Tiistaina 20.2.2007

Ilmastokeskustelu jatkuu kiivaana. EU:n ympäristöneuvosto päätti tänään Brysselissä, että EU on valmis vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 %:lla vuoteen 2020 mennessä riippumatta siitä, millä aikataululla EU:n ulkopuoliset maat etenevät. Hyvä näin.

Ympäristöministeriön tiedote löytyy täältä ja KTM:n täältä.

Tämä on kuitenkin riittämätön tavoite. Tarvitaan 30 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä ja 80 prosentin vähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. On turha kuvitella, että Kiina, Intia tai vaikka Bangladesh suostuvat sitoviin päästövähennyksiin elleivät teollisuusmaat vähennä omia päästöjään ensin.

Suomen luonnonsuojeluliiton Jouni Nissinen selvitteli hiukan Vanhasen maanantain höpinöitä työpaikkojen menetyksistä. Kannattaa katsoa tiedote.

Suomi harasi EU:n ympäristöneuvoston päätöstä vastaan yhdessä Puolan kanssa, mutta taipui lopulta siihen. Pahimmillaan Suomi olisi voinut kaataa koko yhteisen näkemyksen omalla itsekkyydellään. Eurooppalaiset ympäristöjärjestöt lähettivätkin hätähuutoja ja ihmetyksiä Suomen kannoista. On valitettavaa nähdä, kuinka Suomesta on tullut kansainvälisen ympäristöpolitiikan jarru. Esimerkiksi Saksa on ilmoittanut sitoutuvansa 40 prosentin päästövähennystavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä. Ruotsi ja Tanska vaativat tässä vaiheessa sitoutumista 30 prosentin päästövähennyksiin. Tämä onkin edellytys sille, että ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä alla vaarallisen kahden asteen.

Ilmastokeskustelun ohella pistimme aamulla liikkeelle Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin tiedotteen Etelä-Espoon yleiskaavasta. Kaava on monella tapaa ongelmallinen. Puutteita on niin arvokkaiden luonto- ja viheralueiden huomioinnissa, kaavamääräyksien löysyydessä kuin yleiskaavan taustalle tehdyissä selvityksissäkin. Kaavaehdotus ei myöskään turvaa riittävästi Etelä-Espoon nykyisen, paikoin jo vakavasti pirstoutuneen viheralueverkoston säilymistä. Lisäksi ympäristö- ja luontojärjestöjen näkemyksiä ei ole kuultu riittävästi.

Jaha. Mitäköhän muuta. Kävimme Annukan kanssa maanantaina juoksemassa. Pakkasesta huolimatta juoksu sujui erinomaisen hyvin. Sen sijaan tiistaina jouduin jättämään Tampereen reissun ja jatko-opintoseminaarin työkiireiden takia väliin. Valmistelimme myös keskiviikkoaamulla lähtevää Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Sipoota koskevaa tiedotetta.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.