Kävin tiistaina (16.2.) Keravan kirjastolla puhumassa ympäristönsuojeluyhdistyksen ja Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen yhteisessä ilmastotilaisuudessa. Kirjaston luentosali oli täynnä ihmisiä ja keskustelu vilkasta.
Keravalla on ilmastopolitiikan suhteen Suomessa erinomaisen mahdollisuudet vaikka mihin. Kaupunki keskittyy radan varrelle. Pyöräilyyn ja kävelykeskustaan on panostettu paljon. Myös näin talvipakkasilla pyöräilijöitä näytti olevan liikkeellä paljon enemmän kuin Helsingin kantakaupungissa. Rakennukset ovat kuitenkin energiasyöppöjä ja passiivi-, matalaenergia tai nollaenergiataloja ei ole vielä rakennettu juuri lainkaan.
Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristöpäällikkö Tapio Reijonen esittelee KUUMA-ilmastostrategiaa
Tilaisuudessa keskusteltiin Keravan ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Ari Heikkisen johdolla KUUMA-kuntien ilmastostrategialuonnoksesta. Lähestymistapa paperissa on erinomaisen perusteellinen. Valitut toimenpiteet (energiansäästö, uusiutuviin energialähteisiin panostaminen, liikkumistarpeen pienentäminen, yhdyskuntarakenteeseen vaikuttaminen jne.) ovat oikeansuuntaisia sekä käytäntöön viemistä on mietitty huolella. Strategiaan nostetut monet esimerkit ovat todella hyviä. Pisteet valmistelijoille!
Ainoa ongelma on kunnianhimon puute. Luonnoksen mukaan tavoiteskenaariossa kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 1 prosentti vuoden 2006 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tavoite kuulostaa lähinnä vitsiltä. Tilaisuudessa Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen Tapio Reijonen kuitenkin korjasi, että luonnoksesta ei pitä katsoa tavoiteskenaariota vaan ”tavoiteplusskenaariota”, jossa kokonaispäästöt olisivat 24 prosenttia pienemmät vuoden 2006 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Strategiaa tullaankin vielä tavoitteen asettelun osalta tarkentamaan. Hyvä niin!
Tarkasteli tavoitetta (1-24 prosentin päästövähennykset) kuitenkin miten tahansa, on se todella vaatimaton. Esimerkiksi hiilineutraalit kunnat-hankkeen kunnat tavoittelevat 80 prosentin päästövähennyksiä vuosiin 2020-2030 mennessä. Vantaa on sitoutunut viiden prosentin vuosittaisiin päästövähennyksiin ja Kuopio tavoittelee 40 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä. Lahti taas aikoo puolittaa päästönsä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä siitäkin huolimatta, että päästöt tällä hetkellä ovat kaupungissa 17 prosenttia vuoden 1990 tason yläpuolella.
Hienoja tavoitteita. Tekeminen on kuitenkin sanomisen korkein muoto ja maailman pisin työmatka on tunnetusti tuumasta toimeen ryhtyminen. Jäämme odottamaan tuloksia.