Viikkopäiväkirja 49

Viikon yhteenveto: Vuoden vapaaehtoisten valinnan jälkimainingit, erätaukokeskuskustelu, OP Ryhmä lahjoitti vapaaehtoisten välityspalvelu hiiop100.fi:n Kansalaisareenalle, vapaaehtoisten päivä, STEA-avustusesitys, Oodin avajaiset ja loma Nuuksiossa.

Alla tarkemmin.

Maanantaina annoin haastattelun Ylen aamu-tv:lle vuoden vapaaehtoisen valinnasta. Samasta aiheesta oltiin yhteydessä aamulla myös Vantaan Sanomista ja Helsingin Uutisista. Myös MTV3 teki tosi hienon jutun valinnasta.

Vietyäni lapset kouluun ja päiväkotiin, pyöräilin toimistolle. Paikat olivat yllättäen hiukan jumissa edellisen päivän luistelusta. Viikottaisen toimistokokouksen ja lounaan jälkeen valmistelin tulevia esityksiä, kävin läpi sähköposteja sekä haastattelin mahdollista työkokeilijaa. Lisäksi sain tiedon, että olimme saaneet yhdessä kuuden muun järjestön kanssa seminaaripaikan SuomiAreenasta ensi kesänä. Mahtavaa!

Illalla osallistuin kolmen tunnin erätaukokeskusteluun kolmannen ja neljännen sektorin vapaaehtoistoiminnasta. Sini Hirvonen ja Maria Talvela vetivät keskustelua todella hyvin. Itselleni jäi mieleen, että lopulta hankausta ei niinkään ole 3. ja 4. sektorin välillä kuin pikemmin julkisen sektorin ja neljännen sektorin välillä. Yhteenveto keskustelusta löytyy täältä. Illan päätteeksi kirjoittelin vielä tuttuun tapaan omaelämäkertaa. Olen ottanut tavaksi kirjoitella sitä aina ennen nukkumaanmenoa klo 21-22 välillä.

Tiistaina aamulla luonnostelin Kansalaisareenan vuosikelloa ja pyöräilin sateessa GreenKey-tuomariston kokoukseen Hotelli Katajanokalle, jolle myönnettiin GreenKey-merkki. Puolen päivän aikaan julkaistiin iloinen uutinen. OP Ryhmä lahjoittaa vapaaehtoistoiminnan välityspalvelu Hiiop100.fi:n Kansalaisareenalle. Tiedote aiheesta täällä.

Iltapäivällä osallistuin SOSTEssa pienjärjestöjen verkostotapaamiseen, jossa muistutin järjestöjä seuraavan päivän vapaaehtoisten päivästä. Mieleeni tapaamisesta jäi seuraavia toteamuksia:

”Pulmaperustainen oppiminen”
”Järjestömaailman kvartaali tarkoittaa neljää vuotta
”Ajattele työyhteisöä, josta puuttuu kokonaan kyseenalaistava piikki”
”Ei siitä putoa kuin maton päältä lattialle”

Iltapäivällä hain lapset päiväkodista ja iltapäiväkerhosta ja olin illan lasten kanssa Annukan ollessa töissä.

Keskiviikkona vietettiin vapaaehtoisten päivää. Suomalaisista yli 15-vuotiaista 42% kertoo tehneensä keskimäärin 15 tuntia vapaaehtoistyötä viimeisen 4 viikon aikana. Jos yhden vapaaehtoistyötunnin arvo on 10 euroa, on tämän työn vuosittainen arvo noin 2,5 miljardia euroa. Teema nousikin yhdeksi Twitterin puhutuimmaksi aiheeksi Suomessa.

Aamupäivällä tuli tieto myös STEA:n avustusehdotukset vuodelle 2019. Kansalaisareenan osalta emme saaneet rahoitusta uusille hankkeille, mutta nykyisen toimintamme rahoitus kasvoi mukavasti. Vuodelle 2019 Kansalaisareena on saamassa yhteensä 411 508 euroa. Ilman tätä avustusta emme voisi Suomessa toimia vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi.

Iltapäivällä pyöräilin oikeusministeriöön ja osallistuin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan työjaoston kokoukseen. Keskustelimme mm. EU- ja hallitusohjelmavaikuttamisesta. Iltapäivällä palasin Kansalaisareenan toimistolle ja valmistelin mm. työajanseurantapohjan vuodelle 2019 sekä hoidin ja kävin läpi talousasioita.

Illalla liityin mukaan Lentolakkoon. Mukaan voi tulla osoitteessa: https://www.lentolakko.fi Yksilön valintojen ohella tarvitsemme toki myös lentoveron ja muita toimia lentämisen vähentämiseksi. Itse yritän olla lentolakossa niin pitkään, kun lentäminen aiheuttaa merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Olen hupilentänyt viimeksi vuonna 2007 häämatkalle Japaniin. Matkustelu maata pitkin avartaa!

Torstaina eli itsenäisyyspäivänä olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä. Kävimme mm. Oodin avajaisissa. Helsinki on saanut mahtavan uuden tilan. Illalla nautimme perheen kesken vapaasta illasta.

Perjantaina ja lauantaina olimme koko perheen voimin lomalla Hotelli Nuuksiossa. Paikka on lasten suosikki. Kävimme uimassa hotellin altaalla, paistamassa makkaraa läheisellä laavulla ja nautimme Nuuksion upeista maisemista sekä istuimme Annukan kanssa iltaa.

Sunnuntaina kävin juoksemassa, kirjoittelin artikkelia Mannerheimin Lastensuojeluliiton Saamme vauvan -oppaaseen ja valmistelin tulevan viikon töitä, esimerkiksi puheenvuoroa siitä, mitä 9-12 vuotias eli 3-6-luokkalainen voi tehdä kestävän arjen, kiertotalouden ja kunnianhimoisen ilmastopolitiikan edistämiseksi. Illan olin lasten kanssa Annukan ollessa töissä.

Viikon mittaan sain luettua Albert Camusin klassikkoteoksen Rutto ja kuunneltua Björn Wahlroosin epävirallisen elämäkerran.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa