Anni Kiviranta: Uusiutuvampaa, demokraattisempaa energiaa Suomen kuntiin

Vieraskynäblogissa Anni Kiviranta

Ilmastonmuutoksen voimistumisen hillitsemiseksi energiantuotannon tulisi siirtyä fossiilisesti tuotetuista energianlähteistä uusiutuvasti tuotettuun energiaan.

Suomessa uusiutuvan energian tuotantoa olisi edelleen mahdollista kasvattaa, mutta esimerkiksi tuulivoimalan perustaminen aiheuttaa paikallisissa ihmisissä usein vastustusta. Vastustusta syntyy, koska paikalliset kokevat ulkopuolelta tulevat massiiviset tuulivoimapuistot uhaksi.

Tanskassa hallitus julisti kymmenen vuotta sitten kilpailun, jossa etsittiin aluetta pilottikokeilua varten.

Pilottikokeilussa haluttiin testata, olisiko mahdollista tuottaa energiaa paikallisesti täysin uusiutuvista energialähteistä. Pieni Samsøn saari kärsi samaan aikaan elinkeinorakenteen muutoksesta. Saarella on paljon maataloutta ja paikallinen limonaditehdas antoi työpaikkoja. Tehtaan lopettaessa toimintansa kunnan päättäjien piti löytää uusia tapoja työllistää paikallisia. Saari osallistui kilpailuun, ja se valittiin projektin kohteeksi. Saarella asetettiin kunnianhimoinen tavoite, jonka mukaan saarella pitäisi tuottaa uusiutuvaa energiaa yhtä paljon kuin sitä käytetään.

Kymmenen vuotta myöhemmin saari on saavuttanut tilanteen, jossa se tuottaa uusiutuvaa energiaa paikallisista lähteistä niin paljon, että energiaa riittää jopa myyntiin. Saarelle on syntynyt työpaikkoja ja ihmiset osallistuvat aktiivisesti saarensa energiantuotannon kehittämiseen. Miksi Samsøllä on onnistuttu näin hyvin? Saaren energiantuotantolaitosten omistus perustuu yhteisöomistukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että paikalliset ihmiset omistavat yhdessä energialaitokset. Kun paikalliset asukkaat itse omistavat laitokset, heillä on mahdollista demokraattisesti vaikuttaa laitosten toimintaan ja tuotantotapoihin. Lisäksi energiantuotannosta saatavat taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt jäävät saarelle. Hankkeen johtajan Søren Hermansenin sanoin ”tuulivoimalat ovat kauniimpia, kun ne omistaa itse”.

Olisiko vastaavanalainen omistusmalli mahdollista Suomessa? Eräät suomalaiset kunnat ovat HINKU-projektissa sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään muuta maata nopeammin, ja hankkeessa on tähän mennessä saavutettu melko lupaavia tuloksia. Myös yksittäisillä kunnilla saattaa olla omia ilmastotavoitteisiin tähtääviä projektejaan. Hajautetun energiantuotannon ja lähienergian tuotannon tiellä on kuitenkin vielä monta byrokraattista mutkaa. Yksittäisten energiantuottajien on käytännössä mahdotonta liittyä sähköverkkoon ja siten myydä oman tuulivoimalan tai aurinkopaneelin tuottamaa energiaa sähköverkkoon. Myöskään yhteisöomisteista energiantuotantoa ei tiettävästi ole kokeiltu yhdessäkään Suomen kunnassa, vaikka se tarjoaisi demokraattisen tavan päättää paikallisesta energiantuotannosta ja toisi työpaikkoja. Näin kuntavaalien jälkeen olisi mielenkiintoista kuulla uusien valtuutettujen näkemyksiä asiasta.

Maan ystävät järjestää yhteisöomisteisen energian mahdollisuuksista ja haasteista kaikille avoimen seminaarin Helsingissä Eurooppasalissa 12.11. Seminaarissa keskustellaan uusiutuvan energian tuottamisen uusista malleista ja kuullaan rohkaisevista esimerkeistä. Puhujina ovat muun muassa Saksan Greenpeacen energia-asiantuntija Sven Teske, ilmasto- ja energia-asiantuntija Johanna Kirkinen Sitrasta sekä energia-asiantuntija Janne Käpylehto Suomen luonnonsuojeluliitosta. Samalla julkaistaan yhteisöomisteisen energian mahdollisuuksia luotaava artikkelikokoelma ”Huomisen energia – osallisuus, omistajuus ja paikallisuus energiahaasteen ratkaisuina”.

Anni Kiviranta on Maan ystävien varapuheenjohtaja, joka opiskelee biologian opettajaksi ja tekee vapaaehtoistyötä ilmastoasioiden parissa.