Käpylä-lehti: Mistä lapseni halusi minun kirjoittavan?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Käpylä-lehdessä joulukuussa 2020.

Mistä lapseni halusi minun kirjoittavan?

Halusin antaa äänen lapsille vuoden viimeiseen Käpylä-lehden Takaikkunaan.

Kysyin 9-vuotiaalta lapseltani, mistä hän haluaisi minun kirjoittavan Käpylä-lehteen. Hänen mukaan minun pitäisi kirjoittaa ilmastonmuutoksesta. Lapsi toivoi, että ilmastokriisi pystytään pitämään hallinnassa emmekä joutuisi kohtaamaan äärimmäisiä sääilmiöitä. 

Kysyessäni tarkemmin aihetta ja näkökulmaa, lapseni toivoi, että Käpylässä olisi vähemmän autoilua ja enemmän biokaasu- ja sähköautoja, ei tehtäisi uusia rakennuksia ja istutettaisiin lisää metsää.

Aiemmin samalla viikolla pyöräilin toisen lapseni (6-vuotias) kanssa päiväkodista kohti kotia ohi vanhan Kätilöopiston sairaalan. Molemmat lapseni ovat syntyneet tuossa massiivisessa rakennuksessa. Syksyn pimeänevässä iltapäivässä yhdessä rakennuksen ikkunassa paloi valo. Lapsi osoitti ikkunaa ja kysyi mitä talolle ollaan tekemässä. Lapsi tietää aikaisempien keskustelujemme pohjalta, että rakennus on tyhjillään. 

Vastasin lapselleni että rakennuksen kohtalo on vielä auki ja kysyin vastaavasti, mitä hän toivoisi, että huonosta sisäilmasta kärsivälle kiinteistölle tehtäisiin. Hänen vastaus oli suora. Hän toivoi, että rakennus puretaan ja tilalle tehtäisiin lähimetsä, jossa olisi myös lasten leikkipaikkoja. Lapsi katsoi vielä silmiini ja kysyi toiveikkaasti: “Voisitko isi päättää, että siihen tulisi lähimetsä?” Ei hullumpi idea. 

Ei ole tietysti sattumaan, että lapseni puhuvat ilmastonmuutoksesta ja lähimetsien puolesta. Niistähän itsekin olen puhunut koko lasten elinajan. Emme omista autoa ja olemme pyöräilevä perhe. Emme ole koskaan lentäneet lasten kanssa minnekään. Kotona syömme ilmasto- ja ympäristösyistä vegaaniruokaa. Pyrimme ostamaan kaikki tavarat käytettynä ja perustelemme valintojamme lapsille ympäristösyillä. 

Olennaista on kuitenkin huomata, että ilmastoystävällinen arki ei ole meille tarkoittanut ahdistusta tai kurjistamista. Päin vastoin kyse on paljon paremman arjen ja hyvinvoinnin saamisesta tilalle. Ilahduttavaa on, että nyt 6- ja 9-vuotiaat lapset näkevät jatkuvasti ympärillään erilaisia asioita, joissa voi edistää päästöjen vähentämistä tai luonnon monimuotoisuutta. 

Ehkä erityisesti näin joulun alla on hyvä pysähtyä miettimään, mikä oikeasti on omassa elämässä ja arjessa kaikkein tärkeintä. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! 

Leo Stranius

Kirjoittaja on Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja toimitusjohtaja