Miten maailma loppuu?

Luin Jussi Viitalan ja Atena Kustannuksen Miten maailma loppuu? -kirjan. Teosta voi lämpimästi suositella kaikille, paitsi heikkohermoisille ja maailman uhkakuvista ahdistuville.

Viitala käy kirjassaan läpi erilaisia maailmanlopun skenaarioita. Uhkia aiheuttavat tietysti luonnolliset prosessit ja toisaalta ihmisen oma toiminta.

Maailman loppu voi tulla monella tapaa:
– asteroidin tai komeetan törmäys maahan
– jättiläismäinen supertulivuoren purkaus
– taudit ja virukset
– väestön liikakasvu
– ilmastonmuutos
– merien kohtalo ja happamoituminen
– ydinsota

Viitalan mukaan maailman loppu ”riippuu todennäköisesti ennen muuta siitä, saneleeko ratkaisut mielenrakenteeseemme kuuluva anteeksianto ja koko ihmiskuntaan ulottuva yhteisöllisyys vai meissä asuva ahneus ja nurkkakuntainen erilaisuuden pelko. Näistä riippuu, saammeko väestönräjähdyksen pysäytettyä, opimmeko käyttämään luonnon resursseja oikein ja pystymmekö torjumaan ilmastonmuutoksen ja ydinsodan.”

Ainoa asia, joka on kuitenkin suhteellisen varmaa, on se, että maapallon loppu on edessä viimeistään viiden miljardin vuoden kuluessa. Silloin aurinko nielaisee planeetat tuliseen kitaansa ja pölläyttää höyrystyneet jäänteet ulos.

Sitä ennen olisi hyvä löytää tapoja vaihtaa maisemia.

7 kommenttia artikkeliin ”Miten maailma loppuu?”

  1. Niinpä niin.

    Kannattaa huomata, että merien happamoitumisen ja ilmastonmuutoksen välillä on yhteys: hiilidioksidipäästöillä on merkittävä rooli kummassakin.

    Huomasin tuolta uutisista toisaalta, että ajatte voimakkaasti EU:n energiatehokkuusdirektiiviä. Se on hyvä asia. Oletko kuitenkin perillä siitä, että nyt toinen kätenne antaa, toinen ottaa: Saksan ydinvoimapäätös nimittäin nollaa tuon tehokkuusdirektiivin vaikutukset kymmenen vuoden ajalta. Näin siis, jos optimistinen ennustus uusiutuvien rakentamisnopeudesta ja energiansäästöstä toteutuu. Pahimmassa tapauksessa takapakkia otetaan 15 vuotta.

    Tässä suhteessa siis ympäristöväen viimeaikaiset toimet Euroopassa näiden maailmanloppujen välttämiseksi ovat olleet yksi askel taakse, ehkä yksi eteen.

    Et sinä tietenkään asemassasi voi koskaan julkisesti todeta, että ehkä olisi ollut fiksumpaa vastustaa ja sulkea ensin hiilivoimaloita ja sitten vasta niitä ydinvoimaloita. Mutta toivoisin, että silti ajattelisit asiaa.

    • Kiitos kommentista J. M. Korhonen! Kyllä me yritetään ympäristöjärjestöissä tehdä kaikkemme fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisksi sekä energiansäästön, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi.

  2. Leo, minä en epäile yritystänne tai vilpittömyyttänne ollenkaan. Mutta luonto ei jaa palkintoja hyvästä yrityksestä. Eikä se kuuntele selityksiä muutenkaan.

    Jos jätetään nämä tunteita herättävät sanat pois ja ajatellaan vain, että joku maa tai organisaatio vähentäisi päästöjään toisaalla mutta lisäisi niitä saman verran tai enemmän toisaalla, samaan aikaan toitottaen ympäristötekoaan, sinäkin olisit kriitikoiden joukossa. Otetaan nyt vaikka Neste esimerkiksi: kyllä he myös vähentävät autoilun päästöjä sillä palmuöljyhumpallaan. Silti sitä kritisoidaan, aiheesta.

    Ymmärrätkö, mitä ajan takaa, vai olenko selvittänyt asian epäselvästi?

  3. Hei Leo,

    miten kommentoisit liiketutkijana tuota Viitalan väitettä siitä, että maailman loppu ”riippuu todennäköisesti ennen muuta siitä, saneleeko ratkaisut mielenrakenteeseemme kuuluva anteeksianto ja koko ihmiskuntaan ulottuva yhteisöllisyys vai meissä asuva ahneus ja nurkkakuntainen erilaisuuden pelko.”

    Vastaako kirja tähän kysymykseen jotenkin paremmin, jos kerran asia riippuu ihmis(i/e)stä?

    • Kirja ei valitettavasti syvällisesti vastaa tuohon Viitalan lopussa esittämään, mielestäni osuvaan, huomioon. Pikemminkin kirja vain kuvaa noiden listattujen katastrofien seurauksia..

  4. ”Kyllä me yritetään ympäristöjärjestöissä tehdä kaikkemme fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisksi sekä energiansäästön, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi.”

    Suosittelen kaikille ympäristöjärjestöissä toimiville luettavaksi James Hansenin kirjaa Storms of My Grandchildren. Hansenin poliittista järjestelmää ja ympäristöjärjestöjä kohtaan esittämä kritiikki on yleispätevää eikä koske ainoastaan Yhdysvaltoja. Kirjassa usein esiintyvän sanan Washington voi mielessään vaihtaa miksi tahansa pääkaupungiksi.

  5. Yksi riskeistä voi olla mielikuvien lukkiutuminen muuttuvassa maailmassa. Monenlaiset asiat muuttuvat toisiinsa liittyvästi ja osin kiihtyvällä vauhdilla. Mukana kehikossa on niin ilmastonmuutosta, energiayhtälöitä kuin luonnon monimuotoisuuden hupenemistakin. Samalla niin väestö kuin kuluttava elämäntapakin lisääntyvät.

    Kun ihmisiä on paljon ja luonnon kantokyky hupenee, on tuskin löydettävissä ratkaisuja pelkästään hyvillä puolilla. Uudenlainen ja laaja yhteisöllisyys voisi olla yksi avain toimivaan tulevaisuuteen. Maapalloistumiseen tarvitaan uudenlaisia näkökulmia.

    T: Olli

Kommentointi on suljettu.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.