Torstai 14.2.2008 – Pachauri ja Halonen – tietokone edelleen rikki

Osallistuin Väinö Tannerin säätiön järjestämään kutsuvierasseminaariin ”Onko ilmastonmuutos hallittavissa?”. Pääpuhujana europarlamentaarikko Lasse Lehtisen vetämässä seminaarissa oli Nobel palkittu, Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) puheenjohtaha professori Rajendra K. Pachauri. Lisäksi kommentoimassa olivat mm. komissaari Olli Rehn, europarlamentaarikko Riitta Myller, Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen ja professori Atte Korhola.

Yleisössä istui mm. presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen, ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio sekä lukematon määrä professoreita, kansanedustajia ym. päättäjiä sekä silmäätekeviä.

Mitä mahtoi miettiä Lasse Lehtinen kun ilmastonmuutos nostettiin aikamme suurimmaksi haasteeksi? – ainakin hän tuntui hykertelevän kun Pachauri ei tuntenut turpeen asemaa IPCC:n tutkimuksissa ja erehtyi pitämään sitä hitaasti uusiutuvana energialähteenä. Onneksi Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen pääsi seminaarin lopussa korjaamaan asian.

Muutama skeptikkokin oli päässyt yleisön joukkoon kommentoimaan. Onneksi Pachauri ampui tyylikkäästi alas typerimmät väitteet esimerkiksi siitä, että ilmastonmuutoksen sopeutuminen olisi kustannustehokkaampaa kuin sen ehkäisy. Hauskaa oli, että Rehn ja Korhola tarjoilivat ilmastokriisin ratkaisuksi ydinvoimaa, hiilen talteenottoa- ja varastointia sekä turvetta. Mitä mahtaa Pachauri maailmalla kertoa Suomen ”edistyksellisestä” ilmasto- ja energiapolitiikasta?

Sitten arkisiin asioihin. Sain kannettavan tietokoneeni huollosta lähes kahden viikon odottelun jälkeen. Koneeseen oli vaihdettu tuuletin ja kovalevy. No. Koneessa oli edelleen sama vika kuin huoltoon sen toimittaessani. Kone ei käynnisty ollenkaan. Olisiko tämän toteaminen ollut liian haastava tehtävä jo huollossa? Lupasivat tulla noutamaan koneen uudestaan korjaukseen mahdollisimman pian. Kysyin tilalle varakonetta. Ei kuulemma ole sellaisia. Koneellani on Fujitsu-Siemensin kolmen vuoden on-site huoltotakuu. Fujitsun puolesta hommaa hoitelee Power Mill -niminen yritys. Surullisinta on, että tämmöisissä tilanteissa sitä huomaa, kuinka riippuvainen tietokoneesta oikeasti on.

Illalla toimin puheenjohtajana Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan kokouksessa. Asialistalla oli mm. liiton yleinen ympäristönsuojelu sekä energia- ja ilmastotyö. Lisäksi kävimme läpi ajankohtaisia kysymyksiä sekä liiton mahdollista omaa ilmastovisiointia, liikenneviestejä ja kunnallisen tason vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa