Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 4

Tyytyväinen elämä on meidän jokaisen velvollisuus. Tämä velvollisuus meidän on täytettävä siitä syystä, että voimme auttaa heikompia, erityisesti niitä, jotka eivät muuten omasta puolestaan pysty puhumaan tai toimimaan. Tyytyväisellä elämällä ei ole juurikaan tekemistä maineen, rahan tai ulkoisten mittareiden kanssa.

DSCN1758Tyytyväinen elämä luodaan kahdella asialla: Halulla ja vastuulla. Halu on sitä, että sinä et ole narun päässä oleva nukke tai ohjelma, vaan ohjelmoija. Halu on sitä, että sinulla on nälkä, innostus, uteliaisuus, unelmat ja tavoitteet.

Tässä viikon vinkit hyvään elämään. Yksi jokaiselle päivälle.

1. Elämän laatu on usein kiinni siitä, miten käytät ajatuksen voimaasi. Pätevyys, taidot, lahjat, historia ja sattuma määräävät vain harvoin elämäsi laatua tai sen tapahtumia. Ne ovat pikemminkin voimavaroja, joista voi ammentaa ja ottaa oppia.

2. Älä lannistu lannistuskulttuurista. Harva katuu sitä jos yrittää parhaansa. Ihmiset pelkäävät liikaa lannistajien tuomioita. Monet keskittyvät helposti siihen, mitä eivät osaa ja mitä eivät ole sekä siihen mikä ei ole mahdollista tai sopivaa. Lapsi kohtaa lukemattoman määrän kieltoja jokaista kannustavaa sanaa kohti. Pitää uskaltaa yrittää enemmän kuin mitä on tai osaa. Mukavuusalueen ylitys ja varman suorituksen hylkääminen ovat omiaan rakentamaan tyytyväistä elämää.

3. Ota vastoinkäymiset ilolla vastaan. Mitä tyytyväisempi sinusta tulee, sitä enemmän kohtaat vastoinkäymisiä ja niitä, jotka haluavat lannistaa. Vastoinkäymisiä tarvitaan, jotta voit kehittyä ihmisenä. Riemuitse siis jokaisesta vastoinkäymisestä.

4. Puolusta omia arvoja ja heikompia. Luovuttaminen, alistuminen ja välitön tarpeentyydytys ovat niin yleisiä, että niitä, jotka tavoittelevat jotain muuta, pidetään kummajaisina. Tarinoissa orjat ovat niitä, jotka alistuvat ja sankarit niitä, jotka nousevat puolustamaan omia arvojaan ja heikompiaan. Tyytyväisen ihminen ei alistu. Älä jää kiinni saavutettuihin etuihin ja siihen, mitä sinulla oli eilen. Sankarit ovat niitä, jotka päästävät rohkeasti irti.

5. Palvele ja auta muita pyyteettömästi. Jos et laske omia palveluksia, et pysty myöhemmin laskemaan sinulle tehtyjä palveluksia. Moraaliset valinnat tuottavat aina tyytyväisyyttä moninkertaisesti.

6. Kohtaa ylivoimaisia haasteita. Vain sanakirjassa menestys tulee ennen työtä. Kannattaa alentaa itsesi, jotta sinut voidaan myöhemmin ylentää. Kannattaa ottaa sellaisia haasteita, jotka tuntuvat ylivoimaisilta tämän hetken kykyihisi tai voimavaroihisi nähden. Tyytyväinen ihminen on ahkera ja ottaa vastaan haasteita.

7. Verkostoidu. Ylivoimaisten haasteiden voittaminen on mahdollista vain liittoutumalla muiden kanssa. Etsi samanhenkisiä tai saman päämäärän itselleen ottamia ihmisiä ja yhdistä voimavarat heidän kanssaan. Ota mallia niiltä, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen.

Olennaista matkalla hyvään elämään on tarkoituksen etsiminen, aiemmin kuljetun elämän hylkääminen, oman pienuuden ja heikkouden tunnustaminen, ylivoimaisten haasteiden kohtaaminen sekä liittoutuminen muiden kanssa. Kun kohtaat arkielämää suuremman haasteen, alat kasvaa ihmisenä. Aivan kuten kunto paranee sitä rasitettaessa. Metsässä kävellessä kannattaa valita se polku, joka on vähemmän tallattu.

* * *

Tässä kirjoitussarjassa nostan esille askelmerkkejä tyytyväisen ja hyvän elämän luomiseen. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut.

Ajatukset eivät ole suinkaaan omiani, vaan lainattu suoraan muilta sekä kirjoitettu ja sanottu eri yhteyksissä varmasti lukemattomia kertoja. Haluan kuitenkin välittää mielestäni parhaimpia käytäntöjä edelleen eteenpäin.

Kirjoitussarjan edellinen osa on luettavissa täältä: https://leostranius.fi/?p=1364

2 kommenttia artikkeliin ”Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 4”

  1. Nämä ovat sopivan tuntuisia askeleita. Kiitos sinulle muiden viisaiden ajatusten edelleen välittämisestä.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa