Viikkopäiväkirja 36 (6.9.-12.9.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja hoidin muutamia Luonto-Liiton hallintoon liittyviä asioita. Aamupäivällä pari opiskelijaa kävi haastattelemassa minua omista elämäntavoistani harjoitustyötään varten. Hauskaa! Iltapäivällä istuin kuuntelemassa Aaro Harjun Luonto-Liiton työntekijöille pitämää erinomaista luentoa järjestötyössä jaksamisesta ja päivän lopuksi suuntasin vielä Harjun nuorisotalolle Fokusryhmän kokoukseen keskustelemaan Nuorten sosiaalisen ja poliittisen osallistumisen mallista Helsingissä. Illan kävin läpi päivän aikana tulleita sähköposteja.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja kävin läpi sähkpöposteja. Päivällä istuin Luonto-Liiton toimistolla tekemässä selvitystä verkkovaikuttamisesta ja hoidin samalla joitain Luonto-Liiton juttuja. Illaksi suuntasin yliopistolle kuuntelemaan Pekka Himasen ”Elämä taideteoksena” luentosarjan ensimmäistä osaa. Kirjoittelin inspiroivalta luennolta matkaan tarttuneita ajatuksia tänne: Pekka Himanen – Elämä taideteoksena – osa I.

Keskiviikkona Luonto-Liitossa aloitti uusi työharjoittelija, jota perehdytin aamupäivän. Iltapäivä kului muiden järjestö- ja henkilöstöasioiden parissa sekä verkkovaikuttamista koskevan selvitystyön kimpussa. Illan istuin kuuntelemassa jälleen Pekka Himasen ”Elämä taideteoksena” -luentoa.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa ja istuin Luonto-Liiton viisikon kokouksessa. Aamulla käynnistui myös Mainoskupla-kilpailu: Mainoskupla-kilpailu tarttuu vihreän eri sävyihin. Iltapäivällä suunnittelimme Greenpeacen toimistolla ympäristöjärjestöjen tulevaa ilmasto- ja energiatoimintaa. Alkuillan istuin yliopistolla Pekka Himasen kolmannella ja viimeisellä luennolla: Pekka Himanen – Elämä taideteoksena – osa III. Samana päivänä julkaistiin myös Vieraskynä-kirjoitukseni hyvejohtajuus-blogissa: Epäonnistu, auta muita ja ole rohkea.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja järjestelimme aamupäivän Luonto-Liiton toimistoa työntekijöiden voimin. Lisäksi tapasimme Tom Henrikssonin kanssa Kirsi Pihaa, jonka kanssa keskustelimme johtamisesta ja elämänhallinnasta. Iltapäivän istuin ensin Kasvu murroksessa -hankkeen ohjausryhmän kokouksessa ja sen jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton kestävän tuotanno ja kulutuksen toimikunnan kokouksessa. Illalla piipahdimme Annukan kanssa ensin Kasvisruokakauppa Asokassa ennen Ryhmäteatterin hauskaa ja koskettavaa esitystä Euroopan taivaan alla.

Lauantaina nukuimme Annukan kanssa pitkään ja kävimme pitkällä kävelyllä Arabianrannassa, Viikin luonnonsuojelualueella ja Kumpulassa. Kävelyn päätteeksi siivosimme. Illaksi suuntasimme Laurin ja Merin läksiäisjuhliin Käpylään. Mahtavat juhlat ja paikalla upeita ihmisiä! On ollut todella suuri ilo ja etuoikeus tehdä niin monta vuotta inspiroivaa ympäristötyötä näiden kahden sankarin kanssa. Onneksi tulevia toiminnan vuosia on edelleen jatkossakin edessä todennäköisesti lukemattomia.

Sunnuntaina kävin aamulla juoksemassa ja tein koko päivän selvitystä verkkovaikuttamisesta. Illan päätteeksi hoiden vähän muitakin kirjoitushommia, sähköposteja ja sen sellaista.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 52 km) ja pyöräilin 73 km Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 71 tuntia.

Tulevan viikon aikana tapaamme järjestöjohtajakollegoiden kanssa, suunnittelemme Luonto-Liiton vuoden 2011 toimintaa, istuin Nuorten Akatemian hallituksen kokouksessa, pakerran verkkovaikuttamista koskevan selvitystyön kimpussa ja teen artikkelia ympäristötietoisuudesta Suomessa. Luvassa pitäisi olla myös pari inspiroivaa lounastapaamista ja Luonto-Liiton työntekijöiden syysretki Vanhankaupunginlahdelle.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa