Ekoisi: Erikoisruokavalio juhlakutsuilla

Kirjoittelin viime viikolla vegaaniruokavaliosta päiväkodissa.

Viikonloppuna kävimme hyvän ystävämme lapsen nimijuhlissa ja kummilapsemme 2-vuotissyntymäpäivillä, joten jatketaan vielä toisen kirjoituksen verran ruokateemasta.

Ekologisista nimijuhlista olen kirjoittanut aikanaan tänne. Itselleni juhlatarjoilut ovat yleensä aika niukkoja.

En käytä alkoholia, olen ruokavalioltani vegaani eli en syö mitään eläinperäistä ruokaa ja lisäksi vältän roskaruokaa, kuten karkkeja, pullaa, kakkuja, keksejä, sipsejä ja limsaa, niin paljon kuin mahdollista.  Taaperomme noudattaa tällä hetkellä luonnollisesti samaa ruokavaliota.

Viikonlopun juhlissa tilanne oli kuitenkin toinen. Ikinä meitä ei ole huomioitu varmasti yhtä hyvin kuin noissa juhlissa. Suurin osa tarjoiluista oli vegaanisia ja taaperoille (+ allekirjoittaneelle) oli tehty oikein oma juhlakakku.

Käytännössä tarjolla oli juhlajuomana itse puristettua omenamehua. Allekirjoittaneelle ja taaperoille juhlakakku oli tehty pähkinöistä, avokadosta, banaanista ja marjoista. Lisäksi oli vegaanisia karjalanpiirakoita ja munatonta voita niiden päälle, tofupiirakkaa ja vaikka mitä.

Haastavaksi tilanne muuttuu todennäköisesti kuitenkin muutaman vuoden kuluttua, kun lapsi alkaa käydä itse ei-vegaanisten kavereidensa juhlissa. Onko sopivaa pyytää juhlien järjestäjää laittamaan tarjolle jotain vegaanista? Ja mitä lapsi ajattelee siitä, että kaverit syövät eläinperäisiä tuotteita sisältäviä ruokia?

Ystäväpiirissäni tästä on onneksi jo paljon kokemusta. Yleensä juhlien järjestäjät ovat huomioineet erittäin hyvin erikoisruokavaliot, kunhan siitä vain ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen. Ja lapset kyllä osaavat itsekin kysyä ja varmistaa ruokavalion sopivuuden. Toisaalta itsestäni tuntuu aika vaativalta pyytää muita huomioimaan vegaaniruokavaliomme, ja ainahan lapsen mukaan voi laittaa tietysti omatkin eväät.

Erikoisruokavaliota voi joissain tapauksissa verrata allergioihin. Kyllä pienet lapset oppivat nopeasti niidenkin kanssa elämään ja selvittämään aina etukäteen, mitä voivat suuhunsa pistää.

Toistaiseksi lapsi saa meillä siis syödä luonnollisesti samaa ruokaa kuin vanhempansakin. Myöhemmin hän saa toki itse päättää mitä suuhunsa pistää kodin ulkopuolella. Missä vaiheessa tämä tapahtuu? Todennäköisesti viimeistään silloin, kun hän menee kouluun.

Miten itse olette selviytyneet kasvis- tai vegaaniruokavalion tai erilaisten allergioiden kanssa juhlakutsuista?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

11 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Erikoisruokavalio juhlakutsuilla”

  1. Minä ajattelisin näin emäntä, että pistän tarjolle ruokaa, josta jokainen löytää jotain itselleen sopivaa. Jos kylässä on lapsi, jolla on terveydellisistä syistä jokin erityisruokavalio, niin valvon myös, että hän ei syö mitään itselleen sopimatonta. Jos taas kuusivuotias vegaaniperheen lapsi haluaa syystä tai toisesta maistaa kermakakkua eivätkä vanhemmat ole paikalla häntä kieltämässä, niin en minäkään ryhdy häntä kieltämään.

    Toisaalta olen järjestänyt partioretkellä kasvisruoan kymmenvuotiaalle, joka pontevasti kieltäytyi syömästä lihaa, vaikka hänen vanhempansa eivät hänelle kasvisruokaa pyytäneetkään. Lapsi joka liikkuu ilman vanhempiaan saa tehdä tällaiset valinnat itse ja päättää itse, noudattaako vanhempiensa toiveita vai ei. ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”, laulettiin jo 60-luvulla. 😉

  2. Oletetaan, että lapsi saa vasta kouluikäisenä itse päättää, mitä syö kodin ulkopuolella. Entä sitten jos vaikkapa viisivuotias lapsi on menossa kaverinsa syntymäpäiville. Ohjeistetaanko lasta ennen lähtöä, että ”Muista sitten, että et syö lihaa sisältäviä ruokia!”?

    Onko esim. yhdeksänvuotias kypsempi päättämään omasta ruokavaliostaan kuin nelivuotias?

    Kiitoksia loistavasta blogistasi, Leo!

    • Hei Seuraaja

      Kiitos kommentista! Kyllä vain. Yhtä hyvin voi ajatella vaikka näin: Oletetaan, että lapsi saa vasta 18-vuotiaana itse päättää, mitä alkoholijuomia juo. Entä sitten jos vaikkapa alle 18-vuotias lapsi on menossa kaverinsa luokse. Ohjeistetaanko lasta ennen lähtöä, että ”Muista sitten, että et juo alkoholia!!”?

      Luotan siihen, että jos lapsi on tottunut vegaaniruokavaliooon, ei hänellä tuota erityisiä ongelmia noudattaa sitä – varsinkin jos asiasta ilmoittaa myös lapsen kaverin vanhemmille, jotka ovat syntymäpäiväjuhlia järjestämässä.

      Ja kyllä yhdeksänvuotian on mielestäni kypsempi tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksia kuin nelivuotias.

    • Eikö olisi aika omituista ja käytännössäkin vaikeaa, jos ympäristö-, eläinoikeus- ja terveyssyistä vegaaniruokavaliota noudattavan perheen pieni lapsi pakotettaisiin syömään lihaa?

  3. Ei kukaan tietenkään pakota. Käytännössä tuo menee niin, että kaverisynttäreillä muut herkuttelevat ja nelivuotias lapsesi katsoo vieressä. Kun lapsi täyttää seitsemän vuotta, hän on koululainen ja saa syödä samoja herkkuja kuin muutkin. Voit toki esittää toiveita, mutta siihen kannattaa varautua, että kaikki eivät nyt jaksa jonkun lapsensa kaverin vuoksi vaivautua, vaikka vaivautuisivatkin (aikuisen) kaverinsa ja tämän lapsen vuoksi.

  4. Vertaus alkoholiin ei ole aivan ongelmaton.

    Vanhempi voi vaatia alaikäistä lastaan välttämään alkoholia, koska

    a) alkoholin käyttäminen on vaarallista alaikäisen terveydelle ja voi johtaa onnettomuuksiin jne.
    b) alkoholin käyttäminen alaikäisenä on laitonta

    Lihansyönti, varsinkaan yksittäisenä tapahtumana esimerkiksi syntymäpäivillä, ei ole kumpaakaan edellä mainituista. Lapsen suojelemisen ja lakien noudattamisen sijaan kielto lihansyönnistä juontanee juurensa vanhemman omaan ideologiseen ajatteluun.

    En missään nimessä vastusta kasvissyöntiä tai vegaaniutta, älä ymmärrä väärin, mutta aihe vain mietityttää monien muiden aiheiden joukossa.

  5. Kotona tietenkin syödään mitä vanhemmat tarjoavat, mutta ei kai lihan syöttäminen silti ole ”pakottamista”. Itse varmaan teen lapselleni myös liharuokaa, vaikka en itse lihaa syökään ja toivon, ettei hän pidä minkään ruoan syömistä varsinaisena pakkona. Luultavasti häntä kuitenkin ”pakotetaan” jossain määrin syömään, sillä ruokalistoja ei tulla laatimaan ainoastaan lapsen toiveiden mukaan.

    Vieraissa paikoissa lasta myöskään tuskin ”pakotetaan” syömään, mutta jos kaikki muut lapset syövät vaikka hampurilaiset ja jäätelöä, miten kiellät nämä yhdeltä lapsivieraalta, jonka vanhemmat ovat ehkä sanoneet, että lapsi syö vegaaniruokia. Käytännössä lapset kuitenkin haluavat sitä mitä muutkin, joten voi olla aika hankala sitten pahoittaa yhden lapsen mieli ja tarjota tälle eri herkkuja kuin muille. Vaikka lapsi olisi miten tottunut vegaaniruokiin, ei välttämättä ole kiva jäädä paitsi niistä herkuista mitä muut syövät ja näin se vain menee.

    Ja eikös alkoholi ole kielletty alle 18- vuotiailta, joten ei vanhemmat periaatteessa päätä lapsensa juomista alkoholijuomista ollenkaan. 😉 Monet vanhemmat kyllä sanovat teineille näiden lähtiessä kavereilleen, ettei sitten juoda alkoholia. En oikein ymmärrä miten tämä liittyy lihansyömiseen, joka ei sentään ole vielä laitonta tai aiheuta hengenvaaraa niin kuin liiallinen alkoholinkäyttö voi varsinkin tottumattomien nuorten keskuudess aiheuttaa.

  6. Olen itse muutamalle yleiselle ruoka-aineeelle allerginen ja törmännyt välillä kiusallisiin tilanteisiin kylässä ollessani. Tuntuu jotenkin vaikealta ilmoitella, että en sitten voi syödä sitä tai tätä, varsinkin jos kyseessä ei ole tuttu ihminen. Sen vuoksi olen monesti tyytynyt ottamaan omat eväät.

    Uskoisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti ihmiset mielellään laittavat myös toisenlaista tarjottavaa, jos vain ovat tietoisia asiasta. Ehkä hankalaksi asian tekee se, että kaikki eivät välttämättä tiedä, mitä esim. vegaaniruokavalio tarkoittaa käytännössä. Itse olen usein saanut laktoositonta/vähälaktoosista ruokaa, vaikka olen pyytänyt maidotonta. Ja voiko toisaalta olettaa, että juhlien järjestäjä tietää tai lähtee ottamaan selvää, mitä vegaanius, gluteenittomuus jne. pitää sisällään? Se pitäisi ehkä jotenkin selventää samalla, kun pyytää toisenlaista ruokaa.

  7. Olen itse sekasyöjä, mutta minulla on maitoallergia ja monia muita allergioita. Kyläreissut ja ravintoloissa/kahviloissa käyminen on haaste. Lähipiiri tuntee kyllä ongelman ja on usein varautunut siihen, mutta sellaistakin sattuu, että emäntä on ostanut juustoa, jossa lukee isolla ”vuohenjuusto”, mutta tuoteselosteessa lukee, että sisältää lehmänmaitoa. Monesti tuntuu, että isäntäväki on sitten pahoillaan, kun ruoka ei kelpaa. Ilahdun, jos jossain tarjotaan vegaaniruokaa, koska se on maidotonta ja sopii minullekin (ellei satu sisältämään selleriä). Lapseni (pikkukoululainen) ei siedä kermaa. Seurasin ilolla, kuinka hän itsenäisesti ilmoittautui kaverin synttäreille ja selitti puhelimessa, ettei voi syödä kermaa. Juhlissa hänelle tarjottiin erikseen kermatonta kakkua.

    Minusta allergia on hieman eri asia kuin muista syistä valittu ruokavalio (allergikkohan ei voi valita). Silti muita ihmisiä ei voi pakottaa syömään esim. lihaa, jos he eivät halua. Kun itse kutsun vieraita, yritän laittaa tarjolle sellaista, että kaikki voivat syödä jotain. En kuitenkaan tiedä tarpeeksi esim. vegaaniruokavaliosta. Eräs vegaanikaverini ilmoitti ennen kylään tuloaan olevansa vegaani ja ottavansa omat eväät mukaan. Minusta se on ihan hyvä vaihtoehto. Yritin silti löytää pöytään jotain hänellekin sopivaa ja löysinkin. Hän taas tarjosi meille mukaan ottamaansa vegaanimysliä, ja se oli tosi hyvää.

    Tärkeintä varmaan olisi puhua tuttavien kanssa enemmän ruokien sopivuudesta, siis jo ennen juhlia ja kyläreissuja. Minusta olisi kiva keskustella esim. eri kasvisruokavalioista henkilöiden kanssa, jotka suhtautuvat siihen kiihkottomasti. Itse olen päätynyt sekaruokavalioon juuri allergioiden vuoksi, laskelmieni mukaan en saisi kasvisruokavaliosta tarpeeksi proteiineja ja rautaa. Toivon, että muut kunnioittavat tätä päätöstä.

  8. Onpa mielenkiintoinen aihe – näin keväisten juhlien aikakaudella nostelen keskustelua:

    Leon alkuperäisiä kysymyksiä ja ylläolevia kommentteja pohtien – heti kättelyssä täytyy painottaa, kuten Seuraaja, etten ole vegaaniuden vastustaja! Olen luomuna tuotettua kasvisruokaa painottava sekaravinnon syöjä ympäristö-, maku- ja terveyssyistä. Syön kalaa ja lihaa, mutta vain vähän ja senkin mieluiten luomuna tai riistana. Elimistölleni sopivasta pelkästä kasvisravinnosta en saisi tarpeeksi esim. proteiinia. Tämä on ruokavaliomme kotona, mutta en vahdi, mitä puolisoni syö työpäivänstä aikana, tai mitä lapsemme syövät päivähoidossa tai koulussa. Syöminen lipsahtaa nyky-yhteiskunnassa niin helposti ongelmalliseksi, jos jostain ruokavaliosta tekee ehdottoman.

    Itselläni on kolme lasta, ja useita synttäreitä ym. juhlia on tullut järjestettyä. Lapset ovat myös olleet itse kylässä ja vieraina usein erilaisia ruokavalioita noudattavien tuttujensa luona. Mielestäni vegaanisuus ei juhlien järjestäjälle ole sen kummempi ongelma kuin ruoka-aineallergia. Toisin kuin yllä väitetään, ei vegaanilapsi joudu kuolaamaan hampurllaisten ja kakkujen äärellä, kun ko. herkut voi valmistaa täysin vegaanisinakin! Joka tapauksessa joka synttäreillämme on tarjolla useita täysin kasvisperäisiä herkkuja ja juotavia- jotka eivät ole keneltäkään kiellettyjä.

    Ihan ok on mielestäni myös se, että erikoisruokavaliota noudattavalle lapselle laitetaan omia eväitä matkaan. Miten se voisi ketään loukata? Kuten Sanna jo sanoi, mikään ei varmaan kuitenkaan itse estä tiedottamasta selkeästi juhlien järjestäjälle erikoisruokavalion rajoituksista ja sopivista vaihtoehdoista, ja jos juhlien järjestejä edelleen haluaa nähdä vaivaa, kertoa mistä sopivia elintarvikkeita voi helposti hankkia!

    Niin, tuo rajanveto, milloin lapsi saa päättää itse asioistaan? Alle kouluikäisen vanhempien ideologiaan perustuvaa ruokavaliota kunnioitan. Sen jälkeen en varmaan estä lasta maistamasta jotain, jos se on hänen oma tahtonsa. Riippuu hänen vanhempiensa suhtautumisesta, kerronko heille vai en. Eri asia, jos suoraan kysyvät.
    Kasvisten monipuolisen syönnin maku- ja väri-iloja ja terveyshyötyjä tuon kyllä esille lapsille silloin kun se tilanteeseen sopii. Itse inhosin lapsena melkein kaikkia ruoka-aineita, enkä edelleenkään pysty syömään esim. viinirypäleitä – siksi ymmärrän, ettei pakottamalla kukaan ala pitää mistään, vaikka se olisi kuinka parempi vaihtoehto ympäristön tai oman itsen kannalta. Toisaalta tärkeää mielestäni on se, että lapsille kerrotaan kaunistelematta, miten ruoka-aineet, kuten liha ja maito, ovat lautaselle päätyneet.

    Ja lihansyönnin vaarallisuudesta ja vaarattomuudesta: Liiallisen punaisen lihan ja lihavalmisteiden kulutus näyttää tutkimusten mukaan olevan yhteydessä paksu- ja peräsuolen syöpään… http://www.cancer.fi/ammattilaiset/ravitsemussuositukset/lista_suosituksista/suositus_5/

    Alkuperäisen aiheen ytimeen palatakseni: Yleisesti ottaen on mielestäni lasten aliarvioimista, jos ei synttäreillä ole myös maistuvaa kunnon ruokaa ja terveellisiäkin herkkuja ilman överiä sokeri- ja lisäainehumalaa! Ei paljon vaadi mielikuvitusta – tai maksa paljon – tarjota jotain muuta kuin omasta mielestäni ”so last season”: karkkia, sipsejä, limsaa… Ei lastenkaan suu ole tuohesta, ja miksi juhlapäivän vuoksi pitäisi saada vatsa kipeäksi?

  9. Kiinnostava ja meidän perheessä ajankohtainen aihe. Syömme pääasiassa kasvisruokaa – mukana kuitenkin jonkin verran kalaa, munaa ja maitotuotteita. Meidän esikoinen täyttää kohta viisi ja kutsuja on ollut jo ilman vanhempia tehtäville syntymäpäivävierailuille. Olen ilmoittanut etukäteen, millaista ruokaa lapsemme syö ja juhlan järjestäjät (=juhlijan vanhemmat) ovat kiittäneet tiedosta. Sitä en tiedä, miten käytännössä ruokailun ”valvonta” on sujunut. Lapsi kyllä tietää ja itsekin ilmoittaa yleensä että ”me ei syödä lihaa”. Välillä kuitenkin harmittaa, kun monissa talkootapahtumissa yms. on tarjolla talkooeväänä vain sitä iän ikuista makkaraa. Omia eväitäkin ollaan kuljeteltu, eikä ole välttämättä huono ratkaisu pelastaa emäntä/isäntä hankalalta tilanteelta. Samalla tietää saavansa hyvää ruokaa.

    Viime aikoina lihan syömättömyys on mietityttänyt lastamme. Päiväkodissa hän ei ole ainoa ”erikoinen”, ryhmässä on ollut mm. maitoallergisia ja keliaakikkoja, mikä on helpottanut erilaisuutta. Olemme lapselle perustelleet valintaamme mm. sillä, että meidän ruokavaliollamme ihmiset pysyvät terveempinä emmekä halua, että eläinten tarvitsee elää kurjasti ja kuolla, että saamme syödä. On haastavaa kertoa asiasta lapselle rehellisesti, kuitenkaan järkyttämättä liikaa. Sivuhuomautuksena nimittäin: olen sitä mieltä, että jokaisen lihansyöjän tulisi tutustua mm. teurastukseen – se ei ole vielä 5 v:lle sopivaa touhua mielestäni. Asiaa monimutkaistaa se, että ympärillä suuri osa lapsen tutuista ihmisistä ja yhteiskunnasta käyttäytyy päinvastoin: esimerkiksi lihaa syödään suunnattomia määriä ja sillä ”herkutellaan”. Pienen silmissä asia on kummallinen, miksi nuo, mutten minä? Jos nuo ovat järkeviä ihmisiä, miksi he tekevät noin? Vai puhuvatko omat vanhempani totta? Vastaavia ravintoaineita ovat tietysti esimerkiksi sokeri ja valkoinen jauho – ne tiedetään ja tunnustetaan laajasti haitallisiksi, mutta silti niitä käytetään hillittömästi ja nimenomaan ”elämäniloa lisäävinä nautintoina”.

    Aika näyttää, koska lapsemme alkaa ruoka-asioissa kapinan, jos alkaa. Ajatuksemme on, että hänen kasvaessaan kerromme lisää ruokaan liittyvien valintojen vaikutuksista mahdollisimman rehellisesti ikätasoon nähden ja näytämme konkreettisesti, mitä esimerkiksi lihantuotanto tarkoittaa. Kiihkoilu ei ole tarpeen, mutta omalla kohdallani valintoihini ovat vaikuttaneet eniten omakohtaiset vierailut tuotantotiloilla. Faktojen pohjalta saa lapsellemmekin aikanaan tehdä elämäntapaansa koskevat valinnat, päätyi hän mihin lopputulokseen tahansa.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!