Kirjoittelin viime viikolla vegaaniruokavaliosta päiväkodissa.
Viikonloppuna kävimme hyvän ystävämme lapsen nimijuhlissa ja kummilapsemme 2-vuotissyntymäpäivillä, joten jatketaan vielä toisen kirjoituksen verran ruokateemasta.
Ekologisista nimijuhlista olen kirjoittanut aikanaan tänne. Itselleni juhlatarjoilut ovat yleensä aika niukkoja.
En käytä alkoholia, olen ruokavalioltani vegaani eli en syö mitään eläinperäistä ruokaa ja lisäksi vältän roskaruokaa, kuten karkkeja, pullaa, kakkuja, keksejä, sipsejä ja limsaa, niin paljon kuin mahdollista. Taaperomme noudattaa tällä hetkellä luonnollisesti samaa ruokavaliota.
Viikonlopun juhlissa tilanne oli kuitenkin toinen. Ikinä meitä ei ole huomioitu varmasti yhtä hyvin kuin noissa juhlissa. Suurin osa tarjoiluista oli vegaanisia ja taaperoille (+ allekirjoittaneelle) oli tehty oikein oma juhlakakku.
Käytännössä tarjolla oli juhlajuomana itse puristettua omenamehua. Allekirjoittaneelle ja taaperoille juhlakakku oli tehty pähkinöistä, avokadosta, banaanista ja marjoista. Lisäksi oli vegaanisia karjalanpiirakoita ja munatonta voita niiden päälle, tofupiirakkaa ja vaikka mitä.
Haastavaksi tilanne muuttuu todennäköisesti kuitenkin muutaman vuoden kuluttua, kun lapsi alkaa käydä itse ei-vegaanisten kavereidensa juhlissa. Onko sopivaa pyytää juhlien järjestäjää laittamaan tarjolle jotain vegaanista? Ja mitä lapsi ajattelee siitä, että kaverit syövät eläinperäisiä tuotteita sisältäviä ruokia?
Ystäväpiirissäni tästä on onneksi jo paljon kokemusta. Yleensä juhlien järjestäjät ovat huomioineet erittäin hyvin erikoisruokavaliot, kunhan siitä vain ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen. Ja lapset kyllä osaavat itsekin kysyä ja varmistaa ruokavalion sopivuuden. Toisaalta itsestäni tuntuu aika vaativalta pyytää muita huomioimaan vegaaniruokavaliomme, ja ainahan lapsen mukaan voi laittaa tietysti omatkin eväät.
Erikoisruokavaliota voi joissain tapauksissa verrata allergioihin. Kyllä pienet lapset oppivat nopeasti niidenkin kanssa elämään ja selvittämään aina etukäteen, mitä voivat suuhunsa pistää.
Toistaiseksi lapsi saa meillä siis syödä luonnollisesti samaa ruokaa kuin vanhempansakin. Myöhemmin hän saa toki itse päättää mitä suuhunsa pistää kodin ulkopuolella. Missä vaiheessa tämä tapahtuu? Todennäköisesti viimeistään silloin, kun hän menee kouluun.
Miten itse olette selviytyneet kasvis- tai vegaaniruokavalion tai erilaisten allergioiden kanssa juhlakutsuista?
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.
Minä ajattelisin näin emäntä, että pistän tarjolle ruokaa, josta jokainen löytää jotain itselleen sopivaa. Jos kylässä on lapsi, jolla on terveydellisistä syistä jokin erityisruokavalio, niin valvon myös, että hän ei syö mitään itselleen sopimatonta. Jos taas kuusivuotias vegaaniperheen lapsi haluaa syystä tai toisesta maistaa kermakakkua eivätkä vanhemmat ole paikalla häntä kieltämässä, niin en minäkään ryhdy häntä kieltämään.
Toisaalta olen järjestänyt partioretkellä kasvisruoan kymmenvuotiaalle, joka pontevasti kieltäytyi syömästä lihaa, vaikka hänen vanhempansa eivät hänelle kasvisruokaa pyytäneetkään. Lapsi joka liikkuu ilman vanhempiaan saa tehdä tällaiset valinnat itse ja päättää itse, noudattaako vanhempiensa toiveita vai ei. ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”, laulettiin jo 60-luvulla. 😉
Oletetaan, että lapsi saa vasta kouluikäisenä itse päättää, mitä syö kodin ulkopuolella. Entä sitten jos vaikkapa viisivuotias lapsi on menossa kaverinsa syntymäpäiville. Ohjeistetaanko lasta ennen lähtöä, että ”Muista sitten, että et syö lihaa sisältäviä ruokia!”?
Onko esim. yhdeksänvuotias kypsempi päättämään omasta ruokavaliostaan kuin nelivuotias?
Kiitoksia loistavasta blogistasi, Leo!
Hei Seuraaja
Kiitos kommentista! Kyllä vain. Yhtä hyvin voi ajatella vaikka näin: Oletetaan, että lapsi saa vasta 18-vuotiaana itse päättää, mitä alkoholijuomia juo. Entä sitten jos vaikkapa alle 18-vuotias lapsi on menossa kaverinsa luokse. Ohjeistetaanko lasta ennen lähtöä, että ”Muista sitten, että et juo alkoholia!!”?
Luotan siihen, että jos lapsi on tottunut vegaaniruokavaliooon, ei hänellä tuota erityisiä ongelmia noudattaa sitä – varsinkin jos asiasta ilmoittaa myös lapsen kaverin vanhemmille, jotka ovat syntymäpäiväjuhlia järjestämässä.
Ja kyllä yhdeksänvuotian on mielestäni kypsempi tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksia kuin nelivuotias.
Eikö olisi aika omituista ja käytännössäkin vaikeaa, jos ympäristö-, eläinoikeus- ja terveyssyistä vegaaniruokavaliota noudattavan perheen pieni lapsi pakotettaisiin syömään lihaa?
Ei kukaan tietenkään pakota. Käytännössä tuo menee niin, että kaverisynttäreillä muut herkuttelevat ja nelivuotias lapsesi katsoo vieressä. Kun lapsi täyttää seitsemän vuotta, hän on koululainen ja saa syödä samoja herkkuja kuin muutkin. Voit toki esittää toiveita, mutta siihen kannattaa varautua, että kaikki eivät nyt jaksa jonkun lapsensa kaverin vuoksi vaivautua, vaikka vaivautuisivatkin (aikuisen) kaverinsa ja tämän lapsen vuoksi.
Vertaus alkoholiin ei ole aivan ongelmaton.
Vanhempi voi vaatia alaikäistä lastaan välttämään alkoholia, koska
a) alkoholin käyttäminen on vaarallista alaikäisen terveydelle ja voi johtaa onnettomuuksiin jne.
b) alkoholin käyttäminen alaikäisenä on laitonta
Lihansyönti, varsinkaan yksittäisenä tapahtumana esimerkiksi syntymäpäivillä, ei ole kumpaakaan edellä mainituista. Lapsen suojelemisen ja lakien noudattamisen sijaan kielto lihansyönnistä juontanee juurensa vanhemman omaan ideologiseen ajatteluun.
En missään nimessä vastusta kasvissyöntiä tai vegaaniutta, älä ymmärrä väärin, mutta aihe vain mietityttää monien muiden aiheiden joukossa.
Kotona tietenkin syödään mitä vanhemmat tarjoavat, mutta ei kai lihan syöttäminen silti ole ”pakottamista”. Itse varmaan teen lapselleni myös liharuokaa, vaikka en itse lihaa syökään ja toivon, ettei hän pidä minkään ruoan syömistä varsinaisena pakkona. Luultavasti häntä kuitenkin ”pakotetaan” jossain määrin syömään, sillä ruokalistoja ei tulla laatimaan ainoastaan lapsen toiveiden mukaan.
Vieraissa paikoissa lasta myöskään tuskin ”pakotetaan” syömään, mutta jos kaikki muut lapset syövät vaikka hampurilaiset ja jäätelöä, miten kiellät nämä yhdeltä lapsivieraalta, jonka vanhemmat ovat ehkä sanoneet, että lapsi syö vegaaniruokia. Käytännössä lapset kuitenkin haluavat sitä mitä muutkin, joten voi olla aika hankala sitten pahoittaa yhden lapsen mieli ja tarjota tälle eri herkkuja kuin muille. Vaikka lapsi olisi miten tottunut vegaaniruokiin, ei välttämättä ole kiva jäädä paitsi niistä herkuista mitä muut syövät ja näin se vain menee.
Ja eikös alkoholi ole kielletty alle 18- vuotiailta, joten ei vanhemmat periaatteessa päätä lapsensa juomista alkoholijuomista ollenkaan. 😉 Monet vanhemmat kyllä sanovat teineille näiden lähtiessä kavereilleen, ettei sitten juoda alkoholia. En oikein ymmärrä miten tämä liittyy lihansyömiseen, joka ei sentään ole vielä laitonta tai aiheuta hengenvaaraa niin kuin liiallinen alkoholinkäyttö voi varsinkin tottumattomien nuorten keskuudess aiheuttaa.
Olen itse muutamalle yleiselle ruoka-aineeelle allerginen ja törmännyt välillä kiusallisiin tilanteisiin kylässä ollessani. Tuntuu jotenkin vaikealta ilmoitella, että en sitten voi syödä sitä tai tätä, varsinkin jos kyseessä ei ole tuttu ihminen. Sen vuoksi olen monesti tyytynyt ottamaan omat eväät.
Uskoisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti ihmiset mielellään laittavat myös toisenlaista tarjottavaa, jos vain ovat tietoisia asiasta. Ehkä hankalaksi asian tekee se, että kaikki eivät välttämättä tiedä, mitä esim. vegaaniruokavalio tarkoittaa käytännössä. Itse olen usein saanut laktoositonta/vähälaktoosista ruokaa, vaikka olen pyytänyt maidotonta. Ja voiko toisaalta olettaa, että juhlien järjestäjä tietää tai lähtee ottamaan selvää, mitä vegaanius, gluteenittomuus jne. pitää sisällään? Se pitäisi ehkä jotenkin selventää samalla, kun pyytää toisenlaista ruokaa.
Olen itse sekasyöjä, mutta minulla on maitoallergia ja monia muita allergioita. Kyläreissut ja ravintoloissa/kahviloissa käyminen on haaste. Lähipiiri tuntee kyllä ongelman ja on usein varautunut siihen, mutta sellaistakin sattuu, että emäntä on ostanut juustoa, jossa lukee isolla ”vuohenjuusto”, mutta tuoteselosteessa lukee, että sisältää lehmänmaitoa. Monesti tuntuu, että isäntäväki on sitten pahoillaan, kun ruoka ei kelpaa. Ilahdun, jos jossain tarjotaan vegaaniruokaa, koska se on maidotonta ja sopii minullekin (ellei satu sisältämään selleriä). Lapseni (pikkukoululainen) ei siedä kermaa. Seurasin ilolla, kuinka hän itsenäisesti ilmoittautui kaverin synttäreille ja selitti puhelimessa, ettei voi syödä kermaa. Juhlissa hänelle tarjottiin erikseen kermatonta kakkua.
Minusta allergia on hieman eri asia kuin muista syistä valittu ruokavalio (allergikkohan ei voi valita). Silti muita ihmisiä ei voi pakottaa syömään esim. lihaa, jos he eivät halua. Kun itse kutsun vieraita, yritän laittaa tarjolle sellaista, että kaikki voivat syödä jotain. En kuitenkaan tiedä tarpeeksi esim. vegaaniruokavaliosta. Eräs vegaanikaverini ilmoitti ennen kylään tuloaan olevansa vegaani ja ottavansa omat eväät mukaan. Minusta se on ihan hyvä vaihtoehto. Yritin silti löytää pöytään jotain hänellekin sopivaa ja löysinkin. Hän taas tarjosi meille mukaan ottamaansa vegaanimysliä, ja se oli tosi hyvää.
Tärkeintä varmaan olisi puhua tuttavien kanssa enemmän ruokien sopivuudesta, siis jo ennen juhlia ja kyläreissuja. Minusta olisi kiva keskustella esim. eri kasvisruokavalioista henkilöiden kanssa, jotka suhtautuvat siihen kiihkottomasti. Itse olen päätynyt sekaruokavalioon juuri allergioiden vuoksi, laskelmieni mukaan en saisi kasvisruokavaliosta tarpeeksi proteiineja ja rautaa. Toivon, että muut kunnioittavat tätä päätöstä.
Onpa mielenkiintoinen aihe – näin keväisten juhlien aikakaudella nostelen keskustelua:
Leon alkuperäisiä kysymyksiä ja ylläolevia kommentteja pohtien – heti kättelyssä täytyy painottaa, kuten Seuraaja, etten ole vegaaniuden vastustaja! Olen luomuna tuotettua kasvisruokaa painottava sekaravinnon syöjä ympäristö-, maku- ja terveyssyistä. Syön kalaa ja lihaa, mutta vain vähän ja senkin mieluiten luomuna tai riistana. Elimistölleni sopivasta pelkästä kasvisravinnosta en saisi tarpeeksi esim. proteiinia. Tämä on ruokavaliomme kotona, mutta en vahdi, mitä puolisoni syö työpäivänstä aikana, tai mitä lapsemme syövät päivähoidossa tai koulussa. Syöminen lipsahtaa nyky-yhteiskunnassa niin helposti ongelmalliseksi, jos jostain ruokavaliosta tekee ehdottoman.
Itselläni on kolme lasta, ja useita synttäreitä ym. juhlia on tullut järjestettyä. Lapset ovat myös olleet itse kylässä ja vieraina usein erilaisia ruokavalioita noudattavien tuttujensa luona. Mielestäni vegaanisuus ei juhlien järjestäjälle ole sen kummempi ongelma kuin ruoka-aineallergia. Toisin kuin yllä väitetään, ei vegaanilapsi joudu kuolaamaan hampurllaisten ja kakkujen äärellä, kun ko. herkut voi valmistaa täysin vegaanisinakin! Joka tapauksessa joka synttäreillämme on tarjolla useita täysin kasvisperäisiä herkkuja ja juotavia- jotka eivät ole keneltäkään kiellettyjä.
Ihan ok on mielestäni myös se, että erikoisruokavaliota noudattavalle lapselle laitetaan omia eväitä matkaan. Miten se voisi ketään loukata? Kuten Sanna jo sanoi, mikään ei varmaan kuitenkaan itse estä tiedottamasta selkeästi juhlien järjestäjälle erikoisruokavalion rajoituksista ja sopivista vaihtoehdoista, ja jos juhlien järjestejä edelleen haluaa nähdä vaivaa, kertoa mistä sopivia elintarvikkeita voi helposti hankkia!
Niin, tuo rajanveto, milloin lapsi saa päättää itse asioistaan? Alle kouluikäisen vanhempien ideologiaan perustuvaa ruokavaliota kunnioitan. Sen jälkeen en varmaan estä lasta maistamasta jotain, jos se on hänen oma tahtonsa. Riippuu hänen vanhempiensa suhtautumisesta, kerronko heille vai en. Eri asia, jos suoraan kysyvät.
Kasvisten monipuolisen syönnin maku- ja väri-iloja ja terveyshyötyjä tuon kyllä esille lapsille silloin kun se tilanteeseen sopii. Itse inhosin lapsena melkein kaikkia ruoka-aineita, enkä edelleenkään pysty syömään esim. viinirypäleitä – siksi ymmärrän, ettei pakottamalla kukaan ala pitää mistään, vaikka se olisi kuinka parempi vaihtoehto ympäristön tai oman itsen kannalta. Toisaalta tärkeää mielestäni on se, että lapsille kerrotaan kaunistelematta, miten ruoka-aineet, kuten liha ja maito, ovat lautaselle päätyneet.
Ja lihansyönnin vaarallisuudesta ja vaarattomuudesta: Liiallisen punaisen lihan ja lihavalmisteiden kulutus näyttää tutkimusten mukaan olevan yhteydessä paksu- ja peräsuolen syöpään… http://www.cancer.fi/ammattilaiset/ravitsemussuositukset/lista_suosituksista/suositus_5/
Alkuperäisen aiheen ytimeen palatakseni: Yleisesti ottaen on mielestäni lasten aliarvioimista, jos ei synttäreillä ole myös maistuvaa kunnon ruokaa ja terveellisiäkin herkkuja ilman överiä sokeri- ja lisäainehumalaa! Ei paljon vaadi mielikuvitusta – tai maksa paljon – tarjota jotain muuta kuin omasta mielestäni ”so last season”: karkkia, sipsejä, limsaa… Ei lastenkaan suu ole tuohesta, ja miksi juhlapäivän vuoksi pitäisi saada vatsa kipeäksi?
Kiinnostava ja meidän perheessä ajankohtainen aihe. Syömme pääasiassa kasvisruokaa – mukana kuitenkin jonkin verran kalaa, munaa ja maitotuotteita. Meidän esikoinen täyttää kohta viisi ja kutsuja on ollut jo ilman vanhempia tehtäville syntymäpäivävierailuille. Olen ilmoittanut etukäteen, millaista ruokaa lapsemme syö ja juhlan järjestäjät (=juhlijan vanhemmat) ovat kiittäneet tiedosta. Sitä en tiedä, miten käytännössä ruokailun ”valvonta” on sujunut. Lapsi kyllä tietää ja itsekin ilmoittaa yleensä että ”me ei syödä lihaa”. Välillä kuitenkin harmittaa, kun monissa talkootapahtumissa yms. on tarjolla talkooeväänä vain sitä iän ikuista makkaraa. Omia eväitäkin ollaan kuljeteltu, eikä ole välttämättä huono ratkaisu pelastaa emäntä/isäntä hankalalta tilanteelta. Samalla tietää saavansa hyvää ruokaa.
Viime aikoina lihan syömättömyys on mietityttänyt lastamme. Päiväkodissa hän ei ole ainoa ”erikoinen”, ryhmässä on ollut mm. maitoallergisia ja keliaakikkoja, mikä on helpottanut erilaisuutta. Olemme lapselle perustelleet valintaamme mm. sillä, että meidän ruokavaliollamme ihmiset pysyvät terveempinä emmekä halua, että eläinten tarvitsee elää kurjasti ja kuolla, että saamme syödä. On haastavaa kertoa asiasta lapselle rehellisesti, kuitenkaan järkyttämättä liikaa. Sivuhuomautuksena nimittäin: olen sitä mieltä, että jokaisen lihansyöjän tulisi tutustua mm. teurastukseen – se ei ole vielä 5 v:lle sopivaa touhua mielestäni. Asiaa monimutkaistaa se, että ympärillä suuri osa lapsen tutuista ihmisistä ja yhteiskunnasta käyttäytyy päinvastoin: esimerkiksi lihaa syödään suunnattomia määriä ja sillä ”herkutellaan”. Pienen silmissä asia on kummallinen, miksi nuo, mutten minä? Jos nuo ovat järkeviä ihmisiä, miksi he tekevät noin? Vai puhuvatko omat vanhempani totta? Vastaavia ravintoaineita ovat tietysti esimerkiksi sokeri ja valkoinen jauho – ne tiedetään ja tunnustetaan laajasti haitallisiksi, mutta silti niitä käytetään hillittömästi ja nimenomaan ”elämäniloa lisäävinä nautintoina”.
Aika näyttää, koska lapsemme alkaa ruoka-asioissa kapinan, jos alkaa. Ajatuksemme on, että hänen kasvaessaan kerromme lisää ruokaan liittyvien valintojen vaikutuksista mahdollisimman rehellisesti ikätasoon nähden ja näytämme konkreettisesti, mitä esimerkiksi lihantuotanto tarkoittaa. Kiihkoilu ei ole tarpeen, mutta omalla kohdallani valintoihini ovat vaikuttaneet eniten omakohtaiset vierailut tuotantotiloilla. Faktojen pohjalta saa lapsellemmekin aikanaan tehdä elämäntapaansa koskevat valinnat, päätyi hän mihin lopputulokseen tahansa.