Nuha pahenee. Työkiireiden takia joudun jättämään väliin jo toisen ilmastopolitiikkaa käsittelevän seminaarin. Tällä kertaa Eduskunnassa olisi käsitelty Suomen roolia kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. En pääse ilmastokeskustelua kuitenkaan pakoon sillä kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan pienryhmän kokouksessa jumitun väittelemään Valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa siitä, mihin ilmastotavoitteisiin Suomi on oikeastaan sitoutunut EU:n kautta ja mitä tästä tulisi kirjata kansalliseen kestävän kehityksen strategiaan. Raivostuttaa. Samalla keskustelen Kepan kanssa siitä, kuinka valmisteilla olevassa strategiassa pyritään sivuuttamaan jopa Suomen omat kehityspoliittiset tavoitteet. Uskomatonta toimintaa.
