Vietimme hiljattain lapsen 2-vuotisjuhlia.
Erityisiä lastenkutsuja emme järjestäneet. Pyysimme vain lapsen kummit ja naapuruston pihalle syömään vegaanista mustikkapiirakkaa.
Lahjoja lapsi ei tässä vaiheessa tarvitse. Ja niitä saimmekin ilahduttavan vähän. Yksi lahja oli kuitenkin ylitse muiden. Viereisessä kuvassa oleva leikkipolkupyörä.
Aika varhaisessa vaiheessa itseäni alkoi häiritä erilaiset piilomerkitykset, joita vauvoille tarjoillaan esimerkiksi vaatteiden ja kirjojen myötä.
Nyt myöhemmin olen törmännyt siihen, miten vaikeaa on löytää ekologisesti kestävää elämäntapaa symboloivia leluja.
Esimerkiksi meillä on pihan yhteinen lelulaatikko täynnä erilaisia muoviautoja, rekkoja ja kaivureita. Tämän lisäksi on iso kasa muovisia potkuautoja ja -mopoja. Onneksi joukossa on toki myös lapioita, ämpäreitä, potkupyöriä ja palloja sekä sählymailoja.
On kuitenkin mielestäni valitettavaa ja selvää, että lapsi sosiaalistuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa ”autokulttuuriin” ja pitää todennäköisesti esimerkiksi autoilua ihan normaalina.
Missä ovat hiekkalaatikkoleikkeihin sopivat muoviset polkupyörät? Entä miksi polkuautot ja -mopot eivät voisi näyttää vain polkupyöriltä?
No onneksi lapset ovat usein fiksuja ja oivaltavia. Yksi naapuruston mukavista lapsista oli tehnyt lapsellemme söpön synttärikortin, jossa auto tuprauttaa mustat pakokaasut pyöräilijän naamalle. Kortin toisella puolella oli lentokone, jonka perästä tuli vielä mustemmat savut.
Aiemmin olemme järjestäneet esimerkiksi lapsen nimijuhlat. Ohessa silloin Ekoisi-blogiini kirjoittamat neljä vinkkiä ekologisten nimijuhlien järjestämisestä. Samat periaatteet toimivat yhtä hyvin lastenkutsujenkin osalta.
Moi!
”Missä ovat hiekkalaatikkoleikkeihin sopivat muoviset polkupyörät? Entä miksi polkuautot ja -mopot eivät voisi näyttää vain polkupyöriltä?”
Ehkäpä, kun on saanut aikanaan tarpeeksi päristellä ja kaasuttaa pihan ympäri lelumopoilla ja -rekoilla yms., niin enää isompana tarviste katumaastureilla sun mulla päristellä!
Hiekkalaatikkoleikkejä aikani empiirisesti havannoineena on pakko myös tunnustaa, ettei polkupyöräreplika vain millään sovellu esim. hiekan kaivamisen ja kippaamiseen! Lelurekan lavalle mahtuu myös huomattavasti enemmän hiekkaämpäreitä, keppejä, kiviä, lehtiä tms. 🙂
Aivan! Mietin samaa, mutta laajempaa. Maailma on niin täynnä autoilua ja kaikkialla väitettään, että se on ihan normaali. Viimeinen asia, joka ärsytti kovasti, oli saksan oppikirja. Siinä on runsaasti tekstejä liike-elämästä ja matkustamisesta, jokaisella sivulla joku hakee jonkun autolla, tappaa vieraita lentoasemalla (myös autolla), järjestää automatkaa kaupungin ympäri… Kaikista pahin oli teksti kimppakyydistä, jonka alussa väitetään, että junat aina myöhästyvät, liput ovat kalliita jne.
Niin maailma on täynnä autoja ja autoilu on aivan normaalia. Pelkästään Suomessa on kolme miljoonaa ajoneuvoa ja ihmisiä joiden mielestä se ei ole normaalia on vain kourallinen.
Kiitos kommentista Juha. Maailma ja Suomi on toki täynnä autoja, mutta jokainen tietää, että nykymuotoinen yksityisautoilu ei ole ekologisesti kestävä tapa liikkua. Muutosta tarvitaan – ja paljon! Onneksi pyöräilyä, joukkoliikennettä ja muita ekologisia tapoja liikkua paikasta toiseen kehitetään jatkuvasti.