Alla oleva kolumni/puheenvuoro julkaistiin kuluneella viikolla ilmestyneessä Suomen Luonto -lehdessä.
—
Komission ilmasto- ja energiapaketti: Keep it Cool
Rakennamme räntä-vesisateessa lumiveistoksia Helsingin Lasipalatsin aukiolla. Kyseessä on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Haaga-Helian opiskelijoiden järjestämä ilmastotempauspäivä. Ilmastonmuutos ei näy tuona tammikuun lopun iltapäivänä ainoastaan säässä ja kaupungin katukuvassa, vaan myös ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen tilaisuudessa pitämässä puheessa. Hyvä niin.
Viikkoa aikaisemmin Euroopan komissio julkaisi ilmasto- ja energiapaketin, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia, kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin ja parantaa energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Myös liikenteen biopolttoaineille on asetettu 10 prosentin tavoite.
Todellisuudessa päästövähennystavoitteet tulevat pian koventumaan. Komissio on lähtenyt 20 prosentin päästövähennysvelvoitteesta, vaikka EU on sitoutunut 30 prosentin vähennyksiin, kun kansainvälinen ilmastosopu löytyy. Käytännössä tämä sopu löytyi jo Balin ilmastokokouksessa viime joulukuussa, jolloin teollisuusmaat sopivat 25-40 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2020 mennessä. Tämä on vähimmäispäästömäärä, joka teollisuusmaiden on tehtävä, mikäli ilmaston lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna halutaan pitää alle katastrofaalisen kahden asteen.
Uusiutuvien osalta Suomi sai vastuujaossa helpon tavoitteen. Komission laskentakaavalla Suomen osuudeksi olisi tullut noin 42 prosenttia. Nyt esitys oli kuitenkin vain 38 prosenttia uusiutuvia vuoteen 2020 mennessä. Suomea kevyempiä uusiutuvan energian lisäystavoitteita saivat vain Itä-Euroopan uudet jäsenmaat ja Ruotsi, jonka osuus nousee näin peräti 49 prosenttiin.
Suomen uusiutuvien nykyinen korkeahko (28,5%) osuus perustuu metsäteollisuuden jäteliemien ja -puun käyttöön. Ilman metsäteollisuutta uusiutuvien osuus olisi Suomessa alle 10 %, ja siitäkin huomattava osa muodostuu vanhasta vesivoimasta. Toistaiseksi Suomi ei ole siis tehnyt yhtään mitään uusiutuvien edistämiseksi. Potentiaalia olisi kuitenkin valtavasti.
Suomen helpoista tavoitteista huolimatta komission paketin julkistamisen jälkeen alkoi elinkeinoelämän kitkerä narina. Teknologiateollisuuden ja Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan komission paketti on Suomelle ”kohtuuton” ja ”mahdoton”, jossa ”ilmastopolitiikkaa tehdään hurjilla kustannuksilla”. Todellako?
Komission laskelmien mukaan ilmasto- ja energiapaketin kustannukset tulevat olemaan Suomelle noin 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomen arvioitu talouskasvu oli noin 5 prosenttia. Mikäli mitään toimenpiteitä ei tehdä, Sternin raportti arvioi ilmastonmuutoksen kustannusten olevan luokkaa 5-20 prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta. Tältä pohjalta ajateltuna voisikin kuvitella elinkeinoelämän huutavan, että komission esittämät päästävähennystavoitteet ovat liian maltillisia.
Suomen luonnonsuojeluliiton joukkue voitti norppa-kuutti -teoksellaan ilmastotempauspäivän lumiveistoskilpailun. Muiden joukkueiden teokset olivat myös paljon puhuvia: Kansanedustajien veistoksessa lumiukko oli kiivennyt vedenpaisumusta puuhun turvaan, Helsingin kaupungin joukkueen veistos esitti maassa makaavaa kuollutta lumiukkoa, ja näyttelijät olivat rakentaneet polvistuneen Jussi-patsaan. Opiskelijoiden veistos puolestaan esitti sulavalle jäälautalle pelastautunutta jääkarhua. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä elinkeinoelämän lumiveistos. Olisiko se esittänyt kouristuksen omaisesti savupiippua halaavaa, ja sen ympärille sulavaa, lumiolentoa?
Leo Stranius
Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan puheenjohtaja
