Viikkopäiväkirja 20 (16.-22.5.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoitin lyhyesti jääkiekon maailmanmestaruuden myötä lajin ympäristövaikutuksista. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle tapasin uuden työharjoittelijamme Anun. Lounasta söin yhdessä Mikael Kallavuon kanssa. Keskustelimme mahdollisesta wikileaks-tyyppisestä ympäristörikosten paljastamissivustosta. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja kokoustin yhdessä puheenjohtajan ja talouspäällikön kanssa. Illalla istuin Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa. Illalla isä tuli vielä yökylään matkalla Joensuusta Brysseliin.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja vastailin Huili-lehdelle lapsen tekemisen ympäristövaikutuksista. Aamupäivällä osallistuin Luonto-Liitossa tehtyyn työsuojelutarkastukseen. Lounaan jälkeen pyöräilin Lauttasaareen, jossa olin puhumassa kansalaistoiminnasta Helsingin Nuorisoasiankeskuksen henkilöstölle. Tämän jälkeen siirryin Kallioon Kallio-liikkeen tapaamiseen, jossa puhuin uudestaan samasta asiasta. Tämän päivän kansalaistoiminta on kuin ilmaveivi. Siinä pitää olla inspiroiva yksilösuoritus, hyvä joukkue ja meininki sekä luova yleisö. Järjestöjen kesken pistimme myös tiedotteen ulos hallitusneuvotteluita koskien.

Keskiviikko: Kävin aamulla läpi sähköpostit ja Facebookin. Kevyen lämmittelyjuoksun jälkeen venyttelin ja tein lihaskuntoharjoittelua. Aamun uutisia seuratessa ei voinut kuin hämmästellä kiekkoleijonien käytöstä. Itselle ei tulisi mieleenkään vetää känniä päälle, jos tietäisi, että joutuu potentiaalisesti antamaan lausuntoja lukemattomille tiedotusvälineille ja esiintymään 100 000 ihmisen edessä. Jääkiekkoteemaa jatkoin myös kirjoittamalla blogin ilmaveivistä: Ilmaveivi ja kansalaisvaikuttaminen: Mitä voimme oppia? Tämän jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa kävin läpi talous-, henkilöstö- ja hallintoasioita. Iltapäivällä Jyrki Katainen julkisti porukan, joka lähti neuvottelemaan hallitusohjelmasta. Samalla varmistui myös se, että olen itsekin mukana säätytalolla. Illalla sovimme Tomin kanssa Ekopopin julkaisutilaisuudesta. Kirja julkaistaan Kirjan ja ruusun päivänä tiistaina 24.5. klo 10 Kansalliskirjaston Monrepos-salissa.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja kahlasin läpi sähköposteja valmistautuen samalla hallitusohjelmaneuvotteluihin. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle hoidin henkilöstöasioita ja kävin läpi työsuojelua koskevia kysymyksiä. Iltapäivällä piipahdin eduskunnassa hallitusohjelmaneuvotteluihin liittyen sekä toimin puheenjohtajana Lapset Luontoon -hankkeen seminaarissa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alkuillan istuin jälleen eduskunnassa hiomassa hallitusohjelmaneuvotteluiden tavoitteita.

Viikonloppu: Osallistuin perjantaiaamusta lähtien säätytalolla käytäviin hallitusneuvotteluihin. Kyse on vähän kuin kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista pienoiskoossa: Tunnelmia säätytalon hallitusneuvotteluista. Viime viikolla pohdittiin Elonkehä-lehden paneelikeskustelussa sitä, mihin katosi radikaali ympäristöliike. Ehkä se löytyy säätytalolta?

Viikko lukuina

– 20 kokousta
– 3 puhetilaisuutta
– 6 blogikirjoitusta
– 1 haastattelu

– 47 km juoksua
– 100 km pyöräilyä

– 104 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.