Kerjääminen – Mitä pitäisi tehdä?

Helsingin kadulle ilmestyneet kerjäläiset ovat tuoneet esille sosiaalisen mätäpaiseen, joka halutaan pois silmistä. Esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen on kehoittanut ihmisiä olemaan antamatta rahaa kerjäläisille ja monet ovat esittäneet kerjäämisen kieltämistä lailla.

Toisaalta EU-komissaari Lázló Andorin mukaan kerjäämisen kieltäminen lailla vain pyyhkii köyhät pois silmistämme, mutta ei ratkaise itse ongelmaa. Asiasta on kirjoittanut osuvasti myös Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson: Matin ja muiden viitteet kerjäläisistä.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

1. Lahjoita rahaa ihmisoikeustyötä tekeville järjestöille.
2. Vaadi Matti Vanhaselta ja poliittisilta päättäjiltä kieltojen sijaan toimia ongelman ratkaisemiseksi
3. Anna apua hädässä oleville ihmisille

Peter Signer kertoo The Life You Can Save -kirjassa (ks. myös Yltäkylläisten pidot) esimerkin miehestä, joka on matkalla töihin, mutta näkee pienessä lammessa hukkumaisillaan olevan lapsen. Työmatkalaisella on uudet kengät ja kiire töihin. Pitäisikö hänen kuitenkin pelastaa lapsi?

Vastaus on ilmeinen.

1. Ravinnon, suojan ja terveyden puutteista johtuva kärsimys ja kuolema ovat pahasta.
2. Jos vallassasi on estää jotain pahaa tapahtumasta ilman, että itse joudut uhraamaan mitään yhtä tärkeää, on väärin olla puuttumatta asiaan.
3. Lahjoittamalla rahaa avustusjärjestöille voit estää kärsimystä ja kuolemaa. Jos et lahjoita rahaa avustusjärjestöille, toimit väärin.

Itse annan kerjäläisille rahaa satunnaisesti. Suurin rahallinen tuki menee kuitenkin eri järjestöille. Kotitaloutemme lahjoittaa noin 10 prosenttia kaikista nettotuloista hyväntekeväisyyteen.

Mielestäni on yksinkertaisesti selvää, että hädässä olevaa ihmistä tulee auttaa – tavalla tai toisella. Parasta olisi tietysti antaa esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai majoitusta. Vain heikko ihminen kävelee ohi. Vahvoilla on voimia auttaa muita.

Tavarat liikkuvat maailmassa vapaasti ja pian myös ihmiset (muuallakin kuin Euroopassa). Sen myötä globaali eriarvoisuus tulee silmille. Sen voi haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Ja se on tämän inhottavan asian hyvä puoli.

4 kommenttia artikkeliin ”Kerjääminen – Mitä pitäisi tehdä?”

  1. Moi! Minulla rahan antamisessa kerjäläisille mietityttää se, että raha ei välttämättä mene sille henkilölle, jolle sen antaa, vaan organisaatiota pyörittäville kavereille, jotka riistävät näitä usein todella huonokuntoisilta näyttäviä ”houkutuslintuja”. Mitä mieltä olet tästä?

  2. Hei Mirva

    Tuo on varmasti aito ongelma! Toisaalta. Missä on se näyttö, että takana olisi jonkinlaista järjestäytynyttä toimintaa tai rikollisliigoja? Frank Johansson kirjoittaa kolumnissaan tästä hyvin.

    Parasta on tietysti muuttaa yhteiskunnan rakanteita sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse kerjätä. Omasta mielestäni on kuitenkin vastuutonta jättää hädässä oleva ihminen pulaan.

  3. Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kommentoi kerjälaiskeskustelua, ja sanoo, että:
    ” Itse asiassa Suomessa olevat romanikerjäläiset ovat täällä täysin laillisesti, ja he tekevät täysin laillista liiketoimintaa.”

    Siis mitä?
    Onko kerjääminen liiketoimintaa?
    Siinä tapauksessa kerjäläiset syyllistyvät useaan rikokseen, eli liiketoiminnasta tulee maksaa verot, eläkemaksut ym. ja ainakaan suomalaiset eivät voi harjoittaa liiketoimintaa ilman yritystä?

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!