Viikkopäiväkirja 3 (17.-23.1.2011)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa 15 km lenkin kuntosalin juoksumatolla. Reipas juoksu antoi hyvän lähdön päivään ja viikkoon! Aamupäivällä Kari Rissa haastatteli minua Työeläke-lehteen degrowth-taloudesta. Itsellenikään ei ole ihan selvää, miten hyvinvointipalvelut, eläkkeet ja sen sellaiset turvattaisiin laskevan talouden olosuhteissa. Lounaan jälkeen olin vetämässä Luonto-Liiton toimistokokousta. Paikalla oli esittäytymässä myös tuore puheenjohtaja Tuomo Lindholm. Kotimatkalla kävin paikkaamassa Annukan pyöränkumin ja illalla vastailin vielä Partio-lehden haastatteluun koskien ilmastonmuutosta. Yksilö voi tehokkaimmin vaikuttaa päästöihinsä kiinnittämällä huomiota asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan.

Tiistaina kävin aamulla parturissa ja olin puhumassa ympäristöjärjestöjen yhteisessä tiedotustilaisuudessa, jossa julkistimme tavoitteemme tulevaan hallitusohjelmaan. Itse esittelin järjestöjen ilmastotavoitteet. Julkistuksen yhteydessä annoin haastattelun MTV3-uutisille ja YLE-radiouutisille. Lounaan jälkeen jatkuivat  kehityskeskustelut ja päivän lopuksi olin vielä kuvauksissa.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa ja tein lihaskuntoharjoittelua. Myös kehityskeskustelut jatkuivat. Iltapäivällä osallistuin YK:n metsävuoden avajaistilaisuuteen. Kuvittelin kuulevani metsiensuojelun ajankohtaisesta tilanteesta, mutta yllätykseni sainkin tuhdin paketin puhetta siitä, miten suomalaista metsätaloutta ja -teollisuutta voidaan edistää. Luonto-Liiton metsävastaava Mari E. Niemi kirjoitta metsäblogiin seminaarista osuvasti: YK:n metsävuosi avattu – onko metsien kestämätön käyttö menossa entistäkin huonompaan suuntaan? Illan istuin johtamassa puhetta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa.

Torstaina aamulla tapasin ystävääni tulevan kampanjan tiimoilta. Aamupäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla hoitelemassa ajankohtaisia hommia. Lounaalla kävin Annukan sekä ystäväni Anna-Stiinan ja kummilapseni Samuelin kanssa Silvopleessä. Iltapäivällä viilasin mm. Luonto-Liiton tulevia tiedotteita ja otin rennosti. Illalla kävimme Annukan kanssa Asokassa ruokaostoksilla ja katsoimme Gandhin elämästä kertovan dokumentin viimeisen osan. Valheiden keskellä totuus kestää.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja piipahdin Luoto-Liiton toimistolla. Aamupäiväksi suuntasin Sipoonjoen koululle Nikkilään puhumaan koulun ympäristöviikon päätöstilaisuuteen nuorten vaikutusmahdollisuuksista ympäristöasioissa. Hieno kokemus! Koko koulu (noin 350 oppilasta) oli paikalla, joten vuorovaikutus jäi vähäiseksi. Aika moni piti kuitenkin koulun kasvisruuasta ja muutama tiesi, että kotiin tulee ekosähköä. Eikä kukaan käyttänyt omaa autoa, vaan kaikki kulkivat kävellen, polkupyörällä tai joukkoliikenteellä. Iltapäivällä kävin yhden kehityskeskustelun ja juhlimme toimistolla toimistovastaavan syntymäpäiviä. Illan istuin Annukan kanssa Peggyn ja Alen luona herkullisella vegaani-illallisella.

Viikonloppuna kävin läpi sähköposteja, kävin ruokakaupassa ja otin rennosti. Lauantaina alkuillaksi olimme kutsuneet kotiimme muutamia ystäviä. Annukka oli loihtinut kaikille herkullista couscous- ja rucola-salaattia, hummusta sekä tofupihvejä. Sunnuntaina nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa. Iltapäivän ja illan valmistelin tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 44 km) ja pyöräilin 78 km. Lisäksi tein kerran lihaskuntoa ja venyttelin. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 86 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen Luonto-Liiton uudesta puheenjohtajasta ja hyvästä meiningistä toimistolla. Myös toimistolla käymäni kehityskeskustelut ovat olleet todella antoisia. Lisäksi olen kiitollinen ympäristöjärjestöjen hienoista hallitusohjelmatavoitteita sekä kaikista niistä ystävistäni, jotka ovat minua matkan varrella niin monissa jutuissa tukeneet.

Viikon aikana olen oppinut paljon kampanjoinnista, kehityskeskusteiluista, Suomen metsäpolitiikasta ja yläkoulun arjesta. Viikonloppuna opin myös sen, mitä hallinnon rakenneuudistuksia Suomen tulevan hallituksen tulisi tehdä sekä mitä saavutuksia Nagoyan biodiversiteettikokouksessa ja Cancúnin ilmastokokouksessa saatiin aikaiseksi.

Tulevan viikon aikana istuin Luonto-Liiton toimistolla monissa eri kokouksissa, käyn eduskunnassa puhumassa Nagoyan ja Cancúnin kokouksen tuloksista, käyn hammaslääkärissä poistattamassa hammaskiveä sekä tapaan monia huippukiinnostavia ihmisiä eri yhteyksissä.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 2.

23.1.2011: Viikkopäiväkirja 3 (17.-23.1.2011)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa 15 km lenkin kuntosalin juoksumatolla. Reipas juoksu antoi hyvän lähdön päivään ja viikkoon! Aamupäivällä Kari Rissa haastatteli minua Työeläke-lehteen degrowth-taloudesta. Itsellenikään ei ole ihan selvää, miten hyvinvointipalvelut, eläkkeet ja sen sellaiset turvattaisiin laskevan talouden olosuhteissa. Lounaan jälkeen olin vetämässä Luonto-Liiton toimistokokousta. Paikalla oli esittäytymässä myös tuore puheenjohtaja Tuomo Lindholm. http://www.luontoliitto.fi/tiedotteet/luonto-liiton-puheenjohtajaksi-vuodelle-2011-tuomo-lindholm Kotimatkalla kävin paikkaamassa Annukan pyöränkumin ja illalla vastailin vielä Partio-lehden haastatteluun koskien ilmastonmuutosta. Yksilö voi tehokkaimmin vaikuttaa päästöihinsä kiinnittämällä huomiota asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan.

Tiistaina kävin aamulla parturissa ja olin puhumassa ympäristöjärjestöjen yhteisessä tiedotustilaisuudessa, jossa julkistimme tavoitteemme tulevaan hallitusohjelmaan. https://leostranius.fi/2011/01/mika-suunta-ymparistolle-2010-luvulla/ Itse esittelin järjestöjen ilmastotavoitteet. Julkistuksen yhteydessä annoin haastattelun MTV3-uutisille ja YLE-radiouutisille. Lounaan jälkeen jatkuivat kehityskeskustelut ja päivän lopuksi olin vielä kuvauksissa.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa ja tein lihaskuntoharjoittelua. Myös kehityskeskustelut jatkuivat. Iltapäivällä osallistuin YK:n metsävuoden avajaistilaisuuteen. Kuvittelin kuulevani metsiensuojelun ajankohtaisesta tilanteesta, mutta yllätykseni sainkin tuhdin paketin puhetta siitä, miten suomalaista metsätaloutta ja -teollisuutta voidaan edistää. Luonto-Liiton metsävastaava Mari E. Niemi kirjoitta metsäblogiin seminaarista osuvasti: YK:n metsävuosi avattu – onko metsien kestämätön käyttö menossa entistäkin huonompaan suuntaan? http://metsablogi.wordpress.com/2011/01/19/ykn-metsavuosi-avattu-onko-metsien-kestamaton-kaytto-menossa-entistakin-huonompaan-suuntaan/ Illan istuin johtamassa puhetta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa.

Torstaina aamulla tapasin ystävääni tulevan kampanjan tiimoilta. Aamupäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla hoitelemassa ajankohtaisia hommia. Lounaalla kävin Annukan sekä ystäväni Anna-Stiinan ja kummilapseni Samuelin kanssa Silvopleessä. Iltapäivällä viilasin mm. Luonto-Liiton tulevia tiedotteita ja otin rennosti. Illalla kävimme Annukan kanssa Asokassa ruokaostoksilla ja katsoimme Gandhin elämästä kertovan dokumentin http://areena.yle.fi/video/1623743 viimeisen osan. Valheiden keskellä totuus kestää.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja piipahdin Luoto-Liiton toimistolla. Aamupäiväksi suuntasin Sipoonjoen koululle Nikkilään puhumaan koulun ympäristöviikon päätöstilaisuuteen nuorten vaikutusmahdollisuuksista ympäristöasioissa. Hieno kokemus! Koko koulu (noin 350 oppilasta) oli paikalla, joten vuorovaikutus jäi vähäiseksi. Aika moni piti kuitenkin koulun kasvisruuasta ja muutama tiesi, että kotiin tulee ekosähköä. Eikä kukaan käyttänyt omaa autoa, vaan kaikki kulkivat kävellen, polkupyörällä tai joukkoliikenteellä. Iltapäivällä kävin yhden kehityskeskustelun ja juhlimme toimistolla toimistovastaavan syntymäpäiviä. Illan istuin Annukan kanssa Peggyn ja Alen luona herkullisella vegaani-illallisella.

Viikonloppuna kävin läpi sähköposteja, kävin ruokakaupassa ja otin rennosti. Lauantaina alkuillaksi olimme kutsuneet kotiimme muutamia ystäviä. Annukka oli loihtinut kaikille herkullista couscous- ja rucola-salaattia, hummusta sekä tofupihvejä. Sunnuntaina nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa. Iltapäivän ja illan valmistelin tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 44 km) ja pyöräilin 78 km. Lisäksi tein kerran lihaskuntoa ja venyttelin. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 86 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen Luonto-Liiton uudesta puheenjohtajasta ja hyvästä meiningistä toimistolla. Myös toimistolla käymäni kehityskeskustelut ovat olleet todella antoisia. Lisäksi olen kiitollinen ympäristöjärjestöjen hienoista hallitusohjelmatavoitteita sekä kaikista niistä ystävistäni, jotka ovat minua matkan varrella niin monissa jutuissa tukeneet.

Viikon aikana olen oppinut paljon kampanjoinnista, kehityskeskusteiluista, Suomen metsäpolitiikasta ja yläkoulun arjesta. Viikonloppuna opin myös sen, millaisia hallinnon rakenneuudistuksia Suomen tulevan hallituksen tulisi tehdä https://leostranius.fi/2011/01/lapsi-ja-perheministerin-lisaksi-myos-ilmasto-ja-energiaministeri/ sekä mitä saavutuksia Nagoyan biodiversiteettikokouksessa ja Cancúnin ilmastokokouksessa saatiin aikaiseksi.

Tulevan viikon aikana istuin Luonto-Liiton toimistolla monissa eri kokouksissa, käyn eduskunnassa puhumassa Nagoyan ja Cancúnin kokouksen tuloksista, käyn hammaslääkärissä poistattamassa hammaskiveä sekä tapaan monia huippukiinnostavia ihmisiä eri yhteyksissä.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 2. https://leostranius.fi/2011/01/viikkopaivakirja-2-10-16-1-2011/

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa