Ekoisi: Erikoisruokavalio juhlakutsuilla

Kirjoittelin viime viikolla vegaaniruokavaliosta päiväkodissa.

Viikonloppuna kävimme hyvän ystävämme lapsen nimijuhlissa ja kummilapsemme 2-vuotissyntymäpäivillä, joten jatketaan vielä toisen kirjoituksen verran ruokateemasta.

Ekologisista nimijuhlista olen kirjoittanut aikanaan tänne. Itselleni juhlatarjoilut ovat yleensä aika niukkoja.

En käytä alkoholia, olen ruokavalioltani vegaani eli en syö mitään eläinperäistä ruokaa ja lisäksi vältän roskaruokaa, kuten karkkeja, pullaa, kakkuja, keksejä, sipsejä ja limsaa, niin paljon kuin mahdollista.  Taaperomme noudattaa tällä hetkellä luonnollisesti samaa ruokavaliota.

Viikonlopun juhlissa tilanne oli kuitenkin toinen. Ikinä meitä ei ole huomioitu varmasti yhtä hyvin kuin noissa juhlissa. Suurin osa tarjoiluista oli vegaanisia ja taaperoille (+ allekirjoittaneelle) oli tehty oikein oma juhlakakku.

Käytännössä tarjolla oli juhlajuomana itse puristettua omenamehua. Allekirjoittaneelle ja taaperoille juhlakakku oli tehty pähkinöistä, avokadosta, banaanista ja marjoista. Lisäksi oli vegaanisia karjalanpiirakoita ja munatonta voita niiden päälle, tofupiirakkaa ja vaikka mitä.

Haastavaksi tilanne muuttuu todennäköisesti kuitenkin muutaman vuoden kuluttua, kun lapsi alkaa käydä itse ei-vegaanisten kavereidensa juhlissa. Onko sopivaa pyytää juhlien järjestäjää laittamaan tarjolle jotain vegaanista? Ja mitä lapsi ajattelee siitä, että kaverit syövät eläinperäisiä tuotteita sisältäviä ruokia?

Ystäväpiirissäni tästä on onneksi jo paljon kokemusta. Yleensä juhlien järjestäjät ovat huomioineet erittäin hyvin erikoisruokavaliot, kunhan siitä vain ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen. Ja lapset kyllä osaavat itsekin kysyä ja varmistaa ruokavalion sopivuuden. Toisaalta itsestäni tuntuu aika vaativalta pyytää muita huomioimaan vegaaniruokavaliomme, ja ainahan lapsen mukaan voi laittaa tietysti omatkin eväät.

Erikoisruokavaliota voi joissain tapauksissa verrata allergioihin. Kyllä pienet lapset oppivat nopeasti niidenkin kanssa elämään ja selvittämään aina etukäteen, mitä voivat suuhunsa pistää.

Toistaiseksi lapsi saa meillä siis syödä luonnollisesti samaa ruokaa kuin vanhempansakin. Myöhemmin hän saa toki itse päättää mitä suuhunsa pistää kodin ulkopuolella. Missä vaiheessa tämä tapahtuu? Todennäköisesti viimeistään silloin, kun hän menee kouluun.

Miten itse olette selviytyneet kasvis- tai vegaaniruokavalion tai erilaisten allergioiden kanssa juhlakutsuista?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

11 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Erikoisruokavalio juhlakutsuilla”

  1. Minä ajattelisin näin emäntä, että pistän tarjolle ruokaa, josta jokainen löytää jotain itselleen sopivaa. Jos kylässä on lapsi, jolla on terveydellisistä syistä jokin erityisruokavalio, niin valvon myös, että hän ei syö mitään itselleen sopimatonta. Jos taas kuusivuotias vegaaniperheen lapsi haluaa syystä tai toisesta maistaa kermakakkua eivätkä vanhemmat ole paikalla häntä kieltämässä, niin en minäkään ryhdy häntä kieltämään.

    Toisaalta olen järjestänyt partioretkellä kasvisruoan kymmenvuotiaalle, joka pontevasti kieltäytyi syömästä lihaa, vaikka hänen vanhempansa eivät hänelle kasvisruokaa pyytäneetkään. Lapsi joka liikkuu ilman vanhempiaan saa tehdä tällaiset valinnat itse ja päättää itse, noudattaako vanhempiensa toiveita vai ei. ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”, laulettiin jo 60-luvulla. 😉

  2. Oletetaan, että lapsi saa vasta kouluikäisenä itse päättää, mitä syö kodin ulkopuolella. Entä sitten jos vaikkapa viisivuotias lapsi on menossa kaverinsa syntymäpäiville. Ohjeistetaanko lasta ennen lähtöä, että ”Muista sitten, että et syö lihaa sisältäviä ruokia!”?

    Onko esim. yhdeksänvuotias kypsempi päättämään omasta ruokavaliostaan kuin nelivuotias?

    Kiitoksia loistavasta blogistasi, Leo!

    • Hei Seuraaja

      Kiitos kommentista! Kyllä vain. Yhtä hyvin voi ajatella vaikka näin: Oletetaan, että lapsi saa vasta 18-vuotiaana itse päättää, mitä alkoholijuomia juo. Entä sitten jos vaikkapa alle 18-vuotias lapsi on menossa kaverinsa luokse. Ohjeistetaanko lasta ennen lähtöä, että ”Muista sitten, että et juo alkoholia!!”?

      Luotan siihen, että jos lapsi on tottunut vegaaniruokavaliooon, ei hänellä tuota erityisiä ongelmia noudattaa sitä – varsinkin jos asiasta ilmoittaa myös lapsen kaverin vanhemmille, jotka ovat syntymäpäiväjuhlia järjestämässä.

      Ja kyllä yhdeksänvuotian on mielestäni kypsempi tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksia kuin nelivuotias.

    • Eikö olisi aika omituista ja käytännössäkin vaikeaa, jos ympäristö-, eläinoikeus- ja terveyssyistä vegaaniruokavaliota noudattavan perheen pieni lapsi pakotettaisiin syömään lihaa?

  3. Ei kukaan tietenkään pakota. Käytännössä tuo menee niin, että kaverisynttäreillä muut herkuttelevat ja nelivuotias lapsesi katsoo vieressä. Kun lapsi täyttää seitsemän vuotta, hän on koululainen ja saa syödä samoja herkkuja kuin muutkin. Voit toki esittää toiveita, mutta siihen kannattaa varautua, että kaikki eivät nyt jaksa jonkun lapsensa kaverin vuoksi vaivautua, vaikka vaivautuisivatkin (aikuisen) kaverinsa ja tämän lapsen vuoksi.

  4. Vertaus alkoholiin ei ole aivan ongelmaton.

    Vanhempi voi vaatia alaikäistä lastaan välttämään alkoholia, koska

    a) alkoholin käyttäminen on vaarallista alaikäisen terveydelle ja voi johtaa onnettomuuksiin jne.
    b) alkoholin käyttäminen alaikäisenä on laitonta

    Lihansyönti, varsinkaan yksittäisenä tapahtumana esimerkiksi syntymäpäivillä, ei ole kumpaakaan edellä mainituista. Lapsen suojelemisen ja lakien noudattamisen sijaan kielto lihansyönnistä juontanee juurensa vanhemman omaan ideologiseen ajatteluun.

    En missään nimessä vastusta kasvissyöntiä tai vegaaniutta, älä ymmärrä väärin, mutta aihe vain mietityttää monien muiden aiheiden joukossa.

  5. Kotona tietenkin syödään mitä vanhemmat tarjoavat, mutta ei kai lihan syöttäminen silti ole ”pakottamista”. Itse varmaan teen lapselleni myös liharuokaa, vaikka en itse lihaa syökään ja toivon, ettei hän pidä minkään ruoan syömistä varsinaisena pakkona. Luultavasti häntä kuitenkin ”pakotetaan” jossain määrin syömään, sillä ruokalistoja ei tulla laatimaan ainoastaan lapsen toiveiden mukaan.

    Vieraissa paikoissa lasta myöskään tuskin ”pakotetaan” syömään, mutta jos kaikki muut lapset syövät vaikka hampurilaiset ja jäätelöä, miten kiellät nämä yhdeltä lapsivieraalta, jonka vanhemmat ovat ehkä sanoneet, että lapsi syö vegaaniruokia. Käytännössä lapset kuitenkin haluavat sitä mitä muutkin, joten voi olla aika hankala sitten pahoittaa yhden lapsen mieli ja tarjota tälle eri herkkuja kuin muille. Vaikka lapsi olisi miten tottunut vegaaniruokiin, ei välttämättä ole kiva jäädä paitsi niistä herkuista mitä muut syövät ja näin se vain menee.

    Ja eikös alkoholi ole kielletty alle 18- vuotiailta, joten ei vanhemmat periaatteessa päätä lapsensa juomista alkoholijuomista ollenkaan. 😉 Monet vanhemmat kyllä sanovat teineille näiden lähtiessä kavereilleen, ettei sitten juoda alkoholia. En oikein ymmärrä miten tämä liittyy lihansyömiseen, joka ei sentään ole vielä laitonta tai aiheuta hengenvaaraa niin kuin liiallinen alkoholinkäyttö voi varsinkin tottumattomien nuorten keskuudess aiheuttaa.

  6. Olen itse muutamalle yleiselle ruoka-aineeelle allerginen ja törmännyt välillä kiusallisiin tilanteisiin kylässä ollessani. Tuntuu jotenkin vaikealta ilmoitella, että en sitten voi syödä sitä tai tätä, varsinkin jos kyseessä ei ole tuttu ihminen. Sen vuoksi olen monesti tyytynyt ottamaan omat eväät.

    Uskoisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti ihmiset mielellään laittavat myös toisenlaista tarjottavaa, jos vain ovat tietoisia asiasta. Ehkä hankalaksi asian tekee se, että kaikki eivät välttämättä tiedä, mitä esim. vegaaniruokavalio tarkoittaa käytännössä. Itse olen usein saanut laktoositonta/vähälaktoosista ruokaa, vaikka olen pyytänyt maidotonta. Ja voiko toisaalta olettaa, että juhlien järjestäjä tietää tai lähtee ottamaan selvää, mitä vegaanius, gluteenittomuus jne. pitää sisällään? Se pitäisi ehkä jotenkin selventää samalla, kun pyytää toisenlaista ruokaa.

  7. Olen itse sekasyöjä, mutta minulla on maitoallergia ja monia muita allergioita. Kyläreissut ja ravintoloissa/kahviloissa käyminen on haaste. Lähipiiri tuntee kyllä ongelman ja on usein varautunut siihen, mutta sellaistakin sattuu, että emäntä on ostanut juustoa, jossa lukee isolla ”vuohenjuusto”, mutta tuoteselosteessa lukee, että sisältää lehmänmaitoa. Monesti tuntuu, että isäntäväki on sitten pahoillaan, kun ruoka ei kelpaa. Ilahdun, jos jossain tarjotaan vegaaniruokaa, koska se on maidotonta ja sopii minullekin (ellei satu sisältämään selleriä). Lapseni (pikkukoululainen) ei siedä kermaa. Seurasin ilolla, kuinka hän itsenäisesti ilmoittautui kaverin synttäreille ja selitti puhelimessa, ettei voi syödä kermaa. Juhlissa hänelle tarjottiin erikseen kermatonta kakkua.

    Minusta allergia on hieman eri asia kuin muista syistä valittu ruokavalio (allergikkohan ei voi valita). Silti muita ihmisiä ei voi pakottaa syömään esim. lihaa, jos he eivät halua. Kun itse kutsun vieraita, yritän laittaa tarjolle sellaista, että kaikki voivat syödä jotain. En kuitenkaan tiedä tarpeeksi esim. vegaaniruokavaliosta. Eräs vegaanikaverini ilmoitti ennen kylään tuloaan olevansa vegaani ja ottavansa omat eväät mukaan. Minusta se on ihan hyvä vaihtoehto. Yritin silti löytää pöytään jotain hänellekin sopivaa ja löysinkin. Hän taas tarjosi meille mukaan ottamaansa vegaanimysliä, ja se oli tosi hyvää.

    Tärkeintä varmaan olisi puhua tuttavien kanssa enemmän ruokien sopivuudesta, siis jo ennen juhlia ja kyläreissuja. Minusta olisi kiva keskustella esim. eri kasvisruokavalioista henkilöiden kanssa, jotka suhtautuvat siihen kiihkottomasti. Itse olen päätynyt sekaruokavalioon juuri allergioiden vuoksi, laskelmieni mukaan en saisi kasvisruokavaliosta tarpeeksi proteiineja ja rautaa. Toivon, että muut kunnioittavat tätä päätöstä.

  8. Onpa mielenkiintoinen aihe – näin keväisten juhlien aikakaudella nostelen keskustelua:

    Leon alkuperäisiä kysymyksiä ja ylläolevia kommentteja pohtien – heti kättelyssä täytyy painottaa, kuten Seuraaja, etten ole vegaaniuden vastustaja! Olen luomuna tuotettua kasvisruokaa painottava sekaravinnon syöjä ympäristö-, maku- ja terveyssyistä. Syön kalaa ja lihaa, mutta vain vähän ja senkin mieluiten luomuna tai riistana. Elimistölleni sopivasta pelkästä kasvisravinnosta en saisi tarpeeksi esim. proteiinia. Tämä on ruokavaliomme kotona, mutta en vahdi, mitä puolisoni syö työpäivänstä aikana, tai mitä lapsemme syövät päivähoidossa tai koulussa. Syöminen lipsahtaa nyky-yhteiskunnassa niin helposti ongelmalliseksi, jos jostain ruokavaliosta tekee ehdottoman.

    Itselläni on kolme lasta, ja useita synttäreitä ym. juhlia on tullut järjestettyä. Lapset ovat myös olleet itse kylässä ja vieraina usein erilaisia ruokavalioita noudattavien tuttujensa luona. Mielestäni vegaanisuus ei juhlien järjestäjälle ole sen kummempi ongelma kuin ruoka-aineallergia. Toisin kuin yllä väitetään, ei vegaanilapsi joudu kuolaamaan hampurllaisten ja kakkujen äärellä, kun ko. herkut voi valmistaa täysin vegaanisinakin! Joka tapauksessa joka synttäreillämme on tarjolla useita täysin kasvisperäisiä herkkuja ja juotavia- jotka eivät ole keneltäkään kiellettyjä.

    Ihan ok on mielestäni myös se, että erikoisruokavaliota noudattavalle lapselle laitetaan omia eväitä matkaan. Miten se voisi ketään loukata? Kuten Sanna jo sanoi, mikään ei varmaan kuitenkaan itse estä tiedottamasta selkeästi juhlien järjestäjälle erikoisruokavalion rajoituksista ja sopivista vaihtoehdoista, ja jos juhlien järjestejä edelleen haluaa nähdä vaivaa, kertoa mistä sopivia elintarvikkeita voi helposti hankkia!

    Niin, tuo rajanveto, milloin lapsi saa päättää itse asioistaan? Alle kouluikäisen vanhempien ideologiaan perustuvaa ruokavaliota kunnioitan. Sen jälkeen en varmaan estä lasta maistamasta jotain, jos se on hänen oma tahtonsa. Riippuu hänen vanhempiensa suhtautumisesta, kerronko heille vai en. Eri asia, jos suoraan kysyvät.
    Kasvisten monipuolisen syönnin maku- ja väri-iloja ja terveyshyötyjä tuon kyllä esille lapsille silloin kun se tilanteeseen sopii. Itse inhosin lapsena melkein kaikkia ruoka-aineita, enkä edelleenkään pysty syömään esim. viinirypäleitä – siksi ymmärrän, ettei pakottamalla kukaan ala pitää mistään, vaikka se olisi kuinka parempi vaihtoehto ympäristön tai oman itsen kannalta. Toisaalta tärkeää mielestäni on se, että lapsille kerrotaan kaunistelematta, miten ruoka-aineet, kuten liha ja maito, ovat lautaselle päätyneet.

    Ja lihansyönnin vaarallisuudesta ja vaarattomuudesta: Liiallisen punaisen lihan ja lihavalmisteiden kulutus näyttää tutkimusten mukaan olevan yhteydessä paksu- ja peräsuolen syöpään… http://www.cancer.fi/ammattilaiset/ravitsemussuositukset/lista_suosituksista/suositus_5/

    Alkuperäisen aiheen ytimeen palatakseni: Yleisesti ottaen on mielestäni lasten aliarvioimista, jos ei synttäreillä ole myös maistuvaa kunnon ruokaa ja terveellisiäkin herkkuja ilman överiä sokeri- ja lisäainehumalaa! Ei paljon vaadi mielikuvitusta – tai maksa paljon – tarjota jotain muuta kuin omasta mielestäni ”so last season”: karkkia, sipsejä, limsaa… Ei lastenkaan suu ole tuohesta, ja miksi juhlapäivän vuoksi pitäisi saada vatsa kipeäksi?

  9. Kiinnostava ja meidän perheessä ajankohtainen aihe. Syömme pääasiassa kasvisruokaa – mukana kuitenkin jonkin verran kalaa, munaa ja maitotuotteita. Meidän esikoinen täyttää kohta viisi ja kutsuja on ollut jo ilman vanhempia tehtäville syntymäpäivävierailuille. Olen ilmoittanut etukäteen, millaista ruokaa lapsemme syö ja juhlan järjestäjät (=juhlijan vanhemmat) ovat kiittäneet tiedosta. Sitä en tiedä, miten käytännössä ruokailun ”valvonta” on sujunut. Lapsi kyllä tietää ja itsekin ilmoittaa yleensä että ”me ei syödä lihaa”. Välillä kuitenkin harmittaa, kun monissa talkootapahtumissa yms. on tarjolla talkooeväänä vain sitä iän ikuista makkaraa. Omia eväitäkin ollaan kuljeteltu, eikä ole välttämättä huono ratkaisu pelastaa emäntä/isäntä hankalalta tilanteelta. Samalla tietää saavansa hyvää ruokaa.

    Viime aikoina lihan syömättömyys on mietityttänyt lastamme. Päiväkodissa hän ei ole ainoa ”erikoinen”, ryhmässä on ollut mm. maitoallergisia ja keliaakikkoja, mikä on helpottanut erilaisuutta. Olemme lapselle perustelleet valintaamme mm. sillä, että meidän ruokavaliollamme ihmiset pysyvät terveempinä emmekä halua, että eläinten tarvitsee elää kurjasti ja kuolla, että saamme syödä. On haastavaa kertoa asiasta lapselle rehellisesti, kuitenkaan järkyttämättä liikaa. Sivuhuomautuksena nimittäin: olen sitä mieltä, että jokaisen lihansyöjän tulisi tutustua mm. teurastukseen – se ei ole vielä 5 v:lle sopivaa touhua mielestäni. Asiaa monimutkaistaa se, että ympärillä suuri osa lapsen tutuista ihmisistä ja yhteiskunnasta käyttäytyy päinvastoin: esimerkiksi lihaa syödään suunnattomia määriä ja sillä ”herkutellaan”. Pienen silmissä asia on kummallinen, miksi nuo, mutten minä? Jos nuo ovat järkeviä ihmisiä, miksi he tekevät noin? Vai puhuvatko omat vanhempani totta? Vastaavia ravintoaineita ovat tietysti esimerkiksi sokeri ja valkoinen jauho – ne tiedetään ja tunnustetaan laajasti haitallisiksi, mutta silti niitä käytetään hillittömästi ja nimenomaan ”elämäniloa lisäävinä nautintoina”.

    Aika näyttää, koska lapsemme alkaa ruoka-asioissa kapinan, jos alkaa. Ajatuksemme on, että hänen kasvaessaan kerromme lisää ruokaan liittyvien valintojen vaikutuksista mahdollisimman rehellisesti ikätasoon nähden ja näytämme konkreettisesti, mitä esimerkiksi lihantuotanto tarkoittaa. Kiihkoilu ei ole tarpeen, mutta omalla kohdallani valintoihini ovat vaikuttaneet eniten omakohtaiset vierailut tuotantotiloilla. Faktojen pohjalta saa lapsellemmekin aikanaan tehdä elämäntapaansa koskevat valinnat, päätyi hän mihin lopputulokseen tahansa.

Kommentointi on suljettu.

Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa