Ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän päätteeksi pyöräilin kotiin Käpylään Kallion ja Vegemestan kautta.
Kotipihalle saapuessani yläkerran naapurit Jukka ja Pii olivat pihalla. Kysyin heiltä isyysrahan hakemisesta.
Parvekkeella Vegan Schnitzeleitä Annukan kanssa nauttiessamme vaihdoimme kuulumisia pihalle olleen Jukan kanssa. Yläkerran parvekkeelta kummilapsemme Kuura höpötteli meille parvekekasveja kastellessaan. Elina taas kysyi, haluaisimmeko chiliä.
Olen joutunut useaan otteeseen tilanteeseen, jossa viimeisimmillään raskaana olevalle puolisolleni on lähes väkisin tarjottu autokyytiä siitä syystä, että hän ei varmasti enää tässä vaiheessa jaksa kävellä, pyöräillä tai kulkea julkisilla.
Useimmat haluavat olla tietysti vain kohteliaita ja tukea puolisoani. On hienoa, että ihmiset ovat niin huomaavaisia.
Minusta hyvä tarkoitus kääntyy kuitenkin helposti päälaelleen. Ohessa neljä syytä sille, miksi ajattelen näin.
Kesällä on ollut aikaa lukea hyviä kirjoja. Luin jo alkukesästä filosofi ja yhteiskuntatieteiden tohtori Teppo Eskelisen Kehityksen loppu -pamfletin.
Tässä makupaloja erinomaisesta teoksesta.
Eskelinen pohtii teoksessaan kehitystä kolmesta näkökulmasta: Mitä kehitys oli, mitä kehitykselle tapahtui ja mitä kehityksen jälkeen.
Haastava aihe. Suoria vastauksia ei olekaan luvassa, mutta filosofian perimmäinen tehtävä onkin hyvien kysymysten esittäminen.
Kehitys on yhteiskunnallinen malli, jonka kuka tahansa voi määritellä miten tahansa. Näin ollen kehitystä pidetään aina automaattisesti toivottavana ja sen arvostelu tuntuu järjettömältä, kirjoittaa Eskelinen.
Loma lähenee loppuaan ja pian on aika palata arkeen.
Parin viikon Gotlannin ja Berliinin reissujen jälkeen olemme säätäneet kylpyhuoneremonttia, järjestelleet kotia, käyneet uimassa ja valmistautuneet tulevaan. Lisäksi olen tehnyt kirjoitushommia, käynyt juoksemassa, pyöräillyt ja lukenut paljon kirjoja.
Lomailu kotona ja Helsingissä (lukuun ottamatta muutamaa kotimaan reissua Pori, Kokemäki, Joensuu) on ollut monella tapaa antoisaa.
Loman tarkoitus on tuoda vastapainoa arjelle. Onneksi tämä on mahdollista myös lähellä, pyörämatkan päässä kotoa.
Ohessa esimerkiksi eilinen (27.7.2011) lomapäivämme Helsingissä:
Odottaville vanhemmille suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa paljon tietoa ja tukea. On neuvola- ja lääkärikäyntejä sekä perhe- ja synnytysvalmennusta.
Tämän lisäksi jokainen joutuu myös yksilönä miettimään omaa suhtautumistaan tulevaan vanhemmuuteen.
Asiaa mietittyäni ja siitä monien läheisten kanssa keskusteltuani pystyn tunnistamaan itsestäni ainakin seuraavat seitsemän lastenhoidon periaatetta, joita haluaisin jakaa eteenpäin.
Seitsemän lastenhoidon periaatetta:
Kesällä on ollut aikaa lukea kirjoja. Viikonloppuna luin Malcolm Gladwellin Kuka Menestyy ja miksi?
Kirjan keskeinen viesti on tämä: Kuka tahansa voi menestyä missä tahansa.
Huippumenestys ”kumpuaa ansaittujen ja ansaitsemattomien, hankittujen ja tuurilla saatujen etujen ja perintöjen kokonaisuudesta […] Poikkeustapaukset eivät loppujen lopuksi poikkeakaan muista kuolevaisista.”
Kirjan parasta antia on mielestäni 10 000 tunnin sääntö.
Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.
Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.
Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.
Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.
Vieraskynäblogissa Oras Tynkkynen
Moni suhtautuu epäillen teknologian mahdollisuuksiin ratkoa ympäristökriisejä.
Tehokkuuden hyödyt hupenevat alati kasvavaan ylikulutukseen, väitetään. Näin ratkaisuksi jää vain degrowth, talouden hallittu supistaminen.
Mutta ovatko teknologiapessimistit oikeassa? Tarkastellaan yhtä konkreettista esimerkkiä: valaistusta.
Perheenlisäykseen on näillä näkymin aikaa vielä reilu kuukausi. Juuri tällä hetkellä eniten ahdistaa lisääntyvä tavarapaljous.
Koti alkaa täyttyä vauvan vaatteista, kestovaipoista, pinnasängystä ja erilaisista muista ”tarpeellisista” tavaroista. Esimerkiksi vauvan vaatteita on huomaamatta kertynyt muutaman lahjoituksen myötä jo 2-3 vauvan tarpeisiin. Lastenvaunuja ja pinnasänkyjäkin olisi tarjolla lähipiirissä useammat.
Ainoa lohtu tavarapaljouden keskellä on se, että juuri mitään ei ole tarvinnut ostaa. Lähes kaikki tarvittavat tavarat olemme toistaiseksi saaneet ystäviltä ja kavereilta.
Vieraskynäblogissa Jari Kolehmainen
”Ilmastonmuutos johtuu siitä, että merirosvojen määrä maapallolla on vähentynyt.” Onneksi kukaan ei ole väittänyt tosissaan näin, vaikka diagrammina korrelaatio voidaan esittää. Sen sijaan yleinen virhekäsitys lukion aloittavilla on tämä: ”Ilmastonmuutoksen tärkein syy on otsonikato, jonka takia tulee enemmän uv-säteilyä.”
Lukiossa pitääkin aloittaa ilmastonmuutoksen opettaminen perusteista, mutta toisaalta pitää tarjota myös syvällinen tarkastelu. Lukiolaiset omaksuvat erittäin monimutkaisia asioita, jos ne selitetään selvästi. Tämä vaatii riittävästi aikaa.
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät.
Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle.
Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä.
Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa.
Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.
Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.
Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.
Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.
Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Ei ole todellista! Mun ja Rauhatädin @rauhatati tuore räp-biisi Poljen poljen soi juuri äsken Radio Helsingin aamulähetyksessä! Samalla kun poljin Helsingin sateisilla pyöräteillä. 🌍🚴
Vietimme tänään @annukka.berg kanssa 18. hääpäivää. Tavoitteena oli tehdä vähintään 18 km kävely Tuusulanjärven ympäri sekä keskustella elämästä ja nauttia kulttuurimatkailusta. Lopulta kävelymatkaa kertyi 26,66 km.
Kiitos kaikista näistä vuosista ja kilometreista rakas Annukka! ❤️❤️❤️
Taustaksi:
Aloitimme 15. hääpäivänä perinteen, jossa kävelemme hääpäivän kunniaksi sen verran kilometreja kuin olemme olleet vuosia naimisissa. Ensimmäisen kerran kävelimme 15 km Karjaalta Fiskarsiin. Pari vuotta sitten kävelimme Porvoon ympäri 16 km ja viime vuonna kävelimme Vanhankaupunginlahden ympäri 17 km. Nyt vuorossa oli Tuusulanjärvi.
Todella tärkeä ja ajassa kiinni oleva kirjoitus Risto Sulkavalla Suomen Kuvalehdessä!
Esimerkiksi soiden ennallistaminen olisi parasta mahdollista rauhanturvaamista ja puolustuspolitiikkaa. Märät ja vaikeakulkuiset suot kun hidastaisivat mahdollisen hyökkääjän etenemistä samalla kun ilmasto ja vesistöt hyötyvät. Lisäksi purkamalla rajan pinnassa olevat metsäautotiet, voitaisiin vaikeuttaa lisää mahdollisen hyökkääjän liikkumista.
Luonnonsuojelu ja ennallistaminen on siis edullinen ja monivaikutteinen tapa vahvistaa kansallista turvallisuutta.
https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/soiden-ennallistaminen-parantaisi-maanpuolustusta-kirjoittaa-risto-sulkava/
Kiitos @ristosulkava3
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni
Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
12 vuotta kuntapolitiikassa!
Minut valittiin ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. Ensimmäinen valtuuston kokous kaupunginvaltuutettuna oli 16.1.2013. Tuossa kokouksessa tein valtuustoaloitteen Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla.
Yhteensä ehdin olla kaupunginvaltuutettuna tai varavaltuutettuna melkein 12,5 vuotta. Kausi päättyy nyt toukokuun 2025 lopussa.
Näiden vuosien aikana Helsinki on esimerkiksi asettanut hiilineutraaliustavoitteen ja tiukentanut sitä, luopunut kivihiilestä, perustanut ison joukon uusia luonnonsuojelualueita, rakentanut paljon uusia ratikkalinjoja ja pyöräteitä sekä alkanut tarjota vegaaniruokaa päiväkodeissa ja kokeillut osallistavaa budjetointia. Hyvin paljon muutakin on tapahtunut, mutta mikään näistä ei tietenkään ole ollut omaa ansiotani. Olen vain saanut olla osaltani mukana vauhdittamassa vääjäämätöntä muutosta.
Noin 12,5 vuoden aikana olen saanut vaikuttaa kaupungin politiikkaan kaupunginvaltuuston lisäksi mm ympäristölautakunnassa, Helsingin Energian johtokunnassa, HKL:n johtokunnassa, ympäristö- ja lupajaostossa, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksessä, HSY:n hallituksessa ja Uudenmaan liiton hallituksessa.
Paljon on jäänyt myös tekemättä. Helsinki investoi edelleen kohtuuttoman paljon yksityisautoilun edistämiseen, liian vähän pyöräilyyn ja rakentamisellaan nakertaa liian usein arvokkaita lähiluontokohteita. Kasvisruokailun edistäminen, joukkoliikenteen (hinnoittelun) tukeminen sekä suora demokratia ja asukkaiden äänten kuuleminen ovat olleet liian vähissä. Ruuhkamaksut antavat edelleen odottaa itseään ja biomassaa käytetään liikaa energiantuotannossa.
Uusi valtuusto ja luottamushenkilöt aloittavat työnsä kesäkuun alussa. Itse siirryn seuraamaan ja kannustamaan kuntapolitiikkaa katsomoon ja jatkan yhteiskunnallista vaikuttamista ja työtä planeetan puolesta välillä muilla areenoilla.
Kiitos kaikille mahtaville valtuusto- ja luottamushenkilökollegoille. Olen oppinut teiltä paljon. Paljon onnea ja tsemppiä tietysti myös uusille luottamushenkilöille!
Ohessa pari vaalikuvaa syksyn 2012 kuntavaaleista.
Seuraavaksi tarvitaan ja tullaan näkemään terästeollisuuden irtautuminen hiilestä. Tähän tarvitaan julkisten hankintojen, yksityisen kysynnän ja institutionaalisen rahoituksen muutosta.
Kiitos inspiroivasta illasta @justshiftfi @minnasumelius @ninni_kahkonen @idakkila @anttiautioyhtye @jennielinakauppila ja monet paikalla olleet vaikuttajat ja ystävät.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.
