Rosa Meriläinen: Luontosuhde

Vieraskynäblogissa Rosa Meriläinen

Luonto kuuluu metsään – minä en. Useampikin ympäristöaktiivi on vuosien varrella tullut eteeni sormiaan heristämään, että ei se ole vihreä eikä mikään, jolla ei ole henkilökohtaista luontosuhdetta. Kyllä minulla on henkilökohtainen luontosuhde. Se vain on negatiivinen.

Kannatan minä sukupuolineutraalia avioliittolakiakin, vaikka minulla ei ole homosuhdetta.

Itse asiassa valtaosa asioista, jotka olen poliitikkona kokenut kaikkein rakkaimmiksi ja tärkeimmiksi, eivät kosketa itseäni mitenkään. En ole vammainen, pultsari enkä narkkari. En ole syrjäytynyt, maahanmuuttaja, enkä asu kehitysmaassa.

Olen luonnonsuojelija, joka suojelee itseään luonnolta ja luontoa itseltäni. Minusta on oikein kiva, että luonto on monimuotoisesti siellä jossain, eikä pyri nokkani alle.

En tietystikään ole täysin immuuni niille raikkauden ja pyhyyden kokemuksille, joita avara luonto voi tarjota. Olen kokenut luontoelämyksiä. Esimerkiksi safarilla Etelä-Afrikassa olin kuolla nauruun, kun yksi ruotsalainen kermaperse meni paniikkiin jeeppimme ajettua lentävien termiittien pilveen.

Luonto on siellä jossain, mutta ei missään määrin minua varten. Sehän se on se vihreän ajattelun ydin, että sillä monimuotoisuudella on itseisarvo. Eivät metsät ole puunhalaajia varten. Eivät ne mitään elämyspuistoja ole.

Myönnän kuitenkin, että ihmisen on hyvä sivistyä kaikkien elämänmuotojen suhteen edes jonkin verran. Lapsen on hyvä oppia erottamaan puisto metsästä ja puupelto erämaasta. On hyvä nähdä autiomaa ja Lappi, saaristo ja Seitseminen. On hyvä tietää hämähäkit ja koppakuoriaiset, hait ja hyasintit.

Mutta se, että osaa luetella lentävien lintusten latinankieliset nimet ei kyllä vielä kerro yhtään mitään siitä, osaako tehdä sellaista politiikkaa, jolla lintujen habitaatit säilyvät myös tuleville lintusukupolville.

Henkilökohtaiset elämykset ovat toki henkilökohtaisesti tärkeitä, mutta maailman mitassa olennaista on se, mitä on valmis antamaan kaikille muille: luonnolle. Minä annan rauhan. Pysy siellä vaan. Minä pysyn täällä kantakaupungissa.

Rosa Meriläinen on kolumnisti ja Teoksen tietokirjailija.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.