Ekoisi – osa 10: En uskaltanut kirjoittaa

Tällä viikolla en uskaltanut kirjoittaa ekoisi-blogia, koska olen saanut siitä niin paljon kriittistä palautetta. Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.

Vanhemmuus herättää selvästi voimakkaita tuntoja puoleen ja toiseen.

Ymmärrän hyvin, että lapsen ja vanhempien etu pitää monessa kysymyksessä asettaa etusijalle.

Siitä huolimatta nykyisen ilmastokriisin, kiihtyvän sukupuuttoaallon ja luonnonvarojen ylikulutuksen aikakautena on mielestäni hyvä pohtia asiaa myös ympäristön näkökulmasta.

Elinkelpoinen planeetta on viime kädessä myös lapsiemme ja tulevien sukupolvien etu.

Ymmärrän kuitenkin, että kaikilla, myös itselläni, on oma näkökulma ekologisuuteen ja vanhemmuuteen eikä siitä poikkeavia näkökulmia välttämättä sulateta kovin helposti.

Miksi vanhemmuudesta kirjoittaminen on niin vaikeaa?

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?

28 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 10: En uskaltanut kirjoittaa”

  1. Ihmisen musiikkimakua, tyyliä, jopa kumppania saa kritisoida, mutta tapaa olla vanhempi ei. Se on se kaikein herkin kohta, kuten vauvafoorumeilta voi hyvin havaita. Oma tapa tehdä asioita on ainoa oikea, muiden tapa väärä ja se oma tapa varmasti sopii kaikille lapsille, eroista huolimatta.

    Erityisen herkkiä tällaiselle koetulle oman vanhemmuuden kritiikille ollaan, jos koetaan että kritiikkiä harjoittaa joku jolla ei vielä edes ole omia lapsia. Että kun me ollaan valvottu vuorokausia putkeen, kuunneltu huutoa ja oltu huolesta sekaisin, joku kirjoja lukenut teoreetikko tulee kertomaan miten lapsia kuuluu kasvattaa!

    Onnea, iloa ja jaksamista uuden perheenjäsenen kanssa! Uskon että kasvatuksellisia mielipiteitä otetaan aavistuksen helpommin vastaan kun puhuja puhuu omasta kokemuksesta. Mutta vain aavistuksen, koska se mun oma tapa on kuitenkin se ainoa oikea 😀

  2. Älä ainakaan lopeta kirjoittamista Leo.

    Ok, sun näkemykset ja halukkuus tehdä ekologisia valintoja ovat varmaan enemmän kuin normijamppa voi ymmärtää. Ja juu, osaan sun esittämistä ekologisista argumenteista löytyy ihan hyviä vasta-argumentteja esim. vanhempien hyvinvoinnin näkökulmasta.

    Mutta silti. Aihe on tärkeä. Lasten kanssa elettäessä on yhtä tärkeää muistaa vastuulliset toimintatavat kuin muulloinkin. Ehkä jopa tärkeämpää. Jos me siirrämme vanhat tavat eteenpäin omille lapsillemme (eihän lasten kanssa selviä ilman autoa?), niin mistä se muutos alkaa

  3. Mä oon jättänyt tämän sarjan lukematta ekan osan jälkeen, koska se on niin kaukana mun todellisuudesta lapsiperheen äitinä ja mun mielestä niistä voi jo otsikkojenkin rivien välistä lukea, ettei sulle oo vanhemmuuden syvin olemus vielä valjennut 🙂 Veikkaan vielä tässä vaiheessa, että sullakin prioriteetit muuttuu pohdinnoissa ja käytännön vanhemmuudessa vähitellen nyt pikkutyypin putkahdettua maailmaan. Saatan kyllä hyvinkin olla väärässä. Mutta en mä jaksaisi itse alkaa vääntää joka lauseesta tai otsikosta, joka tökkii – eihän niitä oo pakko lukea. Pakkoko niiden kritisoijien on? Kyllähän maailmaan tekstiä mahtuu, lukisivat itselleen antoisia tekstejä ja antaisivat sellaisten lukea tätä sun blogia, joiden mielestä nämä on antoisia.

    • Juuri näin Marja! Ei kannata lukea, jos teksti ei kiinnosta tai tökkii! Mutta mistä ihmeestä tiedät, että tämä on kaukana sun arjesta tai todellisuudesta, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa pidemmälle 🙂

  4. Ymmärrän hyvin, että moni tulistuu. Toisaalta se on harmi, varsinkin jos saa ihmiset lakkaamaan kirjoittamasta ekologisesta näkökulmasta. Itse ajattelen monessa kohtaa juuri niin, että mikä muu kuin ekologia oikeasti olisi lapselle parhaaksi. Kun on pari metriä vettä pään päällä tai muita ikäviä ilmastonmuutoksen tuomia luonnon”oikkuja” ympärillä, moni nyt suurelta tuntuva ”uhraus” olisi mitättömän pientä.
    Senkin myönnän, että itse ainakin olen surkea ja heikko ja lähden turhan helposti kulutuksen ja muiden ”pahuuksien” teille. Vaikka haluaisin olla viisas ja ekologista elämäntapaa lapsilleni välittävä äiti.
    Siihenkään en usko, että kukaan on toista parempi.
    Toivon, että kaikki jo älyäisivät miten vakavasta asiasta luonnon katoamisessa on kysymys. Toivon myös, että meidät karkkihyllyllä marisevat kakarat pantaisiin kuriin. Laitettaisiin kuluttava ja luontoa tärväävä eläminen kertakaikkiaan mahdottomaksi ja myöskin ei haluttavaksi.
    ”Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.”
    Tämä on niin totta! Ja virta on niin voimakas, että se tempaa helposti mukaansa.
    Samanhenkisten ihmisten seura on tosi tärkeää, pitäkää siitä kiinni lapsenne kanssa. Onnea, jos lapsi on jo maailmassa. Ja vaikkei vielä olisi, ennen kaikkea nauttikaa siitä ja tästä kaikesta.

  5. Kyllä Leo kirjoittaa ihan asiaa. Iso osa ihmisistä on vain erkaantunut ihmisen luonnollisista oloista ja altistunut kaiken maailman markkinointiaivopesulle ettei enää osata erottaa sitä mikä ihmiselle olisi parasta. Harmi sinänsä mutta kukin tavallaan. Ei kannata sen takia kummiskaan lopettaa kirjoittamista sillä kyllä näistä riittää hyvää asiaa heille joita asia kiinnostaa ja pyrkivät ympäristöllisesti sekä terveydellisesti parempiin elintapoihin. 🙂

  6. Jatka ihmeessä kirjoittamista, kriittisestä palautteesta huolimatta! Sinulla on ollut monta hyvää pointtia, vaikka joistain asioista olen toki ollut eri mieltä. Mutta niin se on niiden perinteisempienkin vauvablogien kanssa, aihe on herkkä eikä kritisoida saa. Siksi onkin rohkeaa, että olet tätä jaksanut kirjoittaa.

    Mielenkiintoista olisi, jos esim. puolen vuoden vauva-arjen jälkeen lukisit omat kirjoituksesi kriittisesti läpi ja kertoisit meille lukijoille, missä meni kuten odotit ja mikä ei onnistunutkaan suunnitelmien mukaan. Ehkä tämä vaimentaisi myös kritiikkiä (josta iso osa on varmasti tyyliä ”et voi tietää, kun sulla ei vielä ole lasta”) tai ainakin toisi sen johonkin perspektiiviin.

    Olen myös vähän odottanut kirjoitusta lisääntymisen ympäristövaikutuksista ja järkevyydestä yleensä, mutta ehkä se aihe on todellakin vähän turhan kuuma.

    Kiitokset blogisarjasta, toivottavasti se jatkuu vielä! Ja onnea koko perheelle.

  7. Luin kerralla läpi nuo vanhemmuutta käsittelevät tekstit ja kommentoin kaikkia pikaisesti: Eräs ”mammakaverini” sanoi kerran hyvin että ”äiti on toiselle äidille susi”. Tämä jo näin naisten kesken. On niin vaikea sanoa ja toisaalta olla sanomatta mitään jos ja kun toinen nainen hoitaa lastaan minun mielestäni väärin. Vaikka sen nätisti sanoo, se otetaan arvosteluna. Mutta jokainen (huom!) vanhempi ja lapsi ovat yksilöitä. Se mikä meillä toimii ei välttis toimi teillä. Ja se mikä teillä toimii, ei välttämättä toimi meillä. Erityisesti äidit ovat kovin herkkiä kuulemaan arvostelua äitiyden osalta. Koska: nainen on kovilla erityisesti mielestäni lapsivuodeaikana. Synnytys ja sen jälkeiset kuukaudet ovat oikeasti rankkaa aikaa, ja jos ja kun vauvaa imetetään, ei siinä oikein pysty äitiytta jakamaan puolison kanssa. Ainakaan minä en osannut. Oli vain mun kroppa, vauva sisällä, putkautettiin ulos, ja sitten vauva on 2h välein tississä kiinni seuraavat pari kuukautta. Siinä tekee kaikkensa (jopa antaa sen tutin vauvalle!) jotta saa nukuttua edes kerran päivässä 3h putkeen. Äidit ovat usein hyvin väsyneitä, ainakin itse, tiheän imetyksen takia. Jos ei ole kokenut itse sitä, kun nukkuu 1-2h pätkissä 4 kk ajan niin ei voi tietää miltä se tuntuu. Siksi joskus haluaa ”oikoa” vaikka tietää että parempia tapojakin olisi. Kantoreppu on ehkä paras tapa, mutta yllättävän hyvä vaihtoehto ovat lastenvaunut erityisesti talvella kun vauvan saa paremmin topattua makuupussien ja toppavaatteiden sisään ja saa kaupasta vielä tuotua ruuatkin samalla kotiin kun pakkaa ne vaunujen alaosaan. Nyt kun meillä isi jäi lapsen kanssa kotiin ja äiti lähti töihin lapsen ollessa 5kk, on siitäkin tullut paljon arvostelua… voit varmasti arvata. Mutta jokainen perhe tekee itselleen sopivat ratkaisut. Toisen ulkopuolisen on vaikea tulla sanomaan, että se olisi väärin, koska ei voi tietää taustoja. Mutta onnellinen vanhempi on hyvä vanhempi. Tämä on meillä mottona ja ratkaisuja, myös lastenhoidon ja tarvikkeiden osalta tehdään sillä perusteella. Ja meillä käytännössä onnellinen vanhempi tarkoittaa että saadaan nukkua silloin tällöin jopa 4h putkeen, ainakin toinen meistä. Vaikka se tarkoittaisi että lapsi laitetaan pinnasänkyyn ja tutti suussa. Enkä imetäkään enää kun pitää jaksaa herätä aamulla töihin. Uskon että hyvä lapsi tuosta silti kasvaa.

  8. Minusta olisi mielenkiintoista, miten teidän arkikäytännöt alkavat muotoutua, kunhan arki alkaa. Siitä miten arki muovaa periaatteita.

    Näin sinut kättärillä lapsivuodeosastolla, toivottavasti kotiutuminen sujuu hyvin (jätä tämä kommentti julkaisematta, jos haluat varjella vauvaa julkisuudelta).

    • Kiitos Juho! Jeps. Arkikäytäntöjen muovautuminen tuo tähän varmasti kokonaan uuden ulottuvuuden. Sitä tässä on ehditty nyt harjoittelemaan reilu vuorokausi kun ollaan oltu kotona.

  9. Onnea perheenlisäyksen johdosta!

    Lukaisin kerralla läpi nämä Ekoisi-kirjoitukset ja niiden kommentit. Olen itse pyörinyt aktiivisesti netissä vanhemmuuspalstoilla ja -blogeissa ekan lapsen syntymästä saakka eli 4,5 vuotta. Täytyy nyt ihan ekaksi toivoa sinulle paksua nahkaa 🙂 Mielestäni nimittäin saamasi kommentit ovat ihan asiallisia ja sävyltään kilttejä verrattuna siihen suoranaiseen paskaan, mitä keskustelupalstoilla syydetään valtavirrasta poikkeavien niskaan.

    Nautin kovasti tekstiesi lukemisesta ja toivon, että jatkat kirjoittamista! Monesti nettijutut menevät hirmu siloitelluiksi, ettei vaan kukaan loukkaannu (esim. sanotaan että ”imetän jos se vaan onnistuu”, vaikka ne joilla imetys ei oikeasti fyysisistä syistä onnistu ovat hyvin marginaalinen vähemmistö. Selkeällä enemmistöllä se on halusta, yrityksestä, tiedosta ja tuen määrästä kiinni. Erityisesti halusta.). Lisäksi on hienoa kuulla tällaista ”kiintymysvanhemmuus”-juttua mieheltäkin! Kun harmi kyllä yleensä netissä vanhemmuudesta kirjoittavat ovat aina naisia ja miehet sullotaan johonkin marginaaliin, äidin auttajiksi, joilla ei aivokapasiteetti vaan voi riittää kestovaippojen käyttöön…

    • Kiitos paljon taapertaja! Asiattomia palautteita en ole julkaissut, ja osa palautteesta on tullut suoraan henkillökohtaisesti.

  10. Älä ihmeessä lopeta kirjoittamasta tästä aiheesta. Minä vasta löysin tänne. Joskus on raskasta kulkea valtavirrasta poikkeavasti.

    • Kiitos Niina! Eiköhän tämä jatku tavalla tai toisella – varsinkin nyt kun vauva-arki alkaa ja pääsee käytännössä testaamaan ekovanhemmuutta.

  11. Ihanaa, etta uskallat kirjoittaa! Sulla on oikeus olla juuri sellainen vanhempi kuin haluat! Ekovanhemmuus on mun mielesta vanhemmuutta, joka ottaa huomioon meidan elinympariston eika keskity hullaantumiseen asti omien tarpeiden tyydyttamiseen lapsen kautta. Vanhemmathan toteuttaa melkein aina itseaan lapsen kautta, jotkut vaan kestavammin kuin toiset. Joillekin lapsi on hyva tekosyy kaikkeen (pakko olla auto, ei ehdi kierrattaa, jne jne).
    Itse elan lapsenkin kanssa niin ekologisesti kun pystyn ja osaan, mutta olen vuoden aikana oppinut 1) etten pida paljon metelia asiasta koska 90% tapaamistani vanhemmista suhtautuu epaluuloisesti ja epakunnioittavasti 2) kaytantoja on ollut pakko jatkuvasti muuttaa, valilla huonompaan valilla parempaan suuntaan. Lapsen kanssa arkivalintoihin vaan tulee runsaammin volatiliteettia.
    Ihanaa maagista alkuaikaa vauvelin kanssa ja paljon jaksamista!

  12. Moi! Olen seurannut blogiasi vasta vähän aikaa. Jatka ihmeessä kirjoittamista myös perheasioista, sillä niissä on ollut ainakin minulle ihan uutta. Täytyy nimittäin tunnustaa, että vaikka itselläni on kaksi lasta, niin esim. vaipattomuudesta en ole kuullutkaan. Vaikka ystävilläkin on lapsia, niin tällaiset asiat eivät ole tulleet esiin. Todellakin mielenkiintoisia keskusteluaiheita. Luin myös tuon Luonnollinen lapsuus -kirjan, sekin pisti ajattelemaan.
    Onnea vielä uuden perheenjäsenen johdosta!

  13. Hei!

    Luin koko sarjan ja tykkäsin kovasti. Mulla on pieni poika, enkä pidä noita tavoitteita pääosin mitenkään mahdottomina. Pitäkää pintanne itsellenne tärkeissä asioissa ja pyytäkää tukea ja apua niiltä, jotka tukevat teidän ratkaisuja 🙂 Totta kai elämässä voi tulla yllätyksiä vastaan, mutta mun mielestä pohdintasi ovat huomioineet tämän.

    Ei kulttuuri muutu kuin teoilla. Teidän lapsenne pitävät teidän valintojanne normaalina, siitä se lähtee.

    Onnea uudesta perheenjäsenestä!

  14. Täältäkin paljon kannustusta uskallukselle. Olen itse kirjoittanut paljon imetyksestä, ja tuntuu että voisi ohjelmoida tesktinkäsittelyohjelmaan valmiin disclaimerin lisättäväksi ihan joka tekstin loppuun: ”Tämä kirjoitus ei ota kantaa kenenkään yksittäisen perheen tai ihmisen valintoihin tai tilanteeseen – kirjoittaja ymmärtää täysin, että tilanteita on yhtä paljon erilaisia kuin perheitäkin, eivätkä kaikki voi aina elää jokaisen ihanteensa mukaisesti vaikka kuinka haluaisivat, eivätkä kaikkien tärkeysjärjestyksetkään ole samat, ja että jokainen varmasti tahtoo lapsellensa pelkkää hyvää”.

  15. Ikävä kuulla, että olet saanut paljon negatiivista palautetta. Mielenkiinnosta kysyn, että onko palautetta tullut samalla lailla kaikista aiheista vai oliko tämä lapsen vs vanhemman etu erityisen hankala aihe?

    Minulle ei muuten ole koskaan lähetetty suoraan negatiivista tai edes kriittistä palautetta, vaan kaikki suorat yhteydenotot ovat olleen myönteisiä. Johtuisiko siitä, että en ole netissä niin hirveän aktiivinen, ja FBn kautta ihmiset eivät halua lähettää negatiivista palautetta – siinä kun näkyisi oma nimikin.

    Ekologisesta elämäntavasta evoluutiopsykologian näkökulmasta (lyhyesti): Ihmisestä tuli omistaja maanviljelykseen siirryttäessä. Sitä ennen yksilön asema tuli pitkälti yksilön omien taitojen ja ominaisuuksien (ja hyvässä asemassa olevien sukulaisten) mukaan. Nyt asemaa yhteiskunnassa määrittää omistaminen. Raha ei näy ellei sitä käytä, ja jos asema yhteisössä määräytyy rahan mukaan, on sitä käytettävä – mielellään niin että vaikuttaa varakkaammalta kuin todellisuudessa onkaan. Tämä heijastuu lapsiin, koska vanhemmat haluavat nostaa lapsen asemaa vertaisten (eli toisten lasten) silmissä, ja lapset tietenkin haluavat sitä samaa. Miten kuluttamisyhteiskunnasta pääsisi eroon?

    Ehkä jossain vaiheessa ekologisesta elämäntavasta tulee kunnolla meriitti ja muoti-ilmiö. Tietyllä tapaahan se jo on, sillä esimerkiksi luomuruoka ja laadukkaiden ja kestävien tavaroiden ja vaatteiden ostaminen ei onnistu köyhemmältä. Ekologinen elämäntapa myös vaatii vaivaa. Se on siis selvä osoitus resursseista, koska kaikilla ei ole siihen mahdollisuuksia. Mitä enemmän arvostetussa asemassa olevat ihmiset näyttävät mallia ekologisesta elämäntavasta, sitä arvostetumpaa sellaisesta elämäntavasta tulee. Jatka siis kirjoittamista.

    • Kiitos hyvistä huomioista Tiina! Negatiivista palautetta on tullut suoraan sähköpostilla, Facebookissa ja kasvotusten. Tämän lisäksi blogiin on tullut paljon täysin asiattomia kommentteja, mutta niitä en ole julkaissut.

  16. hyvä että mainitsit saaneesi kielteistä palautetta, jotta saamme tilaisuuden rohkaista sinua kirjoittamaan asioista jatkossakin suoraan. arvostan työtäsi valtavasti. esiinnyt mediassa hillitysti, ystävällisesti ja lempeästi sekä perustelet asiat hyvin. silti ekologisista ja eläineettisistä asioista puhuva joutuu aggressioiden kohteeksi, kun ihmiset luulevat heitä syyllistettävän. kuten itsekin sanoit, ekovanhemmuudesta ei ole kirjaa, joten toivon todella, että jaksat raportoida perheenne käytännön ratkaisuista jatkossakin. toivotan kaikkea hyvää koko perheelle!

Kommentointi on suljettu.

Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.