Yhdessä puolustamme lapsia ja lähiluontoa: Kuntavaalien keskustelut ja kampanjan tunnusluvut

Vaalikampanja on omalta osaltani nyt tehty. Tätä kirjoittaessa vaalitulos ei ole vielä selvillä.

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat jo antaneet tai tulevat antamaan ainokaisen äänensä minulle, tai jotka ovat edes harkinneet sitä. Kiitos luottamuksestanne!

Haluan myös kiittää kaikkia niitä lukemattomia ihmisiä, jotka ovat auttaneet viimeisten kuukausien aikana monella eri tavalla. Yksin en olisi selvinnyt. Kiitos!

Jos olet päättänyt tai päätät antaa ainokaisen äänesi minulle, se on ääni ainakin lapsille ja lähiluonnolle, eläimille ja kestäville energiamuodoille, ympäristölle ja yhdenvertaisuudelle.

Yhdessä puolustamme vahvaa kansalaisyhteiskuntaa, koulutusta ja parempaa huomista.

Näissä vaaleissa on puhuttu ennennäkemättömän paljon kaupungin johtamisesta, lähiluonnosta ja kaupunkisuunnittelusta. Toivon, että tulevaisuudessa pormestari voitaisiin valita suoralla kansanäänestyksellä. Ylivoimaisesti eniten olen saanut palautetta ja toiveita siitä, että kaupungin luonto- ja viheralueita ei tule rakentaa. Hienoa, että luontoarvot ovat nousseet näiden kuntavaalien keskiöön. Voitte olla varmoja, että toimin jatkossakin lannistumatta lähiluonnon puolesta.

Tämän lisäksi keskusteluja on syntynyt mm. pakolaisista ja suurmoskeijasta. Itselleni on selvää, että yhteiskunnan mitta on se, miten kohtelemme kaikkein heikko-osaisimpia. Hädässä olevaa ihmistä autetaan ihonväristä tai kansalaisuudesta riippumatta eikä ketään tule jättää kadulle tai lähettää kuolemaan. Ja mitä tulee moskeijaan, niin kaupungin ei tule ottaa kantaa eri uskontojen puolesta tai vastaan. Kyse on kuntapäättäjän näkökulmasta pikemminkin siitä, täyttääkö mahdollinen hanke kaavoituksen kriteerit vai ei. Tämä nähdään aikanaan, mikäli hanke oikeasti etenee.

Tässä vielä kaikkein puhutuimmat aiheet, joista olen saanut kadulla keskustella:

– Lähiluonto ja Keskuspuisto
– Pormestarimalli ja kaupungin johtaminen
– Kaupunkibulevardit ja joukkoliikenne
– Pakolaisten ja maahanmuuttajien tilanne
– Suurmoskeija
– Sote-uudistus ja koulutus
– Pyöräilyn edistäminen vs. yksityisautoilu
– Eläinten oikeudet ja kasvisruokailun edistäminen

Yhtä kiinnostavaa kuin se, mistä on puhuttu, saattaa olla myös se, mistä ei ole puhuttu.

Juuri kukaan ei ole tullut puhumaan tasa-arvoisesta avioliitosta tai seksuaalivähemmistöistä. Tämä on ollut aiempien vaalien kestosuosikki. Olisiko niin, että asia on saatu normalisoitua. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki on vihdoin voimassa, suomalaiset hyväksyvät tilanteen eikä se herätä enää mielipiteitä.

Yllättävän vähän on haluttu keskustella myöskään Helsingin taloudesta tai investoinneista. Juuri kukaan ei ole puhunut myöskään ydinvoimasta ja vain harva on nostanut esiin ilmastonmuutosta ja energiantuotantoratkaisuja. Tämä on huono asia, koska ilmastokysymys ratkaistaan lopulta nimenomaan kunnissa kunnallisten energiayhtiöiden ja liikenneratkaisujen muodossa.

Lopuksi vielä muutama tunnusluku kuntavaalikampanjastani:

– Käytin vaalikampanjaan yhteensä 6305,79 euroa (voi vielä tarkentua, katso ennakkoilmoitukseni vaalirahoituksesta ja sidonnaisuuteni)
– Käytin vaalikampanjaan omaa aikaani yhteensä 239 tuntia.
– Jaoin kadulla yhteensä 5000 esitettä ja kävin satoja hyviä keskusteluja.
– Mielipiteitä ja ajatuksiani noin 150 politiikan eri aihealueeseen sekä vaalikonevastaukseni on julkaistu täällä: Leo Stranius – Politiikka A,B,C ja Ö

Yksin voi lopulta tehdä kovin vähän. Kiitos kadulla ja netissä annetuista hymyistä, peukuista, kannustuksista ja halauksista. Ilman niitä en olisi jaksanut. Erityisesti kiitos perheelle jaksamisesta vaalikampanjoinnin keskellä. Kiitos ystäville, jotka ovat jaksaneet kuunnella vaalikampanjakuulumisiani.

Kaikkein suurimman työn teki rakas puolisoni Annukka. Hän ei ainoastaan kommentoinut polittisia sisältöjä ja kampanjaa, vaan oli jatkuvasti henkisenä tukena sekä piti hyvää huolta lapsistamme, jotta minä sain kampanjoida.

Vaalit eivät ole yhteiskunnallisen vaikuttamistyön loppu vaan sen alku. Kävi vaaleissa miten tahansa, tästä jatketaan matkaa eteenpäin.

Unelmani on Helsinki, jossa lähiluonto kukoistaa, ilmastotalkoissa ollaan eturintamassa ja lapsille taataan hyvät elämän eväät taustasta riippumatta.

Minulle kaikkein tärkeimpiä arvoja ovat ympäristö- ja luonnonsuojelu, eläinten oikeudet, heikko-osaisten puolustaminen, kansalaisvaikuttaminen ja suora demokratia. Pienten lasten vanhempana tiedän miten tärkeää on lapsiperheiden jaksaminen, turvalliset päiväkodit ja koulut. Toimin lannistumatta ekologisesti kestävän ja hiilineutraalin Helsingin puolesta. Arvokkaat luonto- ja viheralueet täytyy suojella. Joukkoliikennettä ja pyöräilyä on tuettava kaikin keinoin.

Henkilöesittelyni löytyy tästä: Kuka Leo Stranius. Elämäntarinani on kuvattu kirjassa Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla. Lisäksi voit lukea 10 asiaa taustastani.

Yhdistetään voimamme puhtaamman ja tasa-arvoisemman tulevaisuuden puolesta!

PS. Vaaleissa kyse on usein oman itsensä tyrkyttämisestä niiden asioiden kustannuksella. Välillä se ei ole helppoa, kuten oheisesta videosta voi huomata.

PS2. Ja muistakaa. Kyllähän sitä aina parhaansa voi tehdä, mutta ei ympäristöongelmia pelkästään yksilön valinnoilla ratkaista. Hyvä ja ekologinen arki voisi olla helppoakin. Yhdessä puolustamme lapsia ja lähiluontoa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Yhdessä puolustamme lapsia ja lähiluontoa: Kuntavaalien keskustelut ja kampanjan tunnusluvut”

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa