Viikkopäiväkirja 40 (4.-10.10.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja kylässä Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla. Aamupäivällä viimeistelin verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä. Iltapäivällä annoin haastattelun Sharewoodille: Ekovaikuttaja Leo Stranius Sharewoodiin, vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja olin puhelinpalaverissa tulevan budjettikeskustelun ohjelmaan liittyen sekä istuin Nuorisoasiankeskuksessa pohtimassa Helsingin tulevaa nuorten vaikuttamisjärjestelmää.

Tiistaina kävin aamulla parturissa oppimassa mm. sen, että mökillä voi käyttää kastelukannua suihkuna ja nopeusrajoitusten alentaminen vähentäisi myös ihmisten kiirettä ja stressiä. Lisäksi istuin eduskunnassa www.ilmasto.org -sivuston ohjausryhmän kokouksessa ja tapasin Greenpeacen toimistolla S-Voiman edustajia Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen liittyen. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokouksen asioita. Illalla tein verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä.

Keskiviikkona kävin aamulla kevyellä lenkillä ja olin kommentoimassa YLE:n aamu-tv:ssä liikenteen biopolttoainekeskustelua. Iltapäivällä osallistuin Kepan kehityspoliittisen päivän paneelikeskusteluun ilmastosta ja ihmisoikeuksista kehityspolitiikassa. Paneelin jälkeen istuin Luonto-Liiton Viisikon kokouksessa Thehuoneessa ja kävimme läpi toimistolle tehtyä tilasuunnitelmaa. Alkuillasta olin vielä mukana Luonto-Liiton metsäjaoston kokouksessa keskustelemassa FSC-sertifikaatista. Illan tein verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä.

Torstaina istuin aamupäivän ympäristöjärjestöjen yhteisessä tapaamisessa. Keskustelimme mm. ajankohtaisista kampanjoista, vaalivaikuttamisesta ja eri sektoreiden välisestä yhteistyöstä. Iltapäivän viimeistelin verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä ja alkuillasta minulla oli kunnia luovuttaa Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Hiljainen haavanlehti -palkinnon tutkija LT Marja Heinonen-Guzejeville. Haastattelin Marjaa myös blogiini: Hiljan päivä – Hiljaisuutta, kiitos!

Perjantaina olin aamulla säätytalolla kuuntelemassa EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaardia ja ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä. Keskustelu kansainvälisestä ilmastopolitiikasta jatkui lounaalla Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Venla Virkamäen ja Kirkon ulkomaanavun ilmastoasiantuntija Katri Suomen kanssa. Iltapäivällä piipahdin Tom Henrikssonin kotona. Keskustelimme siitä, millainen on ekologinen koti. Päivän lopuksi istuin vielä Kasvu murroksessa -hankkeen ohjausryhmän kokouksessa.

Lauantaina Annukka yllätti aamulla iloisesti hukuttamalla minut toinen toistaan mukavimpiin syntymäpäivälahjoihin. Sain lahjaksi mm. Harcore zen -kirjan, muistivihkoja, Animalian Pure Vege -paidan ja possuystävä-rätin sekä farkut, pyöräilyhanskat ja nenäliinoja. Tulevan syntymäpäiväni kunniaksi kävin juoksemassa myös 42,195 km juoksulenkin. Aikaa maratoniin kului 4h 11 min. Ilman Annukan kannustusta ja huoltojoukkona toimimista en olisi matkasta selvinnyt. Iltapäivällä söimme pestopastaa yhdessä Elinan kanssa. Illalla katselimme verkosta Megapolis2025-puheenvuoroja ja kävimme kävelyllä.

Sunnuntaina matkustin Orivedelle Luonto-Liiton ja Natur och Miljön Ympäristötoimintapäiville. Syntymäpäivä ei olisi varmasti voinut paljon mukavimmissa merkeissä sujua. Meininki oli todella innostava ja oli iso kunnia pitää viikonlopun päätöspuheenvuoro teemana vaihtoehtoelämä. Orivedeltä kuvittelin meneväni ”Metsän pienet eläimet” -näytelmään, joka osoittautuikin Jannen ja Karoliinan yllätyshääjuhlaksi. Elämäni hauskin ja rohkein huijaus!

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 62 km) ja pyöräilin 83 km Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 73 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen ympärillä olevista kannustavista ihmisitä ja aivan mahtavasta meiningistä. Erityisen kiitollinen olen Annukalle tuesta syntymäpäivän kunniaksi juoksemastani maratonista. Ilman Annukan kannustusta en olisi matkasta selvinnyt. Täytyy myös olla kiitollinen niistä Luonto-Liiton ja Natur och Miljön Ympäristötoimintapäiville osallistuneesta yli sadasta nuoresta, jotka valoivat uskoa siihen, että muutos on sittenkin mahdollinen.

Viikon aikana olen oppinut jälleen kerran se, että muista ihmisistä kannattaa puhua yleensä hyvää. Samaan hengenvetoon olen kuitenkin oppinut, että esimerkiksi Suomen harjoittamasta ilmastopolitiikasta tätä hyvää on kovin vaikea löytää vaikka kyllä siellä jossain sitä on. Viikon aikana olen päässyt perehtymään myös meluun ja sen vaikutuksiin, liikenteen biopolttoaineisiin sekä kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikkaan.

Tulevan viikon aikana olen puhumassa Kauniaisissa radikaalista ympäristötoiminnasta ja Vihdissä ilmastopolitiikasta sekä Vantaan kauppakeskus Jumbossa MetropoliAreena-tilaisuudessa liikennepolitiikasta. Lisäksi tavoitteena on viimeistellä Luonto-Liiton toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2011 sekä lomailla Annukan kanssa viikonloppuna yhteenmenoon 48 tuntia (L&A 48h).

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 40 (4.-10.10.2010)”

Kommentointi on suljettu.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa