Luin maanantaina (6.7.) Mira Käkösen ja Elina Venesmäen toimittaman, Vuoden Visio -palkinnon voittaneen kirjan Metsän jäljillä. Erinomainen ajatus tuoda kehitysmaiden ja Suomen metsäkeskustelua samojen kansien väliin. Kirja on kauniisti kuvitettu ja helppolukuinen.
Kirjaa lukiessa huomaa nopeasti, että suomalaisen metsäteollisuuden ja tietotaidon suurin synti ei suinkaan ole vanhojen metsien hakkuut kotimaassa. Enemmän on syytä olla huolissaan siitä, mitä suomalaiset metsäyhtiöt ja suomalainen metsäosaaminen tarkoittaa kehitysmaiden sademetsissä. Tästä huolimatta metsäaktivisti ja Luonto-Liiton puheenjohtaja Mauno Särkän artikkeli kotimaisesta metsämaisemasta ja sen tuhoamisesta on pysäyttävää luettavaa.
Lisäksi kannattaa pitää mielessä Risto Isomäen kirjassa esille nostama ajatus puuhiilen valmistuksesta ja käyttämisestä. Puuhiiltä voidaan tuottaa esimerkiksi ruuan lämmittämisen sivutuotteena. Puuhiiltä voidaan käyttää viljelyssä erinomaisen hyvänä lannoitteiden korvaajana. Samalla pystytään kasvattamaan maaperän hiilivarastoa.
Yksi kommentti artikkeliin ”Metsän jäljillä”