Presidentti Halosen puhe Kööpenhaminassa pettymys

Presidentti Tarja Halosen hetki sitten käyttämä Suomen puheenvuoro Kööpenhaminan ilmastokokouksessa oli kova pettymys. Presidentin puheen voi tiivistään suunnilleen seuraavasti: ”Ilmasto on tärkeä ja kaikkien olisi hyvä toimia. Päästöjä pitäisi vähentää ja rahoitusta tarvitaan. Myös naiset ovat tärkeitä. Suomi tekee oman osansa. Tehdään Kööpenhaminasta uusi alku.” Puhe löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Näin ympäripyöreiden lausuntojen takia ei puhujapönttöön kannattaisi välttämättä edes mennä.

Varsinkin kun ennen Halosta puhui mm. Ruotsin ympäristöministeri Andreas Carlgren EU:n puolesta. Rennosti puhunut Carlgren muistutti EU:n tavoitteesta pitää lämpeneminen selvästi alle kahteen asteen ja esitti EU:n päästävähennystavoitteeksi 95 prosentin päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Seychellesin presidentti James Alix Michael uskalsi vaatia vielä enemmän ja vaati lämpenemisen pysäyttämistä 1,5 asteeseen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden palauttamista 350 miljoonasosan tasolle.

Toistaiseksi vaikuttavin oli kuitenkin Malediivien presidentin Mohamed Nasheedin vapaasti ilman papereita pitämä puhe, jossa hän vaati teollisuusmaita sitoutumaan 40 prosentin päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 95 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. Malediivin aikoo itse olla hiilineutraali vuoteen 2020 mennessä. Nasheedin mukaan nyt pöydällä olevat tavoitteet johtavat hiilidioksidipitoisuuden nousuun ilmakehässä 650 miljoonasosaan ja neljän asteen lämpenemiseen.

Mitä Halosen olisi sitten pitänyt sanoa? Esimerkiksi seuraavaa:

”Suomi seisoo pienten saarivaltioiden rinnalla pyrkien pitämään ilmaston lämpenemisen 1,5 asteessa sekä toivoo EU:n sitoutuvan vähintään 40 prosentin päästövähennystavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä. Suomi itse sitoutuu 40 prosentin tavoitteisiin ja toivoo muiden teollisuusmaiden seuraavan perässä. Suomi varmistaa omalta osaltaan, että tuleva ilmastorahoitus on lisäistä suhteessa annettavaan kehitysapuun. Suomi haluaa myös varmistaa, ettei tulevaan ilmastosopimukseen jää porsaanreikiä, jotka mitätöivät kotimaiset päästövähennystoimet. Esimerkiksi metsien nielulaskelmat tulee perustua historialliseen vertailuvuoteen ja sen jälkeiseen todelliseen muutokseen. Suomi ei tyydy Kööpenhaminassa vähempään kuin oikeudenmukaiseen, kunnianhimoiseen ja laillisesti sitovaan ilmastosopimukseen.”

4 kommenttia artikkeliin ”Presidentti Halosen puhe Kööpenhaminassa pettymys”

  1. Puhut ihan asiaa. Olen itse asunut Kap Verdellä seitsemän vuotta ja tiedän mistä pienten saarivaltioiden osalta on kyse. Siinä puhutaan elämästä ja kuolemasta. Se, että muutetaan jonnekein muualle pakoon katastrofia riistää ihmisiltä heidän elämänsä ja kulttuurinsa pohjan.

    Se, onko ilmaston lämpeneminen ihmisen aiheuttamaa vai osa luonnon pitkäaikaista sykliä ei ole releventtia, vaan se, että sen seurauksista pidetään huolta. Tällaisessa tilanteessa ei poliitikkojen ympäripyöreät puheet paljon auta.

    Mitä tulee Presidennti Halosen puheeseen, niin tulee muistaa, että tällaiset ilaisuudet toimivat eläköityville valtion päämiehille ja muille poliitikoille ponnahduslautana kansainvälisiin tehtäviin.

    Haluaisin muistuttaa entisenä YK:n virkamiehenä, että tie huippuvirkoihin käy varmimmin ns, kenttäkokemuksen kautta. Katsokaa vaikka Ahtisaarta.

  2. Hienoa…
    … siis se että Leo / SLL otti Halosen puheen esiin hymistelemättä. Ja kritisoi. Kyllä Köpiksen kaltaisissakin eliittikokouksissa pitää osata improvisoida, esimerkiksi Malediivien presidentin Mohamed Nasheedin imussa. Häpeä Suomelle, aivan turha rooli siellä. Hienoa että kansalaisjärjestöt sentään jotakin yrittivät – ja poistuivat protestiksi.
    Protesti pitää vaan nostaa nyt esiin kunnolla, ja vaihtoehdot!
    yst terv.
    Joensuun virallinen Öisinajattelija

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa