Ekoisi: Lasten annoksia ravintolassa

Vauva alkaa olla siinä iässä (10kk), että hän syö rintamaidon ohella pian samaa ruokaa kuin vanhempansakin.

Käymme aika paljon ulkona syömässä. Vaikka asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, on tullut kiinnitettyä huomiota ravintoloiden lasten annoksiin.

Useimmiten tarjolla tuntuu olevan lihapullia, nakkeja, ranskanperunoita tai jotain muuta vastaavaa epäterveellistä, epäekologista ja epäeettistä roskaruokaa, jota en todellakaan tieten tahtoen haluaisi vauvalle/lapselle syöttää.

Iloksi on kuitenkin sanottava, että esimerkiksi Rosson lastenruokalistalta löytyy sentään vegepastaa. Siihen terveelliset kasvisvaihtoehdot sitten jäävätkin. Sen sijaan esimerkiksi Chico’sin lista näyttää vielä heikommalta. Tarjolla on lihahampurilaisia, ranskanperunoita, nakkeja, broileria ja muuta roskaa.  Kun laitan hakukoneeseen ”perheravintola”, saan ensimmäiseksi kontulalaisen Ravintola Helmi Grillin, jonka lasten ala carte ei näytä valitettavasti yhtään paremmalta.

Tietenkin ravintolat tarjoavat sitä, mitä ihmiset lapsilleen ostavat. En kuitenkaan jättäisi tässäkään asiassa vastuuta yksin kuluttajan harteille. Kyllä joku vastuu pitäisi ravintoloillakin olla. Ja kyllähän yhteiskunnalla olisi esimerkiksi verotuksen ja erilaisten alv-kantojen kautta mahdollisuus ohjata ravintoloiden ruokatarjontaa.

Toisaalta meitä tuo heikko tarjonta ei paljon Helsingissä haittaa, koska omat lounas- ja ruokapaikkamme koostuvat Veganissimon ja Silvopleen kaltaisista vegaani- tai kasvisruokaravintoloista. Muualla käydessä taidammekin sitten ottaa lapselle mieluimmin mukaan omat eväät.

Otan silti mielelläni vastaan vinkkejä lapsiystävällisistä ravintoloista.

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

7 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Lasten annoksia ravintolassa”

  1. Hyvä pointti, Leo. Tuota samaa olen ihmetellut ravintoloissa menuita selatessa, vaikka ei itsellä lapsia olekaan. Jokseenkin jokaisessa ravintolassa lapsia opetetaan syömään herkku- ja juhlaruokana nakkeja ja ranskalaisia. Varsinaista ravitsemuskasvatusta, kun lapsille muutenkaan ei saisi nitraattien takia syöttää nakkeja, ei ainakaan montaa viikossa! Miksi lapsille ei ravintoloissa voi tarjota myös annoksia, joissa on maukasta ravintolaruokaa terveellisellä kokoonpanolla? Lapsiahan voisi yrittää kasvattaa myös siihen, että on kiinnostavaa lähteä ravintoloihin maistelemaan uusia makuja, niinhän aikuisetkin tekevät. Selkeitä raaka-aineita tunnistettavassa muodossa ja maukkaita makuyhdistelmiä – voisiko sitäkin kokeilla edes parissa annoksessa niiden ainaisten nakkien ja lihapullien ohella?

  2. Olen ihmetellyt moneen otteeseen aivan samaa asiaa. Uskomatonta, että lapsille tarjolla olevat annokset ovat melkein aina samaa nakit ja ranskalaiset -sarjaa, oli ravintola melkein mikä tahansa, vaikka hieman parempikin. Meillä asia on ratkaistu niin, että lapselle tilataan tavalliselta ruokalistalta jokin sopiva alkupala, ja sen lisäksi saa maistella aikuisten annoksista sen verran kuin jaksaa. Hyvin on toiminut ainakin tähän asti, tosin lapsi söisi aina mieluiten leipää, kun sitä emme osta kotiin juuri koskaan… Toinen vaihtoehto on sitten juurikin omien eväiden tuominen, mutta ainakin vanhempi lapseni alkaa olla kohta jo sen ikäinen (3v), ettei eväiden tuomista varmaan katsota ravintolan puolelta kovin hyvällä.

  3. Samaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota ja sitä harmitellut itsekin. Aika monissa ravintoloissa voi minkä tahansa listan annoksista tilata lapselle puolikokoisena, vaikkei tätä mahdollisuutta erikseen listassa mainittaisikaan. Pienen lapsen kanssa tosin vähempikin riittäisi – tuntuu ikävältä heittää ruokaa roskiin, kun ei lapsi jaksa koko annostaan syödä. Myös ylimääräisen lautasen pyytäminen ja omasta annoksesta osan antaminen lapselle on usein mahdollista.

    Sellaiset ravintolat, joissa annos kerätään itse lautaselle ja maksetaan annoksen painon mukaan, ovat käteviä. Jos kyseessä on vielä kasvisravintola kuten Gopal Tampereella, aina parempi.

  4. Olen ihan samaa mieltä ja yhtä pöyristynyt lasten listojen heikosta tasosta, mutta Chico’sista pitää sanoa sen verran, että myös lasten annoksiin saa siellä halutessaan soijapihvin lihan tilalle ja ranskalaiset voi vaihtaa kasviksiin. Vegaanisuudesta en osaa sanoa, mutta 2-lapsisen kasvissyöjäperheen arjen tai illan se on pariin otteeseen pelastanut.

  5. Me puolestamme olemme aivan tavallinen ns. lihansyöjäperhe, mutta siitäkin huolimatta ravintolat tulee valittua vähän sen mukaan, mitä siellä lapsille on tarjolla. Olenkin ollut iloisesti yllättynyt, että joissakin ketjuravintoloissa, kuten S-ryhmän Rosso ja Torero, ruoka-annoksen voi itse koota haluamistaan raaka-aineista. Totuuden nimissä on todettava, että varmasti näissäkin paikoissa moni vanhempi sortuu valitsemaan lapselleen ne lihapullat ja ranskalaiset lohen ja perunamuusin sijaan, mutta siitä saa syyttää vain itseään. Onneksi meidän neiti on sen verran kokeilunhaluinen, että tyytyy onnellisena siihen mitä äiti keksii valita ja toisaalta myös sen verran pieni, ettei vielä osaa itse ”vaatia” niitä lihapullia.

  6. Juu, meillä toi 3,5 vuotias ei pitkään aikaan syönyt mitään ravintolan listalta koska
    a) lasten annokset olivat alle kolmivuotiaalle pitkään liian isoja
    b) lasten annokset koostuivat ranskanperuna ja lihapulla/nakki kombosta
    c) lastan annosket maksoivat liikaa siihen nähden että lapsi närppi niistä pari pottua, yhden nakin ja kasvikset

    Kun lapsi vähän kasvoi, aloin ymmärtää MIKSI listalla on ne ranskikset. Lapsi kun ei suostunut syömään muuta, ja kuten kirjoitat kysynnän ja tarjonnan laki. Silti pöyristyttää miten vähän mielikuvitusta lasten listaan käytetään. Parhaimpia ravintola-annoksia lapselle ollaan saatu Tampereen Harald-ravintolassa, lapsi söi lohensa mukisematta.

Kommentointi on suljettu.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa