10 asiaa luonnon monimuotoisuudesta

Potsdam-instituutti julkaisi 25.3.2022 hyvän listan siitä, mitä meidän kannattaisi erityisesti huomioida tai muistaa biodiversiteetistä.

Kuva: © pixabay.com · Atlantios / Potsdam Institute

Tässä muutama poiminta tai nosto raportista:

1. Pidetään huolta hiilinieluista. Maan ja merien ekosysteemit ovat toistaiseksi sitoneet noin 55 prosenttia ihmisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näiden ekosysteemien tuhoaminen vapauttaa hiilidioksidia ja vaurioittaa ekosysteemien kykyä sitoa sitä lisää. Ilmastostressin vuoksi monet metsät ovat alttiimpia hyönteistuhoille tai metsäpaloille.

2. Suhteemme luontoon ja eläimiin tekee meidät sairaaksi. Luonnon monimuotoisuus auttaa myös terveyden vahvistamisesta. On arvioitu, että 75 prosenttia tartuntataudeista, mukaan lukien COVID19, on zoonooseja eli eläimistä ihmisiin tarttuvia tauteja. Mitä enemmän valloitamme luontoalueita ihmistoiminnan käyttöön ja edistämme luonnon tuhoa tehomaataloudelle ja eläintuotannolla, sen suuremmaksi käy uusien vakavien tartuntatautien riski. Lisäksi tuotantoeläimille syötetyt antibiootit tekevät bakteereista entistä vastustuskykyisempiä. Luontokadon ehkäisyssä on kyse myös välittömästä ihmisten terveyteen liittyvistä seikoista.

3. Katse maan alle. Luonnonsuojelussa huomiota saavat luonnollisesti ihmiselle tutut ja suuret eläimet, kuten tiikerit, norsut ja pandat. Se, mikä jää helposti huomaamatta, on pinnan alla kytevä ja sykkivä monimuotoisuus. Maan alla olevat mikro-organismit ovat tärkeitä kaikelle maan päällä kasvavalle. Meidän tulee pitää huolta myös tästä osasta monimuotoisuutta.

4. Ohjataan rahat luonnonsuojeluun eikä sen tuhoamiseen. Tällä hetkellä noin 140 miljardia dollaria käytetään vuosittain biologisen monimuotoisuuden suojeluun maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan käytämme kuitenkin 500 miljardia dollaria julkista tukea sekä arviolta 2 600 miljardia yksityisiä investointeja aloille, jotka vahingoittavat luonnon monimuotoisuutta.

Kaikki elämä on riippuvaista luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Maapallon rajallisuuden kanssa ei voi neuvotella. Ei ole kohtuutonta vaatia 30-50 prosenttia alueista suojeluun. On radikaalia ja kohtuutonta ajatella, että nykymeno voisi jatkua tai, että ihmisen käytössä pitäisi olla 50-70 prosenttia koko maapallon pinta-alasta. Tällä hetkellä 77 % maa-alueista lukuun ottamatta jään peittämää Etelämannerta on jo muutettu voimakkaasti ihmisten käyttöön.

Listan takana on 45 tutkijaa, jotka ovat nostaneet kymmenen luonnon monimuotoisuuden avainaluetta, jotka linkittyvät myös erottamattomasti toisiinsa.

Tässä Potsdam-instituutin 10 pakollista tietoa luonnon monimuotoisuuden tutkimuksesta.

  1. Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden suojelu yhdessä
  2. Planetaarisen terveyden vahvistaminen
  3. Piilotetun biologisen monimuotoisuuden huomioon ottaminen
  4. Biokulttuuristen elinympäristöjen edistäminen
  5. Metsien kestävä käyttö
  6. Maatalouden muutos
  7. Maan ja luonnonvarojen suojelu
  8. Kansainvälisen infrastruktuurin ja kestävän kehityksen koulutuksen laajentaminen
  9. Tutkimustiedon saatavuuden ja avoimen käytön varmistaminen
  10. Biodiversiteettiä edistävien kannustimien asettaminen

Koko raportti luettavissa ja ladattavissa täältä.


Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa