muutkin lajit tarvitsevat asuinsijansa. Jätetään metsät rauhaan.

Leo Stranius
leo.stranius@iki.fi
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja,
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.