Arjen kolumni Luonnonsuojelija-lehdessä (6/2011)
Tänä syksynä minusta tuli isä. Vanhemmuuden myötä olen kirjoittanut Ekoisi-blogia. Blogissani pohdin vanhemmuutta ja perhe-elämää ekologisesta näkökulmasta. Aihe on selvästi herkkä. Varsinkin isä kirjoittamassa vanhemmuudesta, ja vielä ympäristönäkökulmasta, herättää yllättäviä ennakkoluuloja.
Välillä olen miettinyt, uskallanko kirjoittaa teemasta lainkaan, koska olen saanut siitä niin paljon negatiivista palautetta. Esimerkiksi toimittaja Elina Grundström kehotti Suomen Luonto –lehden (7/2011) kolumnissa minua sanoutumaan irti kivunlievityksestä viisaudenhampaiden poiston yhteydessä, kun kirjoitin luonnollisen lapsuuden ja luomusynnytyksen puolesta.
Ymmärrän hyvin, että vanhemmuus on aihe, joka herättää tunteita suuntaan ja toiseen. Onhan kyse todella henkilökohtaisesta asiasta. Ja kaikilla vanhemmilla on siitä oma vankkumaton ja ”oikea” näkemys. Toisaalta olen yllättynyt, miten helposti tietoa ja käytännön neuvoja sekä konkreettista apua on ollut tarjolla pohtiessani vanhemmuuden ekologisia näkökulmia. Ekoisyys on herättänyt myös positiivista keskustelua blogissani, sosiaalisessa mediassa ja verkkopalstoilla.
Lapsen ja vanhempien etu pitää monessa kysymyksessä asettaa etusijalle. Siitä huolimatta nykyisen ilmastokriisin, kiihtyvän sukupuuttoaallon ja luonnonvarojen ylikulutuksen aikakautena on mielestäni hyvä pohtia vanhemmuutta, vauva-arkea ja kasvatusta myös ympäristön näkökulmasta. Elinkelpoinen planeetta on viime kädessä lapsiemme ja tulevien sukupolvien etu.
Miten olemme sitten omassa elämässä pyrkineet toteuttamaan ekovanhemmuutta? Pitkälle samoilla konsteilla kuin muussakin arjessa asumisen, liikkumisen ja ruoan suhteen. Olennaista on, kuinka paljon lasta varten joudutaan hankkimaan uusia asuinneliöitä, miten häntä kuljetetaan paikasta toiseen, mitä hän syö ja millaisia uusia tavaroita joudutaan hankkimaan.
Toistaiseksi ekovanhemmuus on ollut yllättävän helppoa ja palkitsevaa. Uusia neliöitä emme ole joutuneet hankkimaan. Vauvan kanssa voi hyvin liikkua kävellen ja joukkoliikennettä hyödyntäen. Vauva syö vegaaniäidin ekologista rintamaitoa. Kaikki tarvittavat tavarat on saatu ystäviltä tai hankittu käytettyinä. Kestovaippailu on helppoa, ja myös vessahätäviestintä eli vaipattomuus toimii satunnaisesti.
Varmaa on myös se, että haluan mahdollistaa lapselle kestävän luontosuhteen. Tavaroiden sijaan aion kilpailla luontokokemuksilla. Ehkä lapsen myötä myös oma luontosuhde herää uuteen kukoistukseen ja opin tunnistamaan lähiympäristöstä muutakin kuin nurmikot, polkupyöräkaistat ja pulut.
Lapsen myötä minulla on myös yksi lisäsyy toimia ekologisesti kestävän, hiilineutraalin ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Kirjoittamalla ekologisesta vanhemmuudesta haluan herättää myös muut pohtimaan aihetta.
Leo Stranius
Luonto-Liiton pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä (6/2011). Lehti on ladattavissa täältä. (pdf)
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Hienoa! Löysin juuri lempiblogini. Tätä olen etsinyt!
Olen myös vegaaninen isä ja tiedän että olet herättänyt ainakin minut ja muutaman FB-kaverini (kun olen jakanut linkkejäsi) pohtimaan näitä asioita. On tullut sekä kannustavia että tyrmääviä kommentteja, mutta minulla on perusteltu syy olettaa että jälkimmäistenkin lähettäjien takaraivoon on jäänyt jotakin uutta muhimaan. Aihe on herkkä enkä lähetä tätä omalla nimelläni.
Kiitos palautteesta toinen vegaani-isä!
Ymmärrän hyvin kirjoituksistasi hermostuneita mammoja, ekoaihe on hyvä ja tärkeä, mutta onnistut esittämään asiat niin ärsyttävästi, että hyvä tarkoitus kääntyy päälaelleen. Se saattaa tärkeät ekoperiaatteet vähän naurunalaisiksi. Miksi teillä käytetään muuten pesukonetta, omat vaippani on pesty puusaunan padassa 80-luvulla. Tai mihin käytätte rintapumppua, eikö vauva ole kaikkein ekologisin ja ainakin hellävaraisin pumppu. Käsinkin voi lypsää. Kritiikkiä ei ansaitse ekovanhemmuus, vaan juttujen järjettömyys mm. tutin käytöstä vauvan tarpeiden tukahduttajana. Oletko kuullut imemistarpeesta???
Kiitos palautteesta keinomamma. Tarkoitus ei ole tosiaan ärsyttää ketään, vaan pikemminkin tarjota näkökulmia ja ajatuksia. Pitää yrittää kehittää tätä omaa kirjoitustyyliä parempaan suuntaan. Aurinkoista kesän jatkoa!