EU-asioiden komitean ympäristöjaostossa käsitellään hallinnon ja eri sidosryhmien kanssa tulevian ympäristöministerineuvoston asialistaa ja Suomen kantoja niihin. Osallistuin kokoukseen torstaina 12.2.2008.
On masentavaa seurata kuinka taantumuksellista Suomen ympäristöpolitiikka paikoin on. IPPC-direktiivissa vastustetaan BAT/BREF sitovuutta ja pienille polttolaitoksille tulevia normeja samalla kun suurille laitoksille halutaan lisää joustavuutta. Komission elvytyspaketin yhteydessä Suomi on vastustanut myös alennettua ALV-kantaa ympäristöystävällisiin tuotteisiin. Kaiken huippuna Suomi tukee Tanskan yksinäistä esitystä Gröönlannin valaanpyyntikiintiön lisäämiseksi.
Synkkyydessä on kuitenkin jotain hyvääkin. EU:n valmistautumisessa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin kannat tuntuvat olevan suhteellisen hyvin linjassa komission kanssa (ellei oteta huomioon muutamia itsekkäitä kansallisia erityisintressejä, kuten metsien nielut, teollisuuden kilpailukyky, maksimaaliset joustomekanismit jne.). Tosin on turha odottaa, että Suomi ajaisi ilmastotieteen kanssa linjassa olevia nykyistä kunnianhimoisempia päästövähennysttavoitteita.
Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla määrittelimme Tapani Veistolan kanssa Suomen EU-ympäristöpolitiikan linjaukset saatanan helvetissä kirjoittamaksi.