Kerjääminen – Mitä pitäisi tehdä?

Helsingin kadulle ilmestyneet kerjäläiset ovat tuoneet esille sosiaalisen mätäpaiseen, joka halutaan pois silmistä. Esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen on kehoittanut ihmisiä olemaan antamatta rahaa kerjäläisille ja monet ovat esittäneet kerjäämisen kieltämistä lailla.

Toisaalta EU-komissaari Lázló Andorin mukaan kerjäämisen kieltäminen lailla vain pyyhkii köyhät pois silmistämme, mutta ei ratkaise itse ongelmaa. Asiasta on kirjoittanut osuvasti myös Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson: Matin ja muiden viitteet kerjäläisistä.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

1. Lahjoita rahaa ihmisoikeustyötä tekeville järjestöille.
2. Vaadi Matti Vanhaselta ja poliittisilta päättäjiltä kieltojen sijaan toimia ongelman ratkaisemiseksi
3. Anna apua hädässä oleville ihmisille

Peter Signer kertoo The Life You Can Save -kirjassa (ks. myös Yltäkylläisten pidot) esimerkin miehestä, joka on matkalla töihin, mutta näkee pienessä lammessa hukkumaisillaan olevan lapsen. Työmatkalaisella on uudet kengät ja kiire töihin. Pitäisikö hänen kuitenkin pelastaa lapsi?

Vastaus on ilmeinen.

1. Ravinnon, suojan ja terveyden puutteista johtuva kärsimys ja kuolema ovat pahasta.
2. Jos vallassasi on estää jotain pahaa tapahtumasta ilman, että itse joudut uhraamaan mitään yhtä tärkeää, on väärin olla puuttumatta asiaan.
3. Lahjoittamalla rahaa avustusjärjestöille voit estää kärsimystä ja kuolemaa. Jos et lahjoita rahaa avustusjärjestöille, toimit väärin.

Itse annan kerjäläisille rahaa satunnaisesti. Suurin rahallinen tuki menee kuitenkin eri järjestöille. Kotitaloutemme lahjoittaa noin 10 prosenttia kaikista nettotuloista hyväntekeväisyyteen.

Mielestäni on yksinkertaisesti selvää, että hädässä olevaa ihmistä tulee auttaa – tavalla tai toisella. Parasta olisi tietysti antaa esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai majoitusta. Vain heikko ihminen kävelee ohi. Vahvoilla on voimia auttaa muita.

Tavarat liikkuvat maailmassa vapaasti ja pian myös ihmiset (muuallakin kuin Euroopassa). Sen myötä globaali eriarvoisuus tulee silmille. Sen voi haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Ja se on tämän inhottavan asian hyvä puoli.

4 kommenttia artikkeliin ”Kerjääminen – Mitä pitäisi tehdä?”

  1. Moi! Minulla rahan antamisessa kerjäläisille mietityttää se, että raha ei välttämättä mene sille henkilölle, jolle sen antaa, vaan organisaatiota pyörittäville kavereille, jotka riistävät näitä usein todella huonokuntoisilta näyttäviä ”houkutuslintuja”. Mitä mieltä olet tästä?

  2. Hei Mirva

    Tuo on varmasti aito ongelma! Toisaalta. Missä on se näyttö, että takana olisi jonkinlaista järjestäytynyttä toimintaa tai rikollisliigoja? Frank Johansson kirjoittaa kolumnissaan tästä hyvin.

    Parasta on tietysti muuttaa yhteiskunnan rakanteita sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse kerjätä. Omasta mielestäni on kuitenkin vastuutonta jättää hädässä oleva ihminen pulaan.

  3. Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kommentoi kerjälaiskeskustelua, ja sanoo, että:
    ” Itse asiassa Suomessa olevat romanikerjäläiset ovat täällä täysin laillisesti, ja he tekevät täysin laillista liiketoimintaa.”

    Siis mitä?
    Onko kerjääminen liiketoimintaa?
    Siinä tapauksessa kerjäläiset syyllistyvät useaan rikokseen, eli liiketoiminnasta tulee maksaa verot, eläkemaksut ym. ja ainakaan suomalaiset eivät voi harjoittaa liiketoimintaa ilman yritystä?

Kommentointi on suljettu.

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Seuraa minua Instagramissa