Edellisen yön keskustelut painoivat mieltä ja olo oli kuin kipsissä tai sumussa. Matkalla Tampereelle sain kuitenkin käytyä läpi hiukan kasaantuneita sähköposteja sekä tehtyä tieteellisen kirjoittamisen kurssin kurssikaverini harjoitustyön arviota. Englannin kielen kirjallinen kurssi meni leppoisasti. Jäin alakuppilaan kirjoittamaan tiedotetta kansanäänestyskampanjan lopetuksesta ja kerätyistä nimistä EU:n perustuslaista järjestettävän kansanäänestyksen puolesta. Välillä pöydässäni vieraili Anna-Maria Urhonen – aina iloinen ja säkenöivä persoona, joka on aktiivinen kaikessa vihreässä politiikassa sekä hymyilevä Sara Löyttyjärvi, jonka kanssa keskustelimme Annikista ja Tampereen kunnallispolitiikasta.
Tampereen yliopiston kehyviikkojen koordinaattori Johannes Urpelainen oli saanut houkuteltua minut jo syyskuussa tekstiviesteillä vetämään paneelikeskustelua Suomen kehitysyhteistyörahoituksesta ja YK:n vuosituhattavoitteista. Valitettavasti paikalla oli minun, kokoomuksen kansanedustajan Kimmo Sasin ja Kepan kehituspoliittisen sihteerin Tytti Nahin lisäksi vain neljä eksyneen oloista kuulijaa.
Hiukan vaisusta paneelista Tampereella päädyin Helsingin Lauttasaareen, kaatosateeseen etsimään Villa Salin -nimistä paikkaa. Ihastuttavassa talossa vietettiin Heidi Hautalan 50-vuotisjuhlia. Mahtava ja voimaannuttava päätös hiukan uneliaalle päivälle. Paikalla oli huomattava osa vihreän liikkeen menneisyyden ikoneita ja kulttuurivaikuttajia. Syntyi epätodellinen olo, kun sai nauttia small-talkia nuoruuden idoleidensa kanssa. Parasta antia olivat erikoinen kirjallisuuspiiri ja vuoden 1979 Aura-lehden selailu.
