Olen ollut Helsingin kunnallispolitiikassa mukana kohta vuoden.
Työ on ollut antoisaa.
Ensinnäkin Helsingin kaupunginvaltuutettuna pääsee usein päättämään konkreettisista kysymyksistä.
Toisekseen, koska asiat ovat monimutkaisia ja usein oman asiantuntemuksen ulkopuolella, niihin perehtyessä oppii jatkuvasti uutta.
Kolmanneksi, koska asiat ovat niin konkreettisia ja koskettavat monia kaupunkilaisia suoraan, ottavat asukkaat myös aktiivisesti yhteyttä.
Toisaalta yllätyksiäkin on tullut. Ensinnäkin olen ihmetellyt, miten jyrkät muurit puolueiden välillä on. Yhteistyötä tehdään rivivaltuutetun näkökulmasta yllättävän vähän. Toisekseen on harmittavaa, että poliittinen kilpailu johtaa helposti muiden ansioiden vähättelyyn ja oman roolin ylikorostamiseen. Tämä vaikeuttaa yhteistyötä ja saa politiikan näyttäämään mädältä myös ulospäin.
Olen halunnut pitää omina politiikan teon periaatteinani avoimuutta, positiivisuutta ja proaktiivisuutta sekä toimintaa hiljaisten äänten puolesta.
On turha soimata pimeyttä, mikäli ei itse sytytä ensimmäistä kynttilää. Tästä johtuen olen miettinyt kampanjaa tai aloitetta paremman politiikan puolesta.
Käytännössä voisin haastaa kaupunginvaltuutetut ja muut poliitikot esimerkiksi seuraaviin yhteistyön taivalta tasoittaviin toimenpiteisiin:
– Tekemään ryhmärajat ylittävää yhteistyötä esimerkiksi valtuusto- tai talousarvioaloitteen, mielipidekirjoituksen, seminaarin tai julkisen kannanoton muodossa.
– Kehumaan omassa ryhmässä ja/tai julkisesti muiden poliittisten ryhmien toimijoita. Julkisesti kehuttuja poliitikkoja kannustetaan samalla itse tarttumaan haasteeseen.
Millä muilla konkreettisilla toimenpiteillä politiikan avoimuutta ja yhteistyötä eri puolueiden kesken voisi parantaa?
– Pitäisikö kirjoittaa lyhyt manifesti paremman politiikan puolesta ja kerätä siihen esimerkiksi kaupunginvaltuutettujen allekirjoituksia?
– Pitäisikö toteuttaa laajempi kampanja, jossa kuka tahansa voisi haastaa poliitikkoja tekemään parempaa politiikkaa esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä?
– Mitä muita mahdollisuuksia olisi saada poliitikot tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen ja vähentää niitä ennakkoluuloja, joita muiden kuin oman puolueen poliitikoihin usein liitetään?
Aloitan itse homman kehumalla muutamia valtuustokollegoitani muista kuin omasta ryhmästäni. Ohessa siis julkiset kiitokset joillekin valtuutetuille, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Haluaisin kiittää monia muitakin, mutta tällä kertaa (ettei teksti veny mahdottoman pitkäksi), päätin valita jokaisesta Helsingin valtuustoryhmästä vain yhden henkilön.
Kokoomuksen Jarmo Nieminen toimii avoimesti ja aktiivisesti monella rintamalla. On upeaa, että myös kokoomuksen ryhmästä löytyy peräänantamaton luonnonsuojelija, joka haluaa puolustaa esimerkiksi harvoja kaupunkimetsiä. Itse olen tehnyt Jarmon kanssa yhteistyötä mm. Vallilanlaakson puistosuunnitelmia koskien. Jarmon ansiosta viranhaltijat ja paikalliset asukkaat saatiin yhteiseen pöytään ja suunnitelmat laitettiin uusiksi.
Sosiaalidemokraattisen puolueen Thomas Wallgren on yksi valtuuston valopilkuista. Hän on toiminut urheasti mm. kaupungin globaalin vastuun perääjänä esimerkiksi veroparatiiseja koskevassa kysymyksessä. Huikein temppu oli, kun Thomas käänsi kerjäämiskiellosta käytävän keskustelun edukseen ja sai valtuuston enemmistön ponsiesityksen taakse, jossa ulkomailta tuleville kerjäämällä Helsingissä toimeentulonsa hankkiville ihmisille voidaan tarjota pientä maksua vastaan paikkaa tai paikkoja, jossa he voivat yöpyä turvallisesti, huolehtia hygieniastaan ja päästä myönteiseen vuorovaikutukseen viranomaisten sekä muiden kaupunkilaisten kanssa.
Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo on häkellyttänyt minut perehtyneisyydellään ja timanttisella argumentoinnillaan koskien päivähoito- ja nuorisokysymyksiä. Lisäksi haluan nostaa Vasemmistoliiton ryhmästä varavaltuutettu Petra Malinin. Hän toimii avoimesti, aktiivisesti ja yhteistyötä tehden. Petran kanssa saimme Twitterissä idean kahdesta valtuustoaloitteesta koskien kaupungin tilojen energiansäästötoimenpiteiden kohdentamista ja ruokahävikin hyödyntämistä. Aloitteiden taakse saimme kerättyä valtuuston enemmistön allekirjoitukset.
Perussuomalaisten varavaltuutettu Nuutti Hyttinen on tehnyt monta hyvää valtuustoaloitetta, jotka olen allekirjoittanut. Esimerkiksi kaupunginvaltuustossa 27.11.2013 käsiteltiin hänen aloitetta korkeampien viranhaltijoiden työmatkaedun toteuttamisesta työsuhdematkalipun muodossa sekä yhteiskäyttöisten sähköautojen hankinnasta virastojen käyttöön.
Ruotsalaisen kansanpuolueen Björn Månsson teki minuun vaikutuksen kysymällä valtuuston kyselytunnilla (13.11.2013) siitä, aikooko Helsinki ottaa vastaan Syyrian pakolaisia. Näin käytiin tärkeä keskustelu Helsingin mahdollisesta roolista kansainvälisessä kriisissä.
Keskustan Terhi Peltokorpi käyttää valtuustossa hyviä puheenvuoroja ja pyrkii usein yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. Hän muistaa puolustaa myös ympäristöä ja hänen kanssa on ilo toimia valtuustossa.
Kristillisdemokraattien Mika Ebeling puhuu usein mm. ympäristön, energiasäästön ja kohtuullisuuden puolesta. Viimeksi budjetista päätettäessä Ebeling teki hyvän ponsiesityksen, jossa kaupungin vuosittaista prosentin tuottavuustavoitetta ei pitäisi tarkastella pelkkänä leikkurina. Valitettavasti esitys ei mennyt läpi, koska budjettisovussa olleet poliittiset ryhmät olivat suositelleet, että budjettisovun ulkopuolella olevien ryhmien esityksiä ei kannateta.
Suomen kommunistisen puolueen ja Helsinki-listojen Yrjö Hakanen on varmasti kaikkein aktiivisin valtuutettu. Olen häkeltynyt, miten hyvin hän perehtyy kaupungin politiikkaan, tekee kysymyksiä, vastaehdotuksia ja valtuustoaloitteita tärkeistä asioista, puolustaa kaikkein heikko-osaisimpia ja ympäristöä sekä nostaa valtuustossa melkein asian kuin asian yhteydessä esille tärkeitä epäkohtia. Jokaisella puolueella pitäisi olla oma Yrjö Hakanen. Jokaisen valtuutetun kannattaisi ottaa mallia Hakasesta sen suhteen, miten asioihin tulisi perehtyä.
Kiitos kaikille 84 valtuustokollegalle Helsingissä! On ilo tehdä politiikkaa kanssanne.
Näin kaupunkilaisena, ja kansalaisena, minua ainakin kiinnostaa vain tulokset, ei se miten niihin päästään. Tännehän ei näy mitä siellä tehdään ja mikä rooli virkamiehillä on, joten velvollisuudeksi jää vain arvioida politiikan tuloksia suhteessa siihen, mitä valituksi tulleet ovat vaalityössään lupailleet, ja siihen mitä puolueet ovat omassa ohjelmassaan itsestään kertoneet.
Luonnonsuojelija kokoomuksessa valitettavasti vain yleensä varmistelee omalla äänisaaliillaan että luontoon rakennetaan, kun järjestelmä on mikä on. Salolainen, Pietikäinen…, tai no jonkun pitäisi viedä nuo äänet niiltä tai voittaa suhteellisesti, ja vihreät ovat liian liberaalia tai sitten rivit rakoilevat sielläkin kun pusikoista äänestetään. Toisella tapaa ristiriitainen esimerkki on Wallgren, joka äänestää jatkuvasti kannusteita autoistamisen puolesta, vaikka pitää puheissaan koko katiskaa surkeana keksintönä joka on menossa pois. Viimeksi nyt ainakin Jätkäsaaressa. Kun yksilöt äänestävät eri lailla kun puhuvat, ja väärät yksilöt ovat keräämässä sellaiselle enemmistölle ääniä, joka tekee lähes varmasti toisin kuin mitä kyseinen yksilö pitää tärkeänä, niin tuloksena on vain sitten politiikkaan väsymistä, kun ihmiset kuitenkin näkevät tulokset. Missä tahansa muussa tämä ei olisi kohtalokasta, mutta luonnon kanssa on.
Kun poliittiset mielipiteet ovat monilla täysin vastakkaiset ainakin vaalikoneissa, eihän ne erot oikein muualla näy, niin ei tämä nykyinen hymistelykulttuurikaan juuri anna toivoa, että niillä politiikan tuloksilla olisi ihan oikeasti väliä. Ihmisillä menee ihan oikeasti huonosti, ja lisäksi ympäristöasiat ovat täysin poikkeuksellisia luonteeltaan, joten minulle ainakin se, että huonoja tuloksia tuottavaa politiikkaa perustellaan kuorossa sillä, että näin pitää tehdä, on mätää. Jos asioiden luonne ymmärrettäisiin, niin ei annettaisi tilanteen kehittyä jatkuvasti huonompaan suuntaan. Toki se mitä minä pidän huonona suuntana, on eri kuin mitä poliittinen enemmistö pitää huonona. Vähemmistö vain on niin hiljainen, että tuskin nukkuvat siihen heräävät ja tule joukolla kannattamaan heitä seuraavalla kerralla äänestyskoppiin.
Toki luonteita on monenlaisia, mutta politiikka ilman näkyvää konfliktia ei ole kovin muutoshakuista. Oikeastaan poliitikot tuntuvat nykyään jopa pelkäävän konflikteihin joutumista, jolloin ulospäin koko sakki näyttää harmaalta massalta, joka antaa vain asioiden kehittyä huonoon suuntaan, siis jos nykysuuntaa pitää huonona. Sitten sekin konflikti, joka on olemassa, jää useimmilta näkemättä tänne netin syövereihin. Ihmiset, jotka tarvitsisivat eniten politiikkaa, eivät näe sitä sitten missään kunnes taas ilmestyvät hymyilevät naamat vaalimainoksiin vain mennäkseen taas vuosiksi piiloon heiltä. Todella tärkeät ihmisoikeusasiatkin jäävät ihmisiltä huomaamatta, jos ne eivät koske heitä ja niistä kamppaillaan vain netissä. Saati sitten ympäristöasiat, jotka päätyvät vielä harvemmin massojen näkyville.
Toki on ensi alkuun epäreilulta kuulostavaa väittää, että asioiden annetaan vain mennä, mutta jos tulokset ovat negatiivisia poliitikkojen puheisiin nähden, niin silloin poliitikot eivät ole tehneet tarpeeksi. Puuttuu sellainen tulenpalava, mutta asiassa pysyvä poliittinen vääntäminen, jolloin joidenkin on helppo kerätä irtopisteitä höpöhöpöllä, kun mitä tahansa saa väittää kun kukaan ei haasta, ja politiikan toimittajatkin ovat lähinnä mikrofonin telineitä, jotka eivät osaa katsoa onko väitteissä perää ja antavat poliitikkojen vain saarnata jotain lupsakkaasti. Siihen vielä lisää vastuutaan pakoilevat professorit, oli kyse sitten vaikka sosiaalipolitiikasta tai ilmastonmuutoksesta, niin aika hälläväliltä tämä näyttää.
Hei,
Luin ilolla ajatuksiasi Leo. Keravalaisena vihreänä poliitikkona kannatan aloitetta paremman politiikan puolesta. Politiikkaa eli yhteisten asioiden hoitamista tulisi tehdä isolla sydämellä. Kuntapolitiikassa tulisi mielestäni edetä useimmiten asia edellä ei puolue edellä. Kun samoista asioista kiinnostuneet ihmiset löytävät toisensa yli puoluerajojen, silloin alkaa tapahtua. Toisten kunnioittaminen ja arvostaminen lisää myös innostusta toimia kuntalaisten hyväksi.