Viime syksynä Maailmanpankin raportti varoitti, että ihmiskunnalla on edessä neljä astetta lämpimämpi maailma.
Siedettävänä rajana on pidetty kahta astetta.
Samaan aikaan kansanväliset neuvottelut etenevät liian hitaasti, ja päästöt ilmakehässä kasvavat.
Onko mitään tehtävissä? Joudummeko äärimmäisessä tilanteessa turvautumaan ilmastonmuokkaukseen (geoengineering) eli viilentämään maapallon ilmakehää keinotekoisesti?
Yhä useammat tutkijat ovat alkaneet etsiä keinoja, joilla ihmiskunta voisi muokata ilmakehää ja estää hallitsemattoman lämpenemisen.
Millaisia vaihtoehtoja ilmastomuokkaukseen on olemassa?
Käytännössä ilmastomuokkausta koskevat keinot jaetaan usein kahteen eri ryhmään. Ensinnäkin meillä on keinoja, jotka pyrkivät poistamaan hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoimaan sitä (carbon dioxide removal). Toisekseen meillä on keinoja, joilla voidaan pyrkiä pienentämään maanpintaan ja ilmakehään imeytyvää auringonsäteilyä (solar radiation management).
(1) Yksinkertaisimmillaan voimme poistaa hiilidioksidia ilmakehästä esimerkiksi metsittämällä tai lisäämällä merten kykyä sitoa hiilidioksidia. Tämä on todennäköisesti kustannustehokkain, luotettavin ja turvallisin keino viilentää ilmakehää. Valitettavasti vain juuri tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sellaisia toimia tai poliittista tahtoa, että tämä olisi mahdollista.
(2) Toisekseen voimme lisätä auringon valon heijastumista esimerkiksi avaruuspeileillä. Voimme lisätä myös maanpinnan heijastavuutta maalaamalla katot valkoisiksi tai päällystämällä aavikkoja heijastavalla materiaalilla. Näistä keinoista avaruuspeilit olisivat suunnattoman kalliita eikä sopivaa tekniikkaakaan ole oikein edes olemassa. Myös riskit ovat merkittävät. Mitä jos ilmakehä jäähtyy liikaa eikä peilejä saada pois?
(3) Edelleen voimme muokata joko alailmakehän tai stratosfäärin heijastavuutta. Alailmakehään voidaan suihkuttaa suurilla laivoilla meripisaroita. Meripisaroiden levittämisen aiheuttama viilentäminen jakautuisi kuitenkin alueellisesti epätasaisesti ja vaikutukset olisivat arvaamattomia.
Kaikkein potentiaalisin esillä ollut keino lieneekin rikkiyhdisteiden lisääminen ilmakehään. Toisaalta tämä aiheuttaisi terveys- ja ympäristöongelmia. Hiukkasten lisääminen stratosfääriin pahentaisi myös otsonikatoa ja voisi vaikuttaa monsuunikiertoon ja siihen liittyviin sateisiin. Tällä taas voi olla vaikutusta miljardien ihmisten ruokahuoltoon.
Kaikesta huolimatta juuri rikin kuljettamista stratosfääriin (noin 10-20 kilometrin korkeuteen) pidetään kaikkein kustannustehokkaimpana keinona muokata ilmakehää. Vaikutusten alueellinen jakautuminen olisi myös suhteellisen tasaista verrattuna alailmakehän muokkaukseen.
Viime joulukuussa Helsingissä järjestettiin ”Ilmastonmuokkaus ilmastonmuutoksen hillinnässä” -seminaari. Seminaarissa ilmakehäfysiikan asiantuntija Theo Kurtén Helsingin yliopiston fysikaalisen kemian laboratoriosta esitteli aiheesta tehtyjä tutkimuksia.
Stratosfääriin kuljetettavan rikkimäärän tarvitsisi olla vain joitain kymmeniä tuhansia tonneja päivässä. Kurténin mukaan Berliinin ilmasiltaa pitkin kuljetettiin vihollisten häiritsemänä tavaraa parhaimmillaan potkurikoneilla noin 9000 tonnia päivässä. Vaikka stratosfääriin kuljettamisessa on omat haasteensa, on 10 000 tonnia päivässä loppujen lopuksi aika vähän. Homma olisi myös pelottavan halpaa. On arvioitu, että operaation kustannukset olisivat joitakin miljardeja euroja vuodessa. Käytännössä siis Suomikin pystyisi yksin toteuttamaan koko operaation. Kuka takaa, ettei ilmaston lämpenemisestä pahasti kärsivä kehitysmaa ryhtyisi ihmisten eloonjäämiseksi tähän riippumatta siitä, mitä mieltä kansainvälinen yhteisö on?
Kaikkein tehokkainta on tietysti päästöjen vähentämien vähentämällä energiankulutusta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Samaan aikaan hiilensidonta esimerkiksi lisääntyvään metsäpinta-alaan olisi ideaali ratkaisu.
PS. Ilmastomuokkauksen lisäksi on ehdotettu myös ihmismuokkausta (human engineering).
Keinoja voisivat olla esimerkiksi ihmisten fyysisen koon pienentäminen, syntyvyyden alentaminen, ihmisten tekeminen yliherkäksi punaiselle lihalle tai silmien muokkaaminen siten, että ihmiset voisivat työskennellä ilman valoja. Myös ihmisten epäitsekkyyden ja empatiakyvyn lisäämistä lääketieteellisesti on ehdotettu. Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Guardian: Bioengineer humans to tackle climate change, say philosophers.
Niin. Ehkä oikeasti kannattaisi mieluimmin vain vähentää päästöjä ja luopua fossiilisista polttoaineista, kuin turvautua ilmakehän tai ihmisten biologiseen muokkaukseen.
Veden tai vesihöyryn lisääminen ilmakehään itse asiassa _voimistaisi_ kasvihuoneilmiötä. Tuon kuvan ruiskuttamistempun keksijä olikin muistaakseni arkkitehti, ei ilmastotutkija tai meteorologi
Kaasufaasissa olevan veden ruiskuttaminen toki voimistaa kasvihuoneilmiötä (joskin marginaalisesti, ylimääräinen vesi kun tuppaa tiivistymään nopeasti takaisin nesteeksi). Nestepisaramuodossa vesi kuitenkin myös viilentää (pilvet ovat nettoviilentävä tekijä). Ruiskuttamistempun ilmastovaikutuksen etumerkki on siis kyllä oikein, vaikka muita ongelmia onkin. Tätä ovat tutkineet paljon esimerkiksi Itä-Suomen Yliopiston (Kuopion yksikön) ilmakehäfyysikot ja meteorologit.
Entäs jos aloitettaisiin siitä, että Suomessakin ympäristöjärjestöt tarkastelisivat strategiaansa objektiivisesti, ja miettisivät todistusaineiston valossa vielä kerran, onko tälläkin hetkellä ylivoimaisesti merkittävämmän ja parhaiten skaalautuvan hiilettömän energianlähteen vastustaminen todella hyvästä?
Kunhan tämä dokumentti saapuu Suomeen, suosittelen katsomaan:
http://www.slate.com/blogs/browbeat/2013/01/24/pandora_s_promise_review_nuclear_power_documentary_is_persuasive_and_timely.html