Sisäinen tuli ja Jari Sarasvuo

Lauantaina luin pikalukuna Jari Sarasvuon kirjan Sisäinen tuli – väkevä ja tasapainoinen elämä on ulottuvillasi. Kirja oli taattua Sarasvuota. Teoksessa käydään läpi peruselementit hyvän elämän luomiseen. Näitä ovat mm. positiivisen ajattelun voima, arjen hallinta, säännöllinen vierailu epämukavuusalueella, pitkitetty tarpeentyydytys, henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, rohkeus, rakkaus, energia ja innostus sekä muiden palvelu ja monet muut jutut. Muutama mielenkiintoinen (uusi) ajatus jäi kuitenkin pyörimään mieleeni tästä yli kymmenen vuotta sitten kirjoitetusta kirjasta.

1. Lepääminen tekee onnettomaksi. Oman jaksamisen ja vireystilan kannalta säännöllinen vierailu epämukavuusalueella on olennaista. Passiivisuus, pelkkä lepääminen ja relailu alkavat väsyttämään ja passivoivat entisestään. Jokaisen kannattaa tietysti nukkua vuorokaudessa riittävästi ja epämukavuusalueella pitää vierailla oman jaksamisen rajoissa. Liika laiskottelu ja mukavuusalueelle käpertyminen johtavat kuitenkin pidemmällä tähtäimellä onnettomaan elämään.

2. Puoliso/kumppani on kaikkein tärkein. Kirjassaan Sarasvuo muistuttaa, että yksin voi tehdä kovin vähän. Tarvitaan muiden ihmisten tukea. Hyvät sosiaaliset suhteet ovat avain tyytyväiseen elämään. Sarasvuon mukaan tärkein ihminen on oma puoliso/kumppani. Tämä menee jopa omien lasten edelle. Mikäli kohtelet puolisoasi hyvin, näkyy se myös suhteessa mahdollisiin omiin lapsiin ja muihin ihmisiin.

3. Ystävien osalta määrä korvaa laadun. Mikäli sinulla on vain muutama hyvä ja läheinen ystävä, on tilanne Sarasvuon mukaan epäterve ja haavoittuva. Jos olet riippuvainen vain muutamasta ystävästä, johtaa se jossain vaiheessa vääjäämättä suhteen väärinkäyttöön. Myös mahdollinen muutos olosuhteissa voi tehdä yksittäisestä ystävyyssuhteesta historiaa. Tästä syystä on parempi, että ystäväpiiri on mahdollisimman laaja. Silloin ei ole riippuvainen kenestäkään.

Sarasvuo on ilmiönä kiinnostava. Aika moni tyrmää henkilön vaikka ei ole lukenut hänen ainoatakaan kirjaa tai ollut hänen luennollaan/valmennuskurssilla. Mielikuva muodostuu julkisuuden kautta syntyneestä imagosta. Sen sijaan kun puhutaan sisällöistä – positiivisen ajattelun voimasta, henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ja epämukavuusalueella vierailusta – aika harva on eri mieltä. Sanoihin fear less, love more, fight harder -kiteytyy jotain olennaista omasta ajastamme.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa