YK on julistanut maaliskuun 20. päivän ensimmäiseksi onnellisuuden päiväksi.
Olen itse kirjoittanut onnellisuudesta aiemmin esimerkiksi Luonto-Liiton Kulutus.fi-blogiin ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Onnellinen yhteiskunta -projektiin.
Tässä on onnellisuuspäivän kunniaksi tiivistetysti vielä onnellisuudesta niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta.
Yksilön näkökulmasta hyvinvointi (onnellisuus) muodostuu läheisistä ihmissuhteista, terveydestä, mielekkäästä tekemisestä, asuinpaikasta ja henkisyydestä. Vain pieni osa tästä hyvinvoinnista on riippuvaista taloudellisesta vauraudesta.
Esimerkiksi Kalifornian yliopiston professori Sonja Lyubomirskyn mukaan ihmisten onnellisuus länsimaissa perustuu seuraaviin tekijöihin:
– 50 prosenttia riippuu geeniperimästä
– 40 prosenttia riippuu omasta asenteesta ja käyttäytymisestä
– 10 prosenttia riippuu henkilökohtaisista seikoista (terveys, vauraus, ammatti jne.)
Miten sitten itse voi parhaiten vaikuttaa omaan onnellisuuteensa? Ohessa on kymmenen vinkkiä onnellisuuteen:
1. Aseta itsellesi henkilökohtaisia ja mahdollisimman konkreettisia tavoitteita.
2. Hanki paljon ystäviä ja vietä aikaa heidän kanssa.
3. Osoita kiitollisuutta päivittäin ja tee hyviä tekoja, anna anteeksi sinua kohtaan rikkoneille.
4. Harrasta liikuntaa ja vietä aikaa ulkona luonnossa.
5. Tee asioita uudella tavalla – kulje päivittäinen matkasi välillä eri reittiä.
6. Meditoi, hiljenny tai mietiskele. Ole tietoisesti läsnä.
7. Tee tärkeät päätökset silloin kun olet hyvällä tuulella.
8. Vaihda sanan ”mutta” tilalle sana ”ja” sekä lopeta vatvominen.
9. Hankkiudu hyvään ihmissuhteeseen ja avioliittoon.
10. Hanki tavaroiden sijaan kokemuksia.
Voit siis vaikuttaa itse paljon siihen, onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi. Onnelliset ihmiset suoriutuvat paremmin opinnoista ja töistä kuin pessimistit. He kehittyvät paremmiksi käsittelemään negatiivisia ajatuksia ja epäonnistumisia. Myönteisesti ajattelevien ihmisten seurassa myös muut viihtyvät paremmin.
Positiivinen ajattelu edistää terveellisiä elämäntapoja ja nopeuttaa mahdollista toipumisprosessia. Optimistiset ihmiset kärsivät vähemmän sairauksista, elävät 7-10 vuotta pidempään sekä ovat ratkaisukeskeisiä, joustavia ja sitkeitä.
Professori Lyubomirsky tiivistää erittäin onnellisten ihmisten piirteet seuraavasti: He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, he osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on. Onnelliset ihmiset ovat usein auttamassa työtovereita ja ohikulkijoita sekä ovat optimisteja tulevaisuuden suhteen. He osaavat iloita elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä. Liikunta on heille viikoittainen tai päivittäinen tapa. Lisäksi he ovat syvästi sitoutuneita elinikäisiin päämääriin ja heillä on selviytymiskykyä elämässä eteen tulevien haasteiden edessä. Tyytyväiset ihmiset osaavat iloita toisten menestyksestä ja jakaa huolet toisten epäonnistumisista. He ovat sosiaalisia ja viettävät vain vähän aikaa yksin.
Tältä pohjalta lienee selvä, että yhteiskunnan kaikkein tärkein mitta tulisi olla ihmisten hyvinvointi ja tyytyväisyys taloudellisen toimeliaisuuden (bkt), vaurauden ja kulutuksen sijaan.
Näitä tietoja vasten ei ole myöskään vaikeaa kuvitella, mitä yhteiskunta voisi tehdä onnellisuuden edistämiseksi.
Yhteiskunnan tasolla onnellisuutta voidaan lisätä esimerkiksi:
– Jakamalla töitä tasaisemmin eli lyhentämällä työaikaa.
– Ottamalla käyttöön perustulo, joka mahdollistaa merkityksellisten asioiden tekemisen.
– Luomalla ihmisille parempia vaikutusmahdollisuuksia kansanäänestyksillä ja kansalaisaloitteilla.
– Kannustamalla ihmisiä liikkumaan, syömään ja elämään terveellisesti.
– Tarjoamalla kunnollisia harrastus- ja kulttuurimahdollisuuksia.
Aristotelestä mukaillen onnellisuus on elämän päämäärä. Immanuel Kantin mukaan ihmisen on toimittava aina siten, että hänen toimintansa kantava ajatus voi periaatteessa tulla laiksi kaikkina aikoina. Politiikan tehtävä on näin luoda tilaa ihmisille toteuttaa onnellisuuden päämäärää sellaisissa ekologisissa ja oikeudenmukaisissa rajoissa, jotka eivät aiheuta kohtuutonta haittaa muille tai tuleville sukupolville.
Onnellisuuspolitiikassa olennaista on tarjota tilaa ja mahdollisuuksia yksilön hyvinvoinnin tukemiseksi. Yksinkertaisimmillaan onnellisuuspolitiikka voi lähteä siitä, että varmistamme ihmisten hyvinvoinnin ekologisissa rajoissa.
YK:n mukaan: ”Päivä merkitsee selkeää käännettä hyvinvoinnin mittaamisessa. Yhä useammin tunnustetaan, että edistyksen tarkoituksena pitäisi olla ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen ikuisen talouskasvun tavoittelun sijaan. Siksi kaikki 193 YK:n jäsenmaata ovat hyväksyneet päätöslauselman, jonka mukaan onnellisuudelle tulee antaa tärkeämpi osa ihmiselämässä, ja sen kannustamiseksi tulee nimetä erityinen päivä.”
