Keskiviikko 17.10.2007 – ilmastonmuutosta oikein kunnolla

Osallistuin aamupäivällä Suomen kestävän kehityksen toimikunnan seminaariin aiheesta ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset. Paikalla olivat puhumassa mm. ministerit Tarja Cronberg, Matti Vanhanen ja Kimmo Tiilikainen. Professori Matti Liski esitteli lisäksi Sternin raportin haasteita ja kritiikkiä.

Vanhasen puhe oli erinomainen. Hänen mukaansa ”elintason nousu pitääkin saavuttaa muilla keinoin kuin energian käyttöä jatkuvasti lisäämällä. Siinä onnistuminen vaatii paljon työtä teknologian kehittämisessä, mutta myös asenteiden muuttamisessa, jotta saamme energian kulutuksen kasvun taittumaan.”. Edelleen Vanhasen mukaan ”Meidän kehittyneiden maiden on näytettävä johtajuutta ja oltava esimerkkinä ja ilman sitä ei tapahdu edistystä maailmanlaajuisesti. Kukaan ei voi kiistää sitä, että Suomi muiden kehittyneiden maiden mukana on vuosien saatossa ollut suurempi päästöjen aiheuttaja kuin esimerkiksi Intia”.

Vanhanen asetti puheenvuorossaan myös energiapoliittisen arvojärjestyksen uusiksi. Hänen mukaansa toistaiseksi hinta on ollut energiapolitiikan ratkaisuissa tärkein argumentti. Nyt tärkeysjärjestyksen tulisi Vanhasen mukaan olla seuraava: (1) vaikutus ilmastoon, (2) vaikutus omavaraisuuteen/energiaturvallisuuteen ja (3) hinta. Vanhasen mukaan pitää olla myös ”valmius käyttää verotusta, määräyksiä, syöttötariffeja tai vihreitä sertifikaatteja ja muita erilaisia kannustimia keinoina ohjata ihmisten ja yritysten päätöksiä”. Vanhasen mukaan tulisi harkita kansallista ilmastosopimusta. Hänen mukaan myös liikenteen ja rakennusten tulee tehdä oma osansa päästövähennyksistä.

Itse kysyin pääministeri Vanhaselta Tuulivoiman syöttötariffeista, pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista ja isojen kaupunkien joukkoliikennetuesta sekä ajatuksia uusista ympäristöverotusinstrumenteista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sain ympäripyöreän vastauksen, että näitä asioita joko edistetään tai sitten niistä keskustellaan mm. työn alla olevassa ilmasto- ja energiastrategiassa.

Seminaarin lopuksi Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen kävi läpi ilmastotavoitteiden taloudellisia vaikutuksia Suomelle. Hänen (vailla pohjaa olevien) laskelmien mukaan pahimmillaan Suomen BKT voisi tippua noin 3,4 prosenttia, työllisyys 3 prosenttia ja kulutus 8 prosenttia, mikäli Suomi vähentäisi 20 prosenttia hiilidioksidipäästöjä vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Vaikka laskelmat pitäisivät paikkansakin, niin kysymyksessä on mielestäni naurettavan pieni kustannus ilmastonmuutoksen rinnalla. Kysehän on käytännössä siitä, että esimerkiksi ensi vuonna talouskasvun sijaan pitäisimme BKT:n nykyisellä tasolla. Tämä tuskin on liian kova hinta ilmastonmuutoksen torjumisesta!

Ilmastoseminaarin jälkeen kävin Annukan kanssa yliopistolla pikalounaalla ja sukkuloin Valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan kestävän kehituksen toimikunnan kokoukseen. Asialistalla oli hallinnon kestävän kehityksen ohjelmatyön ohjeistus, vuosituhannen ekosysteemiarvion kansallinen analyysi sekä Alue- ja paikallisjaoston työohjelman hyväksyminen. Aika tylsä kokous. Harmitti, että niin monet toimikunnan jäsenet, ml. ympäristöministeri Tiilikainen painottivat vapaaehtoisen suojelun merkitystä – samalla kun ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen jaksoi muistuttaa metsien taloudellisen hyödyntämisen hyödyistä.

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen jälkeen pyöräilin Smolnasta takaisin Eduskuntaan. Vuorossa oli tutkijoiden ja kansanedustajien seuran (TUTKAS) seminaari aiheesta ”missä mennään ilmastonmuutoksen hillinnässä?”. Paikalla olivat pitämässä erinomaisia alustuksia mm. Ilmatieteen laitoksen varapääjohtaja Mikko Alestalo ja Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lund. Sen sijaan kansanedustaja Jouko Skinnarin (sdp) kommenttipuheenvuoro meni täysin ohi aiheen.

Illan päätteeksi vuorossa oli vielä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin piirihallituksen kokous. Käsittelimme työsuhdeasioita sekä viimeistelimme talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2008 syyskokousta varten. Kokouksen jälkeen kävin juomassa teetä Hanna Kaisan ja Ursulan kanssa. Vähän myöhemmin joukkoomme liittyi myös Harri.

Torstain ja perjantain olen ensi vuoden suunnittelupäivillä Espoon Meripuistossa. Oi miten ihana paikka!

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa