Jätkäsaaren tornihotelli: Jaa vai ei?

Jätkäsaari havainnekuva tornihotelliKaupunginvaltuusto päättää keskiviikkona 15.5.2013 Jätkäsaaren tornihotellia koskevasta asemakaavan muutoksesta.

Kokouksen esityslista ja kokousmateriaali löytyy täältä.

Kyseinen tontti on varattu AB Invest AS:lle korkeatasoisen hotellirakennuksen suunnittelua varten. Voimassa olevassa kaavassa rakennus on 16-kerroksinen.

Asemakaavan muutos mahdollistaisi AB Invest AS:n kaavaileman 33-kerroksisen kongressihotellin rakentamisen Jätkäsaareen.

Rakennus olisi valmistuessaan kantakaupungin korkein rakennus 113 metrin korkeudella. Vertailun vuoksi esimerkiksi Stadionin torni on 72 metriä korkea.

Kävin viikonloppuna läpi aiheesta saatavilla olleen materiaalin. Ohessa kahdeksan huomiota päätöksenteon pohjaksi:

1. Jätkäsaaren tornihotelli toisi Helsingille työpaikkoja ja maanvuokratuloja. Elinkeinovaikutuksia koskevan selvityksen mukaan Jätkäsaaren tornihotellilla toisi uusia työpaikkoja majoitus- ja palvelualoille arviolta 100 henkilötyövuoden edestä. Hotellin rakentamisen aikaisen työllistämisvaikutuksen arvioidaan olevan noin 1500 henkilötyövuotta. Maanvuokratuloina hotelli tuottaisi kaupungille noin 800 000- 900 000 euroa vuodessa ja vaihtoehtoisesti tontin myynti noin 16-18,6 milj. euroa kertaluonteisena kauppana. Lisäksi saataisiin tuloa kiinteistöveron muodossa ja hotellissa työskentelevien, Helsingissä asuvien työntekijöiden verotuloina.

2. Paikalliset asukkaat ja kaupungin toimielimet kaupunginhallitusta ja kaupunkisuunnittelulautakuntaa lukuun ottamatta näyttävät suhtautuvan hankkeeseen vähintään kriittisesti. Esimerkiksi Kaupunginmuseon johtokunta, yleisten töiden lautakunta ja kiinteistölautakunta ovat antaneet kriittisen lausunnon kaavamuutoksesta.

Tornia koskevassa infotilaisuudessa (9.1) puheenvuoroja käyttäneet asukkaat vastustivat yksimielisesti suunnitelmaa. Kaavamuutosehdotus huolestuttaa asukkaita ei ainoastaan Jätkäsaaressa vaan myös Lauttasaaressa, Ruoholahdessa, Kampissa, Punavuoressa ja Eirassa.

3. Kaupunginmuseon johtokunta ei puoltanut asemakaavaehdotusta. Museon johtokunta katsoi, että Jätkäsaaren tornihanke on ristiriidassa Helsingin merellisen maiseman, kantakaupungin rakentamisen mittakaavan ja maamerkkien sekä niihin liittyvien kulttuurihistoriallisten arvojen vaalimisen kanssa.

4. Kiinteistölautakunnan mukaan yksittäisen näin korkean hankkeen sijoittaminen kantakaupunkiin kiinteästi liittyvälle alueelle ei ole perusteltua kaupunkikuvallisista syistä. Hanke tulisi toteuttaa nykyisen voimassa olevan asemakaavan ja kaupunginhallituksen tontinvarauspäätöksen mukaisesti enintään 16-kerroksisena.

5. Yleisten töiden lautakunnan mukaan torni vaikuttaa haitallisesti kansallismaiseman kohokohtiin lähestyttäessä Helsinkiä mereltä alistaen vanhat maamerkit sivurooliin. Torni dominoi historiallisen keskustan maisemaa erityisesti lähestyttäessä mereltä Länsisatamaa. Yleiskaava ei salli historialliseen keskustaan korkeita rakennuksia. Tornin ei tarvitse olla 33 kerrosta korkea muodostuakseen Jätkäsaaren maamerkiksi. Kulttuurihistoriallisten arvojen vaalimisen niin vaatiessa on tornia madallettava.

6. Edelleen Helsingin korkean rakentamisen ohje vaatii korkealta rakentamisesta seuraavaa:
-korkeampia vaatimuksia suunnittelijoille, suunnitelmien esittämistä tavanomaista aiemmassa vaiheessa, totuttua perusteellisempina ja osin uusiakin selvityksiä
-korotettua toteutuksen laadunvarmistusta
-poikkeuksetta ulkopuolista tarkastusta.

7. Toisaalta torni varjostaa lähinnä merta ja Jätkäsaari on uusi alue, jolla voisi ihan hyvin olla erilainen ilme. Torni näkyy lähinnä Mechelininkadulle ja esimerkiksi Salmisaaren hiilivoimalan piippu on noin 150 metriä korkea, kun tornihotelli kohoaa ”vain” 113 metrin korkeuteen. Edelleen torni on sen verran sivussa, että Suomenlinnan Kustaanmiekasta Eteläsatamaan avautuva kansallismaisema ei välttämättä muutu merkittävästi.

8. Suomen Arkkitehtiliitto (SAFA) on kuitenkin vuonna 2011 omassa lausunnossaan todennut seuraavaa:
”korkean rakentamisen hankkeista on esitetty sijoitettavaksi alueille, joilla niiden vaikutukset kaupunkikuvaan ovat huomattavia. Erityisen herkkiä paikkoja ovat kaupungin avoimet merenranta-alueet – esimerkkeinä Jätkäsaari ja Kalasatama, joilla korkean rakentamisen vaikutus ja näkyvyys on poikkeuksellisen suuri.”

Yllä olevan perusteella tornihotellin tuomat elinkeinohyödyt eivät mielestäni riitä kattamaan siitä aiheutuvaa mahdollista haittaa kaupunkikuvalle.

Mikäli tornihotelli kuitenkin rakennetaan, pitäisi sen olla jotakin erityistä ja näkyvyytensä arvoinen. Esimerkiksi ekorakentamisen malliesimerkki. Olisi ihan hienoa, jos Helsinkiin saataisiin Malmön Västra Hamnenin Turning Torson kaltainen maamerkki. Bulkkituotetut kongressihotellikeskukset, millainen tornista nyt näyttäisi tulevan, eivät ansaitse Helsingin maamerkin tuomaa huomiota.

Kannattaa katsoa myös Pasi Toiviaisen ympäristönäkökulmasta kirjoitettu teksti korkeasta rakentamisesta: Tornitalot on murhaa – Helsingin tornitus lopetettava

6 kommenttia artikkeliin ”Jätkäsaaren tornihotelli: Jaa vai ei?”

  1. Hyvin tehty lista. Mä nostaisin vielä pari lisäasiaa puoltavalle puolelle:

    Juuri tuossa paikassa kongressihotelli tuo rahaa kuluttavia asiakkaita Jätkäsaaren kivijalkakauppoihin, ravintoloihin ja kahviloihin. Tällä voi olla iso merkitys siinä kasvaako Jätkäsaaresta nukkumalähiö vai elävä kaupunginosa.

    Torni on tällä kertaa jalankulkijan näkökulmasta kaavoitettu fiksusti kadun varteen ja se on osaltaan luomassa tuohon Jätkäsaaren kohdalle korttelikaupungin vaikutelmaa. Se on myös kaavoitettu varsin taiten siten ettei siitä muodostu merkittävää estevaikutusta rannan ja kadun väliin.

  2. Malmön Turning Torso on mielenkiintoinen vertailukohta Jätkäsaaren tornihotellille. Täällä tasaisessa ja aukeassa Skånessa sen kyllä huomaa olevan kauas näkyvä maamerkki (190m), joka erottuu kymmenien kilometrien päähän joka suuntaan kun katsoo vähänkin korkeammalta. Toisaalta Malmön ja Kööpenhaminan välisen sillan (Öresundsbron) pylonit kurottavat vieläkin korkeammalle (204m). Lisäksi täällä maisemaan kuuluvat korkeat tuulivoimalat, mutta niistä ei ole maamerkeiksi koska niitä on joka paikassa. Jätkäsaaren tornihotelli (113m) näkyisi oikeasti kauas lähinnä merelle.

    Vaikka Malmö on vanha kaupunki, ei sillä ole historiallista merellistä silhuettia, vaan näkymää hallitsevat lähinnä sataman valtavat rakennukset ja nosturit, sekä edellä mainittu Turning Torso. Myös Juutinrauman salmen toisella puolella Kööpenhaminalta puuttuu merellinen silhuetti. Sielläkin maisemaa dominoivat satamarakennukset, öljysäiliöt ja tehtaanpiiput. Vanhan kaupungin näkee sitten kun menee vanhaankaupunkiin.

    Kysymys on siitä, miten alue haluaa profiloitua. Sekä Turning Torso, Öresundbro että tuulivoimalat viestivät, että tämä alue ei ole jäänyt suojelemaan pitkää historiaansa, eikä ole pyrkinyt pysäyttämään maiseman kehitystä jollekin tietylle aikakaudelle. Täällä katsotaan rohkeasti tulevaisuuteen, vaikka se muuttaakin historiallista maisemaa. Malmön ja Göteborgin asukkaat kutsuvatkin Ruotsin länsirannikkoa Ruotsin etupuoleksi (Sveriges framsida).

    Mielestäni historiallisen näkymän reuna-alueet tai tausta eivät saisi olla todellista painoarvoaan tärkeämpiä argumentteja korkeasta rakentamisesta päätettäessä. Oleellisempaa on miettiä hotellin vaikutuksia alueen viihtyvyyteen ja lähimaisemaan (Jätkäsaari on joka tapauksessa uusi alue, ja sitä tuskin rakennetaan empire-tyyliseksi), liikenteeseen (Jätkäsaari on hankalasti saavutettava pussinperä), ja osaltaan työllisyyteen ja kaupungin tuloihin.

    Leon oma pointti kirjoituksen lopussa on ehdottomasti huomionarvoinen. On tärkeää pitää mielessä, että vaikka rakennettaisiin modernia, sen ei tarvitse olla rumaa. Helsingin ylle ei tarvita neuvostopalatseja sen enempää kuin rahan linnakkeitakaan.

  3. Leo, valitsitpa onnettoman kohteen ”ekorakentamisen malliesimerkiksesi”. Alun perin Santiago Calatravan Malmöön suunnitteleman Turning Torson budjetiksi kaavailtiin hulppeita 55 miljoonaa euroa, mutta lopullisten rakennuskustannusten arvioidaan nousseen liki kolminkertaisiksi. Wau! Erikoisen muotonsa takia Turning Torson teräsbetonirakenteet ovat yhtä massiiviset kuin ydinvoimalassa. Ei kovin ekoa.

    Jos jonkinlaisia ekotorneja on pakko etsiä, niin ennemmin vaikka jutussa mainitsemani Ken Yeangin töistä – joskin ongelmansa on niissäkin. Tai miksei sitten haviteltaisi puutorneja…

  4. Leo,

    käy lukemassa hs 1.5.2013 kaupunkisivuilta juttu Tuoki hotellin rakentaminen tuhansia työpaikkoja. Valitettavasti en käytössäni olevilla laitteilla saa laitettua suoraa linkkiä, mutta tässä pari siteerausta:

    ”Helsingin kaupunki selvitti, että Jätkäsaaren hotellin rakentaminen työllistäisi 1500 kahdeksi vuodeksi. Arvio perustui arvostukseen ja laskuvirheeseen.”

    ”Selvityksen pohjana on Rakennusteollisuus RT:n VTT:llä teettämä tutkimus. Sen mukaan miljoonan euron sijoitus rakentamiseen tuottaa 16 henkilötyövuotta. Helsinki laski, että koska hotellin rakentaminen maksaisi 92 miljoonaa, se tuottaisi 1500 työpaikkaa vuodessa…. RT:n teettämän tutkimuksen tulosta ei voi muutenkaan suoraan soveltaa tornihotelliin. ”Luku on laskettu normaalituotannosta eli se ei suoraan päde kalliisiin ja monimutkaisiin hankkeisiin”, sanoo rakentamisen kehittämisen johtaja Jukka Pekkanen RT:stä…. Jätkäsaaren tornihotellin kohdalla joutuu siis arvaamaan, paljonko miljoonan euron sijoitus työllistää.”

    Harmi, että juttu julkaistiin vappupäivänä, jolloin ilmeisen harva valtuutettu on lehtensä kunnolla lukenut. Mutta työllisyysvaikutus ei siis ole sitä, mitä itseasiassa Hesarissakin itsessäänkin on vapun jälkeen käytetty.

  5. Hyvä Leo, hyvä lista!

    Ihan vain yksityiskohtana: Kohtaa 7. en itse ymmärrä – ja samaa perusteluahan mm. Hannu Oskala on käyttänyt tornin puolesta. Sillä kyllähän torni hallitsisi näkymää myös tulevina vuosina rakennettavan Telakkarannan suunnasta, jonka elävöittäminen on ymmärtääkseni kaupungin suunnitelmissa.

Kommentointi on suljettu.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa