Tiistai 15.4. – Ilmastopolitiikkaa ja kansalaisaktiivisuutta

Aamulla tapasin Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Lauri Tieralalan. Keskustelimme aamupalan merkeissä mahdollisesta Eurovaalikampanjoinnista vuonna 2009. Esimerkiksi ympäristöpolitiikan kannalta EU on se poliittinen konteksti, johon tulisi pyrkiä vaikuttamaan. Samaan aikaan ihmisten kiinnostus eurovaaleihin on kuitenkin minimaalista.

Yleisradion YLE radio1:n toimittaja soitteli ja pohdiskelimme keskusteluohjelmaa liittyen sukupolvien väliseen luonnon- ja ympäristönsuojeluliikehdintään.

Cafe Engelistä pyöräilin ympäristöministeriöön. Osallistuin EU:n komission ilmasto- ja energiapaketin taakanjakodirektiivin (ei-päästökauppasektori) taustaryhmän kokoukseen. Tähän liittyviä ajatuksia ja esitykseni voi lukea SLL:n uudesta ilmastoblogista osoitteesta: http://ilmastoblogi.wordpress.com/2008/04/15/pitaisiko-suomen-olla-ilmastopolitiikan-edellakavija/

Päivällä pistimme Luonnonsuojeluliitossa tiedotteen ulos, jossa esitimme moottoriveneille päästömaksuja. Kannustamme veneilijöitä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnon huomioimiseen. Esitämme harkittavaksi moottoriveneille päästöjen mukaan porrastettua maksua sekä kattonopeuksia vesialueille. Lue koko tiedote osoitteesta: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2008/luonnonsuojeluliitto-esittaa-moottoriveneille-paastomaksuja

Ympäristöministeriöstä sukkuloin Valtioneuvoston linnaan. Osallistuin ilmastonmuutosta koskevan tulevaisuuspoliittisen selonteon sidosryhmäpaneeliin. Keskustelimme ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kanssa siitä, millaisia muutoksia vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtyminen Suomessa edellyttäisi ja tarkoittaisi sekä mitä teemoja tulevaisuusselonteossa tulisi painottaa.

Alma Median toimittaja soitteli ja kyseli kansalaisaktiivisuudesta. Keskustelimme aktivismin muutoksista sitten vuoden 1968 tapahtumien. Toimittaja halusi kysellä, onko nuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus hiipunut.

Nuorten tulevaisuuskuvat -tutkimuksen (Sitra & Tekes 2008) mukaan suomalaisten nuorten unelmat kiinnittyvät yhä enemmän ystäviin ja perheeseen. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, maailman muuttamiseen, nuorilla ei ole tämän tutkimuksen mukaan kovaa paloa.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteivätkö nuoret toimisi yhteiskunnallisesti aktiivisesti – esimerkiksi arkielämän valintojen kautta. Nuoret eivät vain sitoudu mielellään yhteen toiminnan muotoon tai suuriin ideologisiin kehyksiin, vaan sukkuloivat eri verkostojen, asioiden ja projektien välillä. Esimerkiksi talonvaltauksessa kyse on mahdollisesti juuri siitä, että toimijoiden unelmat kiinnittyvät pienyhteisöllisyyteen, ystäviin ja perheeseen globaalin markkinatalouden, työn tai kilpailykyvyn sijaan.

Iltaa istuimme Elina Mikolan kanssa Old Sophiessa. Elina on saanut gradunsa valmiiksi ja keskustelimme siihen liittyen. Luvassa on huippumielenkiintoinen talonvaltauksia käsittelevä etnografinen työ!

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa