Ekoisi: Lasten annoksia ravintolassa

Vauva alkaa olla siinä iässä (10kk), että hän syö rintamaidon ohella pian samaa ruokaa kuin vanhempansakin.

Käymme aika paljon ulkona syömässä. Vaikka asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, on tullut kiinnitettyä huomiota ravintoloiden lasten annoksiin.

Useimmiten tarjolla tuntuu olevan lihapullia, nakkeja, ranskanperunoita tai jotain muuta vastaavaa epäterveellistä, epäekologista ja epäeettistä roskaruokaa, jota en todellakaan tieten tahtoen haluaisi vauvalle/lapselle syöttää.

Iloksi on kuitenkin sanottava, että esimerkiksi Rosson lastenruokalistalta löytyy sentään vegepastaa. Siihen terveelliset kasvisvaihtoehdot sitten jäävätkin. Sen sijaan esimerkiksi Chico’sin lista näyttää vielä heikommalta. Tarjolla on lihahampurilaisia, ranskanperunoita, nakkeja, broileria ja muuta roskaa.  Kun laitan hakukoneeseen ”perheravintola”, saan ensimmäiseksi kontulalaisen Ravintola Helmi Grillin, jonka lasten ala carte ei näytä valitettavasti yhtään paremmalta.

Tietenkin ravintolat tarjoavat sitä, mitä ihmiset lapsilleen ostavat. En kuitenkaan jättäisi tässäkään asiassa vastuuta yksin kuluttajan harteille. Kyllä joku vastuu pitäisi ravintoloillakin olla. Ja kyllähän yhteiskunnalla olisi esimerkiksi verotuksen ja erilaisten alv-kantojen kautta mahdollisuus ohjata ravintoloiden ruokatarjontaa.

Toisaalta meitä tuo heikko tarjonta ei paljon Helsingissä haittaa, koska omat lounas- ja ruokapaikkamme koostuvat Veganissimon ja Silvopleen kaltaisista vegaani- tai kasvisruokaravintoloista. Muualla käydessä taidammekin sitten ottaa lapselle mieluimmin mukaan omat eväät.

Otan silti mielelläni vastaan vinkkejä lapsiystävällisistä ravintoloista.

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

7 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Lasten annoksia ravintolassa”

  1. Hyvä pointti, Leo. Tuota samaa olen ihmetellut ravintoloissa menuita selatessa, vaikka ei itsellä lapsia olekaan. Jokseenkin jokaisessa ravintolassa lapsia opetetaan syömään herkku- ja juhlaruokana nakkeja ja ranskalaisia. Varsinaista ravitsemuskasvatusta, kun lapsille muutenkaan ei saisi nitraattien takia syöttää nakkeja, ei ainakaan montaa viikossa! Miksi lapsille ei ravintoloissa voi tarjota myös annoksia, joissa on maukasta ravintolaruokaa terveellisellä kokoonpanolla? Lapsiahan voisi yrittää kasvattaa myös siihen, että on kiinnostavaa lähteä ravintoloihin maistelemaan uusia makuja, niinhän aikuisetkin tekevät. Selkeitä raaka-aineita tunnistettavassa muodossa ja maukkaita makuyhdistelmiä – voisiko sitäkin kokeilla edes parissa annoksessa niiden ainaisten nakkien ja lihapullien ohella?

  2. Olen ihmetellyt moneen otteeseen aivan samaa asiaa. Uskomatonta, että lapsille tarjolla olevat annokset ovat melkein aina samaa nakit ja ranskalaiset -sarjaa, oli ravintola melkein mikä tahansa, vaikka hieman parempikin. Meillä asia on ratkaistu niin, että lapselle tilataan tavalliselta ruokalistalta jokin sopiva alkupala, ja sen lisäksi saa maistella aikuisten annoksista sen verran kuin jaksaa. Hyvin on toiminut ainakin tähän asti, tosin lapsi söisi aina mieluiten leipää, kun sitä emme osta kotiin juuri koskaan… Toinen vaihtoehto on sitten juurikin omien eväiden tuominen, mutta ainakin vanhempi lapseni alkaa olla kohta jo sen ikäinen (3v), ettei eväiden tuomista varmaan katsota ravintolan puolelta kovin hyvällä.

  3. Samaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota ja sitä harmitellut itsekin. Aika monissa ravintoloissa voi minkä tahansa listan annoksista tilata lapselle puolikokoisena, vaikkei tätä mahdollisuutta erikseen listassa mainittaisikaan. Pienen lapsen kanssa tosin vähempikin riittäisi – tuntuu ikävältä heittää ruokaa roskiin, kun ei lapsi jaksa koko annostaan syödä. Myös ylimääräisen lautasen pyytäminen ja omasta annoksesta osan antaminen lapselle on usein mahdollista.

    Sellaiset ravintolat, joissa annos kerätään itse lautaselle ja maksetaan annoksen painon mukaan, ovat käteviä. Jos kyseessä on vielä kasvisravintola kuten Gopal Tampereella, aina parempi.

  4. Olen ihan samaa mieltä ja yhtä pöyristynyt lasten listojen heikosta tasosta, mutta Chico’sista pitää sanoa sen verran, että myös lasten annoksiin saa siellä halutessaan soijapihvin lihan tilalle ja ranskalaiset voi vaihtaa kasviksiin. Vegaanisuudesta en osaa sanoa, mutta 2-lapsisen kasvissyöjäperheen arjen tai illan se on pariin otteeseen pelastanut.

  5. Me puolestamme olemme aivan tavallinen ns. lihansyöjäperhe, mutta siitäkin huolimatta ravintolat tulee valittua vähän sen mukaan, mitä siellä lapsille on tarjolla. Olenkin ollut iloisesti yllättynyt, että joissakin ketjuravintoloissa, kuten S-ryhmän Rosso ja Torero, ruoka-annoksen voi itse koota haluamistaan raaka-aineista. Totuuden nimissä on todettava, että varmasti näissäkin paikoissa moni vanhempi sortuu valitsemaan lapselleen ne lihapullat ja ranskalaiset lohen ja perunamuusin sijaan, mutta siitä saa syyttää vain itseään. Onneksi meidän neiti on sen verran kokeilunhaluinen, että tyytyy onnellisena siihen mitä äiti keksii valita ja toisaalta myös sen verran pieni, ettei vielä osaa itse ”vaatia” niitä lihapullia.

  6. Juu, meillä toi 3,5 vuotias ei pitkään aikaan syönyt mitään ravintolan listalta koska
    a) lasten annokset olivat alle kolmivuotiaalle pitkään liian isoja
    b) lasten annokset koostuivat ranskanperuna ja lihapulla/nakki kombosta
    c) lastan annosket maksoivat liikaa siihen nähden että lapsi närppi niistä pari pottua, yhden nakin ja kasvikset

    Kun lapsi vähän kasvoi, aloin ymmärtää MIKSI listalla on ne ranskikset. Lapsi kun ei suostunut syömään muuta, ja kuten kirjoitat kysynnän ja tarjonnan laki. Silti pöyristyttää miten vähän mielikuvitusta lasten listaan käytetään. Parhaimpia ravintola-annoksia lapselle ollaan saatu Tampereen Harald-ravintolassa, lapsi söi lohensa mukisematta.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!