Viikonloppu 17.-19.2.

Annukka lähtee perjantaina Turkuun seminaariin ja tapaamaan vanhempiaan. Oma iltani sujuu sopivasti töissä. Illan lopuksi siivoan vielä kotimme – imuroin, tiskaan, kastelen kukat, pyyhin pölyt, pesen vessan ja vien roskat.

Lauantai aamuna nukun pidempään kuin on tarkoitus. Teen esitelmän Eurooppanuorten konferenssia varten EU:n ympäristö- ja kestävän kehityksen politiikasta. Lisäksi muokkaan ja kirjoittelen kolumnia Luonnonsuojelijalehteen sekä kirjoitan ympäristöjärjestöjen kommentit kestävän kehityksen strategian yhteenvetoluonnokseen.

Käymme päivällä lounaalla Annukan vanhempien kanssa jo tutuksi tulleessa Meze-pointissa. Illaksi suuntaamme Etelä-Haagaan Leena Hernesniemen ja Mikko Itälahden järjestämiin ”ihan muuten vain” -bileisiin. Junassa törmäämme Greenpeacessa työskentelevään Harri Lammiin, joka on ollut Sipoonkorvessa lumikävelemässä. Etelä-Haaga on rauhallista ja mukavaa aluetta. Leenalla on mukavaa ja syön liian monta herkullista juustoleipää. Olen enemmän kuin otettu ja imarreltu kun lähtiessämme (aivan liian aikaisin) Leena toteaa meille, että noin ne kaksi Suomen keskeisintä ympäristövaikuttajaa vain käyvät näyttäytymässä pikaisesti, eivätkä jää kunnolla juhlimaan.

Leenalta suuntaamme matkamme Hietalahteen. Tuleva kansanedustaja ja nykyinen kunnallispoliitikko Johanna Sumuvuori ja hänen miehensä Mikko Metsämäki ovat kutsuneet meidät juhliin. Seura on mukavaa ja meno rempseää. Livahdamme kotiin puolen yön maissa samalla kun muut suuntaavan Saunabaariin.

Sunnuntai aamuna käymme Annukan kanssa juoksemassa. Tämän jälkeen onkin jälleen edessä asuntonäyttöjä. Käymme katsastamassa Käpylässä ja Hermannissa yhteensä neljä eri asuntoa. Muutama kiinnostavakin kohde löytyy. Olen kuitenkin aika lailla kypsä koko asunnon hankkimisprosessiin. Tuntuu siltä, että ”sitä oikeaa” ei löydy ikinä. Asuntokierroksen jälkeen ilmottaudun ja valmistaudun Ruotsin valmennuskurssille, joka pidetään kätevästi verkkomuotoisena.

Illalla otan hiukan rennommin ja jumitun katsomaan televisiosta jääkiekkoa. Suomi voittaa Teemu Selänteen ja jonkun toisen maalilla Kanadan 2-0. Tyhmä laji.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.