Lähes kaikki (98-100%) länsimaalaiset lapset elävät perheessä, jossa on televisio (Media ja lasten hyvinvointi, 2011).
Meidän perheessä ei ole televisiota. Sitä ei ole ollut kotitaloudessamme kohta kymmeneen vuoteen.
Televisiosta luopumisen syynä oli oma huomio siitä, että sen edessä tuli illalla ”rentouduttua”, vaikka sieltä ei olisi tullutkaan mitään oikeasti kiinnostavaa ohjelmaa. Kanavasurffailuun jäi helposti kiinni ja esimerkiksi puolison kanssa keskustelut jäivät.
Lapsen myötä televisiolla saattaisi tietysti olla uusi merkitys. Joskus olisi varmasti helppoa laittaa lapsi vain katsomaan ruutua ja hoitaa itse samalla kotitöitä, laittaa ruokaa tai käydä läpi sähköposteja. Toisaalta kyllähän taaperon kanssa ohjelmia voi katsoa kannettavalta tietokoneeltakin, jos niin haluaa. Televisio tuntuu verkkotarjontaan verrattuna vähän vanhanaikaiselta käyttöliittymältä.
